mies on kyllästynyt minuun?

[..]

Meillä on vuotias ja vauva, oltu miehen kanssa vuotta yhdessä, ollaan naimisissa ja omistetaan oma asunto. Mies töissä ja minä kotona lasten kanssa vanhempainvapaalla.
Nyt pari viikkoa (ainakin) mies on ollut varsinkin minua kohtaan hyvin kärsimätön ja sellainen, että huomaa ettei jaksa minua ja minun seuraa tai juttuja ym.. Lapsien kanssa on ollut kun on sanonut ja helposti siitä on tullut nyt riitaakin, ennen ollut enemmän ja jotenkin tuntuu ettei nyt vaan "tykkää"olla meidän kanssa, varsinkaan minun. Lähinnä on vaan pirun kärsimätön ja hiljainen.
Kysellyt oon että mikä on jne, mutta ei pukahdakkaan. Tykkäsii olla omissa oloissaan vaan oikeastaan tai sitten vanhemman lapsen kanssa omissa puuhissaan.
Ja itse en osaa antaa olla, vaan haluan jutella ja höpötellä ja ja ja SEURAA siitä, ni ei.
Toissapäivänä oli riitaa näistä asioista ja sanoi, että erotaanko kun ei kumpikaan kestä enää toista.. Sovittiin asia sitten, mutta mutta, mies ei ole mikään erolla uhkailija koskaan ollut niin mietin josko se onkin tosissaan ja yksi kaunis päivä minut jättää. Tätä ei ole otettu enää puheeksi uudelleen, en taida uskaltaa.

 

[ap]

just, eli 2 vuotias ja vauva ja oltu yhdessä 6 vuotta.. numlock päällä.

 

[def]

Tätä ei ole otettu enää puheeksi uudelleen, en taida uskaltaa.

Joo, ei ehkä kannatakaan ottaa, oo vaan hiljaa ni eiköhän se ukko unohda ton jutun.

 

[..]

harmi sun puolesta.. anna hali ukolles vaika kuin tuntuis ettei pysty.. yrittäkkee puhua..

 

[vieras]

Vauva ja kaksi vuotias, siinähän se ongelma jo tuli. Lapset vievät nyt niin paljon aikaa että miehesi kokee jääneensä paitsioon ja sinuakin voi häiritä kun miehesi ei enää jaksa antaa huomiota sinulle samalla tavalla. Toisin sanoen elätte molemmat stressin alla ja se heijastuu parisuhteeseenne. Jos kestätte pikkulapsi ajan, niin voi olla että suhteenne nousee uuteen kukoistukseen.

 

[lkhklj]

Ai pari viikkoa? No odota nyt edes jokunen kuukausi tai vuosi, muuttuuko tilanne ennen kuin alat mitään johtopäätöksiä vetää. Meillä mies ei ole koskenut minuun tikullakaan kolmeen vuoteen, enkä ole vielä edes KYSYNYT, onko jokin vialla.

 

[ap]

Vauva ja kaksi vuotias, siinähän se ongelma jo tuli. Lapset vievät nyt niin paljon aikaa että miehesi kokee jääneensä paitsioon ja sinuakin voi häiritä kun miehesi ei enää jaksa antaa huomiota sinulle samalla tavalla. Toisin sanoen elätte molemmat stressin alla ja se heijastuu parisuhteeseenne. Jos kestätte pikkulapsi ajan, niin voi olla että suhteenne nousee uuteen kukoistukseen.

Tämä tiedostetaan ja näin se varmaan onkin. Pienempi on vielä tosi huono nukkuja ja rintamaidolla joka sitten taas vetää yöunet itseltä niin vähiin että on hermo pinnassa ja tosiaan kaipaan sitä miehen huomiota, muutakin kun vain sitä seksiä tai huomauttelua sen vähyydestä.
Seksiä meillä siis on aika vähän, harvoin jopa ja tänään sain nukutettua molemmat lapset unille yhtä aikaa ja yllätin miehen extempore päiväseksillä ja oli jotenkin erillaista.. tai siis tuntui ettei miestä oikeasti edes huvita.
Ja aina on ollut meillä yhteiset rahat, nyt huomannut viime viikkoina jotain piilovittuilua(?) tai huomauttelua hänen töissä käynnistään ja hänen rahoistaan (jota nyt sattuu tulemaan enemmän hänelle vielä kunnes menen takaisin töihin syksyllä)
Mietin vaan että petaako oikeasti eroa ja onko unohtanut ne meidän vihkivalat

 

[ap]

Ai pari viikkoa? No odota nyt edes jokunen kuukausi tai vuosi, muuttuuko tilanne ennen kuin alat mitään johtopäätöksiä vetää. Meillä mies ei ole koskenut minuun tikullakaan kolmeen vuoteen, enkä ole vielä edes KYSYNYT, onko jokin vialla.

Mietin itsekkin tänään että parisen viikkoa on vähän, mutta muutos on ollut suuri ja koskaan aikaisemmin ei ole ollut tuolla tavalla välinpitämätön minua kohtaan.
Ja tiedän että mies ei varmastikkaan eläisi epätyydyttävässä suhteessa vuosia. Enkä tiedä eläisinkö itsekkään.

 

[ap]

Tätä ei ole otettu enää puheeksi uudelleen, en taida uskaltaa.

