Mies on perheen pää

Miksi pitäisi kummankaan olla päällikkö? Eikö ne hommat hoidu siten, että se joka paremmin osaa tai jota huvittaa, se tekee asiat, oli sitten kyseessä siivoilua, kokkailua, raha-asiat, perheen turvallisuus, henkinen johtaminen jne.

Tilannekohtainen päättäjä voisi olla nimi, jos titteleitä halutaan käyttää. Itse en näe sitä tarpeellisena. Ja toki esim. sivupersoona saa olla perheen pää, jos hänen perheellensä sopii. Mitäpä se minulle kuuluu :x

 

Tottakai molemmat saa tehdä mitä osaa ja huvittaa. Mutta kertokaapa nyt minulle mitä tapahtuu, jos kumpaakaan ei huvita? Eikä sitten ole ratkaisupäällikkö vaihtoehtoa käytettävissä.

 

Tottakai ratkaisupäällikön pitäisi osata aavistaa tulevat ongelmat ja puuttua niihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mutta siihen tarvitaan myös aikaa ja kokemusta, jotta hän olisi täydellinen.

Lukiko siinä lehdessä myös, että tuon naisen mies oli hyvä ratkaisupäällikkö?
Mutta jos se mies olikin ongelmia pakenevaa sorttia.

Muistutan vielä, ettei miehet saa automaattisesti sitä ratkaisupäällikön tehtävää.

Lehdissä on yleensä puhuttu siitä, että mies on yleensä hidas tajuamaan mitä ihmissuhteissa tai parisuhteessa tapahtuu. En puhu mistään yksittäisestä artikkelista, vaan useista, ja usein toistuvista väitteistä siitä, että mies ei välttämättä ole hyvä ihmissuhteissa. Että se olisi enemmän naisten alaa, hyvä ihmistuntemus siis.
Miksi siis miehelle ratkaisupäällikön tehtävä, johon vaaditaan hyvä ihmistuntemiskyky, jos hän on monesti huono siinä? Eikö olisi parempi delegeerata se sille puolisoista, jolla on paras kyky hommaan?

 

Tottakai molemmat saa tehdä mitä osaa ja huvittaa. Mutta kertokaapa nyt minulle mitä tapahtuu, jos kumpaakaan ei huvita? Eikä sitten ole ratkaisupäällikkö vaihtoehtoa käytettävissä.

Pitäiskö perustaa uusi ammatti, ratkaisupäällikkö, jonka voisi tarvittaessa palkata?

 

Tottakai molemmat saa tehdä mitä osaa ja huvittaa. Mutta kertokaapa nyt minulle mitä tapahtuu, jos kumpaakaan ei huvita? Eikä sitten ole ratkaisupäällikkö vaihtoehtoa käytettävissä.

Keskustelu on niin asenteellinen, ettei siinä päästä toisen näkemyksen ymmärrykseen. Sivupersoona esitti, että naiset kaipaavat turvallisuutta. Totta tietyssä määrin kaikki ihmiset - niin naiset kuin miehetkin (aikuisinakin) haluavat turvallisuutta, tunnetta että ovat turvassa. Mutta ei siihen välttämättä miestä tai perheenpäätä tarvita. Voi olla niinkin, että mies perheessä tuottaa turvattomuutta muille. On ihan yksilöllistä ja sukupuolesta riippumatonta, onko ihminen turvaa tuottava ja koetaanko hänet turvallisena. Eivät aikuisetkaan ns. auktoriteetteina ole aina edes lapsien mielestä turvallisia. Miksi mies siis olisi naisen turva?

Väitettiin myös, että nainen kaipaa johtajaa, joka päättää ja tarvittaessa määrää. Siltä osin voi omiin kokemuksiini nojaten sanoa, etteivät monetkaan johtajan asemassaan ole turvallisia, osaavia tai edes henkisesti kypsiä auktoriteetteja. Yleensä johtajilla on vain valtava pomottamisen tarve, ei muuta. Turvan antaminen, suojelu, yhteisen hyvän korostaminen saati mielihyvän tuottaminen tuntuu olevan monille johtajille vierasta. Samaa mallia en missään nimessä kaipaisi perhe-elämään. Tasa-arvoinen demokratia varmaan toimii perhe-elämässä ja parisuhteessakin. Jos ei osata tai uskalleta yhdessä päättää, niin äänestetään =) tai jätetään asia pöydälle, nukutaan yön yli tai arvotaan. Huonosta päätöksestä lienee parempi syyttää huonoa arpaonnea kuin perheenpäätä. vai mitä?

 

Pitäiskö perustaa uusi ammatti, ratkaisupäällikkö, jonka voisi tarvittaessa palkata?

Ehdotan että vedetään hatusta esiin Arpoja. Kun ongelmaa ei saada yhteistuumin ratkaistuksi, haetaan hattu ylähyllyltä ja otetaan sieltä esiin Arpoja. Arpoja on yhteisnimike lappusille, joita hatusta löytyy. Hatulta kysytään kysymys, joka askarruttaa ja summamutikassa nostetaan lappu käteen ja luetaan, mitä Arpoja sanoo: kyllä/ei/ehkä/osta uusi vokaali.

 

Tottakai molemmat saa tehdä mitä osaa ja huvittaa. Mutta kertokaapa nyt minulle mitä tapahtuu, jos kumpaakaan ei huvita? Eikä sitten ole ratkaisupäällikkö vaihtoehtoa käytettävissä.

Tuo arvan nostaminen hatusta oli hyvä.
Meillä käytetään kompromisseja ja delegoimista. Eli, jos ei kumpaakaan huvita, ei nyt, eikä huomenna, hommat jätetään hautumaan tai ulkoistetaan.

 

Juuri niin. Maailmaa muuttuu ja on muuttunut paljon noista ajoista kun "perheen pää" lanseerattiin, oliko peräti raamatun ajoilta?

On, se tosiaan on niiltä ajoilta kun Suomessakin laajemmin ajateltiin, että nainen on järjetön viettien viemä olento, henkisesti ja älyllisesti lapsen asteella, ja sen takia miehen täytyy hoitaa perheessä kaikki ajattelutyö.

Kun nykypäivänä katsoo esim. opiskelijoiden sukupuolijakaumaa sekä työelämän naisjohtajien loistavaa menestystä, voisi melkein jo nauraa noille ajoille, ellei ne eläisi yhä vaan vielä joidenkin kääpien kaalissa kuin sitkeä lahosieni. Puhumattakaan muista maailman kulttuureista, joissa laiskat, typerät miehet "johtavat" asioita ja alistetut naiset yrittää näkymättömällä työllään paikata lennosta sitä kaikkea sotkua mitä miehet älyttömällä soheltamisellaan aiheuttavat.

 

Vaihdetaan sitten vaan osia kyllä se minulle käy.

Sillä ehdolla, että johdatte esittämälläni tavalla. Ei komentamalla ei alistamalla ja aina ajattelette miehenne parasta.

Se vaan ihmetyttää mistä se sitten tulee tuo nykyinen perheiden pahoinvointi.
Riidellään.
Erotaan.
Miehet istuu baarissa eikä kotona perheenluona.

Samalla voitte laittaa nuo asiat järjestykseen.

 

Sillä ehdolla, että johdatte esittämälläni tavalla. Ei komentamalla ei alistamalla ja aina ajattelette miehenne parasta.

Kuten todettua, aika harva mieskään johtaa tällä tavoin.

Meillä tosin ei kumpikaan edelleenkään ala johtajaksi tai ratkaisupäälliköksi tai muuksi vallanpitäjäksi, vaan asiat tehdään hyväksi todetulla tavalla: Yhdessä keskustellen.

Jos joku nainen haluaa leikkiä pikkulasta ja kaipaa parisuhteessakin "isiä" kertomaan miten asiat tehdään, niin siitä vaan, ei ole multa pois.

 

Vaihdetaan sitten vaan osia kyllä se minulle käy.

Sillä ehdolla, että johdatte esittämälläni tavalla. Ei komentamalla ei alistamalla ja aina ajattelette miehenne parasta.

Se vaan ihmetyttää mistä se sitten tulee tuo nykyinen perheiden pahoinvointi.
Riidellään.
Erotaan.
Miehet istuu baarissa eikä kotona perheenluona.

Samalla voitte laittaa nuo asiat järjestykseen.

Eikös parisuhde perustu, tai pitäisi perustua juuri tuohon: ei komennella, ei alisteta ja pyritään ajattelemaan toisen parasta -yhteistä parasta.

Tiedätkös, Sp, minusta tuntuu, että vaikka tarkoitusperäsi ovat jalot ja hyvät ja ehdottomasti uskon että kunnioitat vaimoasi, niin silti luulen, että olet hiukan jäärä. Ehkäpä jopa pikkuisen marttyyriuuteen taipuvainen, jos sinulle osoitetaan että olet väärässä -ja huomaat sen itsekin.

Kysyn henkilökohtaisen kysymyksen sinulta: kuunteleko oikeasti vaimoasi? Voiko vaimosi 'lennättää' ajatuksiansa vapaasti -kuunteletko häntä? Vai pidätkö naisten juttuja 'vain naisten juttuina'?

 

Vaihdetaan sitten vaan osia kyllä se minulle käy.

Sillä ehdolla, että johdatte esittämälläni tavalla. Ei komentamalla ei alistamalla ja aina ajattelette miehenne parasta.

Se vaan ihmetyttää mistä se sitten tulee tuo nykyinen perheiden pahoinvointi.
Riidellään.
Erotaan.
Miehet istuu baarissa eikä kotona perheenluona.

Samalla voitte laittaa nuo asiat järjestykseen.

Et kai vihjaa, että ennenvanhaan kun mies oli pää, niin noita ongelmia ei ollut? Oliko naiset tyytyväisempiä olosuhteissa, joissa he olivat lapsen asemassa miehen päättäessä asioista? Minä uskon, että ongelmia perheessä on aina ollut. Niistä ei vain puhuttu samalla tavalla kuin nykyisin. Tai ei ollut aikaa nähdä ongelmia kun kaikki aika ja voimat meni ruuan hankkimiseen. Päivän kun raatoi pellolla, niin illalla kaatui sänkyyn, jotta jaksaisi lähteä raatamaan kukonlaulun aikaan seuraavana päivänä. Ei heillä ollut aikaa ja voimia miettiä sitä missä parisuhteessa mättää.

 

Vaihdetaan sitten vaan osia kyllä se minulle käy.

Sillä ehdolla, että johdatte esittämälläni tavalla. Ei komentamalla ei alistamalla ja aina ajattelette miehenne parasta.

Se vaan ihmetyttää mistä se sitten tulee tuo nykyinen perