mies on kyllästyny muhun

[surullinen avokki]

Mies on koko ajan pahalla päällä, joka ilta menossa ja juttelee muille muijille koko ajan faces.. kuulemma kehunu ulkonäköö ja menny tapaamaaki niitä. Tilanteesta tekee vaikean 5kk vauva ja 2 koiraa. Äää pää hajoo ku se taas läks jonnee. Tekis miel mennä kyylää sen keskustelut mut se vaa pahentais mun oloa. Miksei se arvosta mua? siivoon, kokkaan, käyn lenkil ja salil, oon hyvä äiti ja en ikinä vois pettää. Vituttaa ihan älyttömästi.

 

[Maura]

Höh.ei hyvä. Kissa pöydälle ja keskustelua..jaksamista toivottaa tämä.

 

["avokki"]

Oon koittanu puhuu asiast mut sanoo yleensä et kai sil nyt kavereit saa olla ja ihastukset on vaa ihastuksii plaaplaa.mietin miten jaksan yksinhuoltajana.. koirat jää kans mulle. No ehkä kaikesta selviää

 

[Haaveettotuus]

Lapsiperhearki ei tainnutkaan vastata miehesi haavekuvaa? Vaikka olet täysin oikeutettu salilla ja lenkillä käymiseen, miestäsi ne saattavat ottaa päähän, sillä silloin hän ei voi vapaasti painella ovesta ulos milloin lystää.

 

["Tessa"]

On "vauvapsykoosissa"? Ei uskalla astua uuteen rooliin. Mulla oli elä mies tällainen. Ei uskaltanut käyttämään vaan heittäytyi idiootiksi ja toivoi että minä teen ratkaisun puolestaan niin ei ole niin kunniatonta lähteä. Niin teinkin, miehen elämä lähti alaluisuun ja kävi jonkun jakson sairaalassakin kun oli niin masentunut. Ei tullut meistä perhettä. Jälkikäteen ajatellen olisi kaikkien kannalta ehkä kannattanut mennä johonkin terapiaan silloin, lapselle koko isäsuhde on ollut tosi hutera aina. Itse olen onnellinen että pääsin eroon silloin, nyt kun häntä muistelen en ymmärrä miten olin niin tyhmä että lapsen tein kanssaan. Lapsi vaan kaihoaa isää, jota ei koskaan tule saamaan. Mies ei koe edelleenkään vastuutaan. Lapsi on kohta 15. Sun ei tarvi sietää miestä mutta koeta vaatia häntä olemaan isä, lapsen tuskaa ei ole mukava katsoa ja mitä enempi aikaa kuluu sen vaikeampi isäsuhdettä on muodostaa.

 

[näin]

Sehän ihan selvästi haluaa, että sä jätät sen.

 

["noniin"]

Miehelläs on kriisi päällä. Meillä eka lapsen kohdalla oli miehellä kans jonkinlainen kriisi eikä viihtynyt kotona ja aina piti päästä johonki ja harrasti vaikka mitä urheilulajeja ymym..Kuulema ajatus siitä, että tätäkö tämä elämä sitten tulee olemaan, säikäytti. Mun miehellä se onneksi meni ohi ja toisen kohdalla sellaista ei edes tullut. Nyt oltu yhdessä kohta 15vuotta, joista naimisissa 9v ja 3lasta.

Se mitä mä en olis silloin(kaan) hyväksyny on tuo toisten naisten tapailu ja miksi se sulle hehkuttaa ihastumisiaan? Jos uskot, että tuo on vaan vaihe elämässä niin jatkaisin suhteessa, tosin kertoisin asioista mielipiteeni ja ehtoni. Jos et usko, että tuo muuksi muuttuu niin lähtisin.

 

[ismo]

Jokainen saa olla jalkarättinä jos tahtoo. Pakko ei ole.

 

[miiiinä]

Monen nisäkäs lajin kohdallahan uros tekee naaraan kanssa lapsen ja sitten lähtee etsimään uutta naarasta, miehes ei varmaankaan oo ihminen tai sitten vaan lajikehityksestä jäljessä tai ehkäpä lähisuvusta löytyy jyrsijöitä/hyönteisiä/hevosia jne.? =)

 

[Jätä se!]

Anteeksi mitä?! Ihastukset on ihastuksia?! Noinko se sanoo?

 

["joops"]

No kuka nyt saman ihmisen kans jaksaa koko elämän olla saatikka paneskella.

 

[vierasss]

Anteeksi mitä?! Ihastukset on ihastuksia?! Noinko se sanoo?

Mies on varmaan lukenut Kaksplussaa, kun niin sanoo. Täällähän tuota samaa toitotetaan.

Ap, mies tekee noin, koska annat tehdä niin. Olet tossukka. Ole jämäkämpi ja sano, että jos ei lopu niin jätät sen. Sanoisin muuten, että jätä se suoraan, mutta kun teillä on kuitenkin se vauva, niin yrittäisin vielä, jottei kävisi niin, että eron tullen mies unohtaisi koko lapsen olemassaolon. Vaikuttaa myös, ettei mies olisi ollut valmis perheen perustamiseen. Oliko kyseessä yllätysvauva?

Pahoittelut kuitenkin, erittäin paska tilanne sulla.

 

[Peyote]

[QUOTE="joops";29598050]No kuka nyt saman ihmisen kans jaksaa koko elämän olla saatikka paneskella.[/QUOTE]

Kyllä aika monikin jaksaa ja haluaakin.

 

[astrolabe]

Enemmän yhteistä aikaa teille.