T
toivot on
Vieras
Mieheni lähti viikonlopuksi toiselle paikkakunalle vanhempiensa luokse, aluksi oli ottamassa 1v tyttöämme mukaan, mutta sanoin etten mielelläni päästäisi vielä niin pientä lasta kahdeksi yöksi pois kotoa (vieraaseen paikkaan), ilman minua. Isovanhemmat eivät kovin läheisiä lapselle ole (näkevät melko harvoin), ja tyttö myös ikävöi minua kovasti jos on esim päivän isänsä kanssa kotona kun joudun toisinaan olemaan pitkän päivän opiskelemassa toisella paikkakunnalla.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olisin joskus tytöstä yönkin erossa, mutta mielummin tekisin sen aluksi niin että tyttö olisi kotona ja isovanhemmat täällä hoitamassa, tai sitten isovanhempien luona aluksi se yksi yö, ja myöhemmin jos hyvin menee, niin sitten vaikka seuraavalla kerralla kaksi yötä. Minua epäilytti tuo 2 yötä - ilman minua - vieraassa paikassa. Toki lapsi isänsäkin kanssa tykkää olla, mutta kyllä se tahtoo välillä itkua tuhertaa minun syliini ja aika usein se on äidin syli ainoa joka kelpaa.
Viikko sitten olin kaksi pitkää päivää opiskelemassa ja tyttö on sen jälkeen ollut lahkeeseeni liimautunut muutaman päivän ajan. Nyt tyttö on taas "normaalisti". Olisi tuntunut pahalta ajatella että juuri kun lapsi on tottunut ajatukseen että äiti pysyy kotona, ei hän näkisikään äitiä koko viikonloppuna. Kuinka kova olisi ikävänitku tavatessa sitten ollut.
Kun tyttö oli pienempi, ei tätä ikävää vielä niinkään ollut, niin kuin hän ei olisi vielä "ymmärtänyt" sitä että olin hetken poissa (tosin en montaa tuntia ollutkaan ja tyttö oli aina isän kanssa kotona), tuolloin olisi melkein ollut "helpompaa" antaa tyttö yökylään kuin nyt, kun hän osaa selvemmin näyttää tunteensa ja ehkä selvemmin myös ikävöidä.
Toisaalta tuntuu ikävältä kun isovanhemmat eivät nyt saaneet lapsenlasta luokseen ja tunnen asiasta jopa syyllisyyttä, mutta pahalta olisi sekin tuntunut jos lapsi joutuu äitiään kaksi yötä ikävöimään. Matka on kuitenkin sen verran pitkä että sieltä ei ikävän yllättäessä ihan heti kotiin pääse. Olisin itsekin halunnut lähteä anoppilaan viikonlopuksi mutta valitettavasti se ei nyt ollut mahdollista, mutta toivottavasti parin viikon päästä sitten..
Olen kuullut tällaisen "säännön", että vanhemmista/vanhemmasta sopii olla pienenä erossa 1yö/1v ja minusta se vaikuttaisi oman lapseni kohdalla ihan hyvältä periaatteelta. Tokihan tässä tapauksessa isä olisi yön ollun lapsen kanssa, mutta päivät lapsi olisi ollut isovanhempiensa kanssa.
Myöhemmin lapselle voi ehkä selittääkin, että äiti ei jätä vaikka on poissa, mutta eihän näin pieni lapsi sitä vielä ymmärrä.
Tyttömme ei ujostele lainkaan, joten hänet on kyllä "helppo" jättää päivähoitoon tarvittaessa toiseen mummolaan, tai tuonne kauempaan mummolaan jos lähdemme miehen kanssa päiväseltään vaikka kavereita tapaamaan. Tyttö on aina kiltisti hoidossa mutta kovan ikävän kylä huomaa aina kun muutamankin tunnin on poissa ollut.
En todellakaan halua sanoa että juuri niin tai näin tulisi tehdä, tämä oli vain tämänkertainen ratkaisu ja ehkä toisella kertaa ratkaisu voi olla toinen. Oma kantani on kuitenkin se, että en halua tyttöä "väkisillä" totuttaa yökyläilemään muualla vaan tekisin sen mielummin "pehmeämmin" yksi yö kerrallaan ja niin että tarvittaessa äiti on aluksi tavoitettavissa.
Mielelläni otan oppia ja mielipiteitä vastaan siitä, minkälaisia tapoja ja kokemuksia löytyy 1-vuotiaiden yökyläilyistä?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olisin joskus tytöstä yönkin erossa, mutta mielummin tekisin sen aluksi niin että tyttö olisi kotona ja isovanhemmat täällä hoitamassa, tai sitten isovanhempien luona aluksi se yksi yö, ja myöhemmin jos hyvin menee, niin sitten vaikka seuraavalla kerralla kaksi yötä. Minua epäilytti tuo 2 yötä - ilman minua - vieraassa paikassa. Toki lapsi isänsäkin kanssa tykkää olla, mutta kyllä se tahtoo välillä itkua tuhertaa minun syliini ja aika usein se on äidin syli ainoa joka kelpaa.
Viikko sitten olin kaksi pitkää päivää opiskelemassa ja tyttö on sen jälkeen ollut lahkeeseeni liimautunut muutaman päivän ajan. Nyt tyttö on taas "normaalisti". Olisi tuntunut pahalta ajatella että juuri kun lapsi on tottunut ajatukseen että äiti pysyy kotona, ei hän näkisikään äitiä koko viikonloppuna. Kuinka kova olisi ikävänitku tavatessa sitten ollut.
Kun tyttö oli pienempi, ei tätä ikävää vielä niinkään ollut, niin kuin hän ei olisi vielä "ymmärtänyt" sitä että olin hetken poissa (tosin en montaa tuntia ollutkaan ja tyttö oli aina isän kanssa kotona), tuolloin olisi melkein ollut "helpompaa" antaa tyttö yökylään kuin nyt, kun hän osaa selvemmin näyttää tunteensa ja ehkä selvemmin myös ikävöidä.
Toisaalta tuntuu ikävältä kun isovanhemmat eivät nyt saaneet lapsenlasta luokseen ja tunnen asiasta jopa syyllisyyttä, mutta pahalta olisi sekin tuntunut jos lapsi joutuu äitiään kaksi yötä ikävöimään. Matka on kuitenkin sen verran pitkä että sieltä ei ikävän yllättäessä ihan heti kotiin pääse. Olisin itsekin halunnut lähteä anoppilaan viikonlopuksi mutta valitettavasti se ei nyt ollut mahdollista, mutta toivottavasti parin viikon päästä sitten..
Olen kuullut tällaisen "säännön", että vanhemmista/vanhemmasta sopii olla pienenä erossa 1yö/1v ja minusta se vaikuttaisi oman lapseni kohdalla ihan hyvältä periaatteelta. Tokihan tässä tapauksessa isä olisi yön ollun lapsen kanssa, mutta päivät lapsi olisi ollut isovanhempiensa kanssa.
Myöhemmin lapselle voi ehkä selittääkin, että äiti ei jätä vaikka on poissa, mutta eihän näin pieni lapsi sitä vielä ymmärrä.
Tyttömme ei ujostele lainkaan, joten hänet on kyllä "helppo" jättää päivähoitoon tarvittaessa toiseen mummolaan, tai tuonne kauempaan mummolaan jos lähdemme miehen kanssa päiväseltään vaikka kavereita tapaamaan. Tyttö on aina kiltisti hoidossa mutta kovan ikävän kylä huomaa aina kun muutamankin tunnin on poissa ollut.
En todellakaan halua sanoa että juuri niin tai näin tulisi tehdä, tämä oli vain tämänkertainen ratkaisu ja ehkä toisella kertaa ratkaisu voi olla toinen. Oma kantani on kuitenkin se, että en halua tyttöä "väkisillä" totuttaa yökyläilemään muualla vaan tekisin sen mielummin "pehmeämmin" yksi yö kerrallaan ja niin että tarvittaessa äiti on aluksi tavoitettavissa.
Mielelläni otan oppia ja mielipiteitä vastaan siitä, minkälaisia tapoja ja kokemuksia löytyy 1-vuotiaiden yökyläilyistä?
Mä voisin hyvin päästää puolivuotiaan isänsä kanssa reissuun, mulle tulisi ikävä vauvaa kyllä.