Joo, ei ehkä kannatakaan ottaa, oo vaan hiljaa ni eiköhän se ukko unohda ton jutun.

Ihanko oikeasti kannattaa olla vaan hiljaa? Aina ollaan kaikesta voitu puhua ja vähän enemmänkin, mutta tosiaan tätä aihetta pelottaa ottaa esille kun ei tiedä mitä siitä sitten seuraa.

 

[vieras]

Jospas miehelläsi on joku toinen nainen?

 

[muuli]

voi ei, tuntuu jotenkin hirveeltä kun meillä on ollu pitkään jo tosi vaikeeta ja oon ollu miestä kohtaan ihan kamala akka mut silti se on vaan jaksanu mua... :'(

:hug: sinulle, auttaa en osaa...

 

[ap]

Jospas miehelläsi on joku toinen nainen?

No se olisi varmaan se helpoin selitys, mutta en ihan oikeasti usko. Vaikka on kyllä saanut olla reissussa lepäämässä ja saa omaa aikaa, että mahdollisuuksia varmasti olisi, mutta en ihan oikeasti halua uskoa että tekisi minulle niin.

 

[ap]

voi ei, tuntuu jotenkin hirveeltä kun meillä on ollu pitkään jo tosi vaikeeta ja oon ollu miestä kohtaan ihan kamala akka mut silti se on vaan jaksanu mua... :'(

:hug: sinulle, auttaa en osaa...

Omasta mielestäni en oo edes mitenkään erityisen (heh) kamala ollut. Huomionkipeä ehkä joo ja väsynyt kun olen aina lasten kanssa. Tuntuu että miehelle on nyt tapahtunut jotain.
Innostuu helposti kyllä jos joku kaverinsa ehdottaa jotain jne, mutta ei sitten edes kuule jos minä puhun samasta asiasta.

 

[Nokoma]

Ai pari viikkoa? No odota nyt edes jokunen kuukausi tai vuosi, muuttuuko tilanne ennen kuin alat mitään johtopäätöksiä vetää. Meillä mies ei ole koskenut minuun tikullakaan kolmeen vuoteen, enkä ole vielä edes KYSYNYT, onko jokin vialla.

Et voi olla tosissasi Hyvänen aika nainen, rakasta itseäsi!!!

 

[.]

En osaa auttaa, mutta AP voimia!

Ihailen sitä, että puhut niin kauniisti miehestäsi ja teillä on selvästi yleisesti arvostusta toisianne kohtaan. Kun esim. et usko hänen pettävän sinua. Siksi juuri, kun teillä on tuo arvostus, niin ehkä kannattaisi ottaa asia vielä puheeksi kun on rauhallinen hetki.

Kaikki tuo johtuu tilanteestanne, eli vauva-ajasta taaperoperheessä, mutta silloin niitä eroja tuleekin eniten. Jos kunnon keskustelu saisi miehen näkemään, että tämä on vain vaihe ja jo vuoden päästä on jo paljon helpompaa. Vai haluaako hän tosissaan nyt luovuttaa.

Tsemppiä.

 

[ap]

En osaa auttaa, mutta AP voimia!

Ihailen sitä, että puhut niin kauniisti miehestäsi ja teillä on selvästi yleisesti arvostusta toisianne kohtaan. Kun esim. et usko hänen pettävän sinua. Siksi juuri, kun teillä on tuo arvostus, niin ehkä kannattaisi ottaa asia vielä puheeksi kun on rauhallinen hetki.

Kaikki tuo johtuu tilanteestanne, eli vauva-ajasta taaperoperheessä, mutta silloin niitä eroja tuleekin eniten. Jos kunnon keskustelu saisi miehen näkemään, että tämä on vain vaihe ja jo vuoden päästä on jo paljon helpompaa. Vai haluaako hän tosissaan nyt luovuttaa.

Tsemppiä.

Se voi olla että hän on vaan väsynyt tähän tilanteeseen. Pitänee yrittää antaa tilaa ja olla ahdistamatta enempää, toivottavasti tilanne normalisoituu.
Tämä meidän vauvakin on jo 8kuukautta ja tosiaan toivotaan että alkaisi nukkumaan kunnolla jossain vaiheessa, sekin jo avittaisi varmasti. Uskaltaisi sitten ehkä lähteä miehenkin kanssa vaikka illaksi kahdestaan jonnekkin kun pärjäisivät hoitajan kanssa.
Tuntuu äkkiseltään vaan niin pahalta kun mies on yhtäkkiä jotenkin niin etäinen ja outo ja tosiaan tuo, että jos hautoo eromietteitä eikä tahdokkaan yrittää..
Kyllä tästä varmaan on juteltava hänen kanssaan.
Minusta ei olisi mitään järkeä luovuttaa, jos miettii sitä miten tilanne varmasti tulee muuttumaan kun lapset kasvaa ja on enemmän aikaa toisille taas.

 

[kokenunna]

Jospas miehelläsi on joku toinen nainen?

No se olisi varmaan se helpoin selitys, mutta en ihan oikeasti usko. Vaikka on kyllä saanut olla reissussa lepäämässä ja saa omaa aikaa, että mahdollisuuksia varmasti olisi, mutta en ihan oikeasti halua uskoa että tekisi minulle niin.

Kyllä se nyt vaan on paras uskoa. Asia on aivan ilmeinen.