Mies mummolaan 1v kanssa?

[toivot on]

Mieheni lähti viikonlopuksi toiselle paikkakunalle vanhempiensa luokse, aluksi oli ottamassa 1v tyttöämme mukaan, mutta sanoin etten mielelläni päästäisi vielä niin pientä lasta kahdeksi yöksi pois kotoa (vieraaseen paikkaan), ilman minua. Isovanhemmat eivät kovin läheisiä lapselle ole (näkevät melko harvoin), ja tyttö myös ikävöi minua kovasti jos on esim päivän isänsä kanssa kotona kun joudun toisinaan olemaan pitkän päivän opiskelemassa toisella paikkakunnalla.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olisin joskus tytöstä yönkin erossa, mutta mielummin tekisin sen aluksi niin että tyttö olisi kotona ja isovanhemmat täällä hoitamassa, tai sitten isovanhempien luona aluksi se yksi yö, ja myöhemmin jos hyvin menee, niin sitten vaikka seuraavalla kerralla kaksi yötä. Minua epäilytti tuo 2 yötä - ilman minua - vieraassa paikassa. Toki lapsi isänsäkin kanssa tykkää olla, mutta kyllä se tahtoo välillä itkua tuhertaa minun syliini ja aika usein se on äidin syli ainoa joka kelpaa.

Viikko sitten olin kaksi pitkää päivää opiskelemassa ja tyttö on sen jälkeen ollut lahkeeseeni liimautunut muutaman päivän ajan. Nyt tyttö on taas "normaalisti". Olisi tuntunut pahalta ajatella että juuri kun lapsi on tottunut ajatukseen että äiti pysyy kotona, ei hän näkisikään äitiä koko viikonloppuna. Kuinka kova olisi ikävänitku tavatessa sitten ollut.
Kun tyttö oli pienempi, ei tätä ikävää vielä niinkään ollut, niin kuin hän ei olisi vielä "ymmärtänyt" sitä että olin hetken poissa (tosin en montaa tuntia ollutkaan ja tyttö oli aina isän kanssa kotona), tuolloin olisi melkein ollut "helpompaa" antaa tyttö yökylään kuin nyt, kun hän osaa selvemmin näyttää tunteensa ja ehkä selvemmin myös ikävöidä.

Toisaalta tuntuu ikävältä kun isovanhemmat eivät nyt saaneet lapsenlasta luokseen ja tunnen asiasta jopa syyllisyyttä, mutta pahalta olisi sekin tuntunut jos lapsi joutuu äitiään kaksi yötä ikävöimään. Matka on kuitenkin sen verran pitkä että sieltä ei ikävän yllättäessä ihan heti kotiin pääse. Olisin itsekin halunnut lähteä anoppilaan viikonlopuksi mutta valitettavasti se ei nyt ollut mahdollista, mutta toivottavasti parin viikon päästä sitten..

Olen kuullut tällaisen "säännön", että vanhemmista/vanhemmasta sopii olla pienenä erossa 1yö/1v ja minusta se vaikuttaisi oman lapseni kohdalla ihan hyvältä periaatteelta. Tokihan tässä tapauksessa isä olisi yön ollun lapsen kanssa, mutta päivät lapsi olisi ollut isovanhempiensa kanssa.
Myöhemmin lapselle voi ehkä selittääkin, että äiti ei jätä vaikka on poissa, mutta eihän näin pieni lapsi sitä vielä ymmärrä.
Tyttömme ei ujostele lainkaan, joten hänet on kyllä "helppo" jättää päivähoitoon tarvittaessa toiseen mummolaan, tai tuonne kauempaan mummolaan jos lähdemme miehen kanssa päiväseltään vaikka kavereita tapaamaan. Tyttö on aina kiltisti hoidossa mutta kovan ikävän kylä huomaa aina kun muutamankin tunnin on poissa ollut.

En todellakaan halua sanoa että juuri niin tai näin tulisi tehdä, tämä oli vain tämänkertainen ratkaisu ja ehkä toisella kertaa ratkaisu voi olla toinen. Oma kantani on kuitenkin se, että en halua tyttöä "väkisillä" totuttaa yökyläilemään muualla vaan tekisin sen mielummin "pehmeämmin" yksi yö kerrallaan ja niin että tarvittaessa äiti on aluksi tavoitettavissa.

Mielelläni otan oppia ja mielipiteitä vastaan siitä, minkälaisia tapoja ja kokemuksia löytyy 1-vuotiaiden yökyläilyistä?

 

[Mummeliisa]

Minun muksuni ovat yökyläilleet alle vuoden ikäisestä.
Niin pienellä imetys asettaa rajat, mutta "erityisolosuhteissa" niistäkin olemme olleet valmiita joustamaan. Nuorin lapsista oli vajaa 7 kk kun vietti 4 vrk mummolassa (pakastetun äidinmaidon turvin) sen aikaa kun kiersin vanhimman lapsen ja hänen puolisonsa kanssa "surumatkalla" lapissa puhumalla öisillä nuotoilla heidän kuolleesta vauvastaan.

 

["tööt"]

Just

 

["vieras"]

No miksi et mennyt itsekin mukaan?

 

[seuraava vieras]

[QUOTE="vieras";23861170]No miksi et mennyt itsekin mukaan?[/QUOTE]

opettelee lukemaan: "Olisin itsekin halunnut lähteä anoppilaan viikonlopuksi mutta valitettavasti se ei nyt ollut mahdollista, mutta toivottavasti parin viikon päästä sitten.."

Miksi sinun tarvitsee tietää syy?

 

[että näin]

Onhan tuo aika surullista,kun noin lapsessasi roikut.Millä muulla hän oppii ,jos ei vain menemällä kylään.

 

[Tesmis]

Vähän kyllä ihmettelen, jos sillä on vielä isäkin mukana...Miten miehes reagoi siihen, ettet päästänytkään tyttöä hänen mukaan?

 

[Rieputarallaa]

Musta tuo on aika itsekästä toimintaa äidiltä.

 

[gdgdd]

Jospa äiti ei tiennyt, että 1-vuotias kyllä pärjäisi siellä isänsäkin kanssa.

 

[neljän äiti]

Mä kyllä ymmärrän. En itsekään ole mielellään öitä erossa noin pienestä. Ehkä se 1 yö olisi mennytkin. Ehtii se lapsi olla isompana varmasti ihan tarpeeksi mummolassakin. Älä suotta tunne syyllisyyttä. Lapsesi parasta ajattelit!

 

["vieras"]

Mistähän johtuu, että tyttö ikävöi helpommin äitiä eikä isä riitä? Olisiko tyttö totutettu siihen että äiti on joka tilanteessa mukana? Tai ehkä äiti vain kuvittelee että tytön olisi kauhea ikävä reissun ajan Mä voisin hyvin päästää puolivuotiaan isänsä kanssa reissuun, mulle tulisi ikävä vauvaa kyllä.

 

["koo"]

Mä en aio olla vielä yötä erossa 1-vuotiaasta. En edes koko päivää.

 

[Aina Marina]

Toivottavasti et ole parin vuoden kuluttua palstalla vinkkumassa että et koskaan pääse mihinkään kun mies ei ole lapsen kanssa.

 

["vieras"]

Justjuu..

 

["harmaana"]

Vaimoni lähti viikonlopuksi toiselle paikkakunalle vanhempiensa luokse, aluksi oli ottamassa 1v tyttöämme mukaan, mutta sanoin etten mielelläni päästäisi vielä niin pientä lasta kahdeksi yöksi pois kotoa (vieraaseen paikkaan), ilman minua. Isovanhemmat eivät kovin läheisiä lapselle ole (näkevät melko harvoin), ja tyttö myös ikävöi minua kovasti jos on esim päivän isänsä kanssa kotona kun joudun toisinaan olemaan pitkän päivän opiskelemassa toisella paikkakunnalla.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olisin joskus tytöstä yönkin erossa, mutta mielummin tekisin sen aluksi niin että tyttö olisi kotona ja isovanhemmat täällä hoitamassa, tai sitten isovanhempien luona aluksi se yksi yö, ja myöhemmin jos hyvin menee, niin sitten vaikka seuraavalla kerralla kaksi yötä. Minua epäilytti tuo 2 yötä - ilman minua - vieraassa paikassa. Toki lapsi äitinsäkin kanssa tykkää olla, mutta kyllä se tahtoo välillä itkua tuhertaa minun syliini ja aika usein se on isän syli ainoa joka kelpaa.

Viikko sitten olin kaksi pitkää päivää opiskelemassa ja tyttö on sen jälkeen ollut lahkeeseeni liimautunut muutaman päivän ajan. Nyt tyttö on taas "normaalisti". Olisi tuntunut pahalta ajatella että juuri kun lapsi on tottunut ajatukseen että isä pysyy kotona, ei hän näkisikään isää koko viikonloppuna. Kuinka kova olisi ikävänitku tavatessa sitten ollut.
Kun tyttö oli pienempi, ei tätä ikävää vielä niinkään ollut, niin kuin hän ei olisi vielä "ymmärtänyt" sitä että olin hetken poissa (tosin en montaa tuntia ollutkaan ja tyttö oli aina äidin kanssa kotona), tuolloin olisi melkein ollut "helpompaa" antaa tyttö yökylään kuin nyt, kun hän osaa selvemmin näyttää tunteensa ja ehkä selvemmin myös ikävöidä.

Toisaalta tuntuu ikävältä kun isovanhemmat eivät nyt saaneet lapsenlasta luokseen ja tunnen asiasta jopa syyllisyyttä, mutta pahalta olisi sekin tuntunut jos lapsi joutuu isäänsä kaksi yötä ikävöimään. Matka on kuitenkin sen verran pitkä että sieltä ei ikävän yllättäessä ihan heti kotiin pääse. Olisin itsekin halunnut lähteä anoppilaan viikonlopuksi mutta valitettavasti se ei nyt ollut mahdollista, mutta toivottavasti parin viikon päästä sitten..

Olen kuullut tällaisen "säännön", että vanhemmista/vanhemmasta sopii olla pienenä erossa 1yö/1v ja minusta se vaikuttaisi oman lapseni kohdalla ihan hyvältä periaatteelta. Tokihan tässä tapauksessa äiti olisi yön ollun lapsen kanssa, mutta päivät lapsi olisi ollut isovanhempiensa kanssa.
Myöhemmin lapselle voi ehkä selittääkin, että isä ei jätä vaikka on poissa, mutta eihän näin pieni lapsi sitä vielä ymmärrä.
Tyttömme ei ujostele lainkaan, joten hänet on kyllä "helppo" jättää päivähoitoon tarvittaessa toiseen mummolaan, tai tuonne kauempaan mummolaan jos lähdemme vaimon kanssa päiväseltään vaikka kavereita tapaamaan. Tyttö on aina kiltisti hoidossa mutta kovan ikävän kylä huomaa aina kun muutamankin tunnin on poissa ollut.

En todellakaan halua sanoa että juuri niin tai näin tulisi tehdä, tämä oli vain tämänkertainen ratkaisu ja ehkä toisella kertaa ratkaisu voi olla toinen. Oma kantani on kuitenkin se, että en halua tyttöä "väkisillä" totuttaa yökyläilemään muualla vaan tekisin sen mielummin "pehmeämmin" yksi yö kerrallaan ja niin että tarvittaessa isä on aluksi tavoitettavissa.

Mielelläni otan oppia ja mielipiteitä vastaan siitä, minkälaisia tapoja ja kokemuksia löytyy 1-vuotiaiden yökyläilyistä?

Vaihdoin kertojaksi isän, mitäpä jos hänestä tuntuu olla pahalta. Miltä mahtaisi äidistä tuntua, jos isä olisi kieltänyt tyttöä ja äitiä lähtemästä isovanhempien luokse?

 

[toivot on]

Joo, hih, jännää keskusteluseuraa täällä

Kuulepas Arvoisa "Aina Marina", minun mieheni on kyllä taatusti lapsen kanssa koska tahansa, sitä Sinun ei tarvitse kyseenalaistaa.

Muille tiedoksi, että keskustelimme kyllä ennen lähtöä mieheni kanssa ja hän jutteli myös anoppini kanssa asiasta (jolta kysymme usein neuvoa, koska mielestämme hän on näissä lapsiasioissa pitkän kokemuksensa ja työnsä puolesta enemmän asiantuntija kuin me) ja molemmat olivat ihan sitä mieltä että parempi että tyttö jää kotiin jos asia yhtään mietityttää, ja että tehdään se yökyläily ensin yhden yön verran. Jos jou nyt ihmetelee että miksi minä täältä sitten tulen mitään kysymään, oli syynä puhdas mielenkiinto - jonka te ihanat vastaajat saitte loppumaan.

Soitin miehelleni ja käskin lukea tuon tekstin "miehen näkökulmasta" ja hän repesi aikalailla (kuten minäkin) ja samalla sanoi minulle "Tollo, mitä sä tollaselle idioottipalstalle edes kirjoittelet"). Et se siitä sitten.

Itse viestien sisällöt luettuani päätin, että enpä tule enää koskaan saapumaan tällaisille keskustelupalstoille, koska oman laskutaitoni mukaan vain 50 % vastaajista osaavat vastata asiallisesti asialliseen keskustelunavaukseen (vrt tämä keskustelu). Paljon fiksumpaa keskusteluseuraa löydän kyllä reaalimaailmasta - joten oli totaalinen virhe tulla tänne.

Ajattelin nyt kerran elämässäni kokeilla tällaista palstaa, jossa tänään eräs ystäväni kertoi silloin tälöin käyvänsä. Hän lähinnä käy täällä ja nauraa, kuinka nuivaa porukkaa palstalla lymyää, mutta kertoi että kyllä ihan asiallisiakin keskusteluja täältä voi joskus hyvällä tuurila löytää.

Vietin täällä vajaan tunnin ja totesin että se on aivan liian paljon aikaa perheelliselle ihmiselle hukattavaksi varsinkin kun keskusteluseura on tätä mitä on. Muutenkin, tuli suorastaan huono omatunto siitä, että vajosin hetkeksi niiden ihmisten joukkoon jotka viettävät tällä jopa joka päivä aikaansa (en ymmärrä kenellä on tällaiseen turhuuteen päivittäin aikaa, ja nyt en emmärrä että kellä on edes toisinaan kiinostusta)! No, jokainen tekee elämässään virheitä, minun virheistäni tuskin kovin suuri on se, että lapseni tällä kertaa sattui jäämään kanssani kotiin - suurempi virhe oli se, että alennuin tulemaan tänne.

Että heippatirallaa vaan ja älkää enää turhaan minulle vastailko koska en tule tänne enää palaamaan, hyvää jatkoa kaikille ja hyviä valintoja lastenne kanssa elämän varsitielle Tuskin lapseni tästä viikonlopusta kanssani elämän pituisia traumoja saa sen enempää mitä olisi isänsäkään kanssa saanut (ja taas joku ymmärtää väärin ja luulee että tarkoitan että lapsi olisi muka miehen kanssa saanut traumoja) )

Varmaan saa anoppikin iltateen ääressä mojovat naurut kun mieheni kertoo millaisen palstan hänen rakas vaimonsa onkaan internetin ihmemaastalöytänyt (ja samalla iäksi unohtanut)

 

["ninni"]