V
VäsynytÄiti21v
Vieras
Eli tilanne tämä että ollaan miehen kans oltu pian 3v yhdessä ja minulla enellisestä suhteesta 2v poika (odotin poikaa kun tavattiin miehen kanssa). Alkuun oli hankalaa, mut siitä selvittiin ja heistä kehittyi isä ja poika. Odotan nyt yhteistä lasta.
Nyt on sitten miehestä perinnön saannin jälkeen tullut kamala itsekeskeinen ja omahyväinen ja ei-oma-aloitteinen känkkäränkkä... mitään ei osaa tehdä itse vaan kaikki on käskettävä, valittaa nälkää, mutta ruokaa ei osaa itse mennä ottamaan, jos sanon että herra hyvä ja osaa tehä varmaan itelleen leipää tai jotain ottaa jääkaapista ni alkaa ininä et ollaan sit syömättä. ruokaa kun teen niin niin ei osata ottaa itse kattilasta vaan pitää laittaa valmiiksi lautaselle ja kantaa turvan eteen... aamulla herällään siinä 8-9.30 aikoihin ja herra alottaa inisemään että hänen pitää saada nukku pitkään... koskaan ei ajattele minua ja poikaa että minäkin voisin joskus haluta nukkua pitkään.. kaikki asiat täytyy miljoona kertaa käskeä ja sittenkään ei tapahdu.. Kehuu aina omaa paremmuuttaan että on hän niin hyvä mies ku ottanu omakseen vieraan miehen lapsen ja plaa plaa pla.. Aina on että hänen pitää saada, hänen pitää päästä hänen hänen hänen... hänen asunto, hänen sohva, hänen telkkari... yöt juoksentelee kavereiden kanssa pitkin kaupunkia (ei juo) tulee 4-5 aikaan aamuyöllä kotiin ja aamulla inisee miten ei saa nukkua.. Sitten kaikki on aina pojan vika.. mikään ei ikinä ole hänen omaa vikaansa, poika ei anna nukkua, poika on liian äänekäs, poika sitä poika tätä vaikka poika mitään ole tehnyt... välillä on turhan kovakourainen pojalle kun suuttuu tai jokin ei mene mielenmukaan :S mikään muu ei tunnu merkkaavan kuin raha ja materia... ei osaa ajatella yhtään minua, poikaa ja vauvaa :S alan olemaan aika loppu tähän kaikkeen... puhuminen ei auta kun sama touhu jatkuu seuraavana päivänä... viime aikoina menyt siten että en ole pahemmin jaksanut välittää vaan olen keskittynyt poikaan ja vauvaan ja itseeni... vaan ei tätäkään jaksa pidemmän päälle... Eli mikä neuvoksi... miten näpäyttää vai pitäisikö erota suoraan vai miten menetellä? Ja vittumaiset kommentit voi jättää kirjoittamatta... ihan tarpeeksi paska olo muutenkin...
Kiitos
Nyt on sitten miehestä perinnön saannin jälkeen tullut kamala itsekeskeinen ja omahyväinen ja ei-oma-aloitteinen känkkäränkkä... mitään ei osaa tehdä itse vaan kaikki on käskettävä, valittaa nälkää, mutta ruokaa ei osaa itse mennä ottamaan, jos sanon että herra hyvä ja osaa tehä varmaan itelleen leipää tai jotain ottaa jääkaapista ni alkaa ininä et ollaan sit syömättä. ruokaa kun teen niin niin ei osata ottaa itse kattilasta vaan pitää laittaa valmiiksi lautaselle ja kantaa turvan eteen... aamulla herällään siinä 8-9.30 aikoihin ja herra alottaa inisemään että hänen pitää saada nukku pitkään... koskaan ei ajattele minua ja poikaa että minäkin voisin joskus haluta nukkua pitkään.. kaikki asiat täytyy miljoona kertaa käskeä ja sittenkään ei tapahdu.. Kehuu aina omaa paremmuuttaan että on hän niin hyvä mies ku ottanu omakseen vieraan miehen lapsen ja plaa plaa pla.. Aina on että hänen pitää saada, hänen pitää päästä hänen hänen hänen... hänen asunto, hänen sohva, hänen telkkari... yöt juoksentelee kavereiden kanssa pitkin kaupunkia (ei juo) tulee 4-5 aikaan aamuyöllä kotiin ja aamulla inisee miten ei saa nukkua.. Sitten kaikki on aina pojan vika.. mikään ei ikinä ole hänen omaa vikaansa, poika ei anna nukkua, poika on liian äänekäs, poika sitä poika tätä vaikka poika mitään ole tehnyt... välillä on turhan kovakourainen pojalle kun suuttuu tai jokin ei mene mielenmukaan :S mikään muu ei tunnu merkkaavan kuin raha ja materia... ei osaa ajatella yhtään minua, poikaa ja vauvaa :S alan olemaan aika loppu tähän kaikkeen... puhuminen ei auta kun sama touhu jatkuu seuraavana päivänä... viime aikoina menyt siten että en ole pahemmin jaksanut välittää vaan olen keskittynyt poikaan ja vauvaan ja itseeni... vaan ei tätäkään jaksa pidemmän päälle... Eli mikä neuvoksi... miten näpäyttää vai pitäisikö erota suoraan vai miten menetellä? Ja vittumaiset kommentit voi jättää kirjoittamatta... ihan tarpeeksi paska olo muutenkin...
Kiitos
Täällä moni aikuisempikin vielä kaipailee omia edesmenneitä vanhempiaan.
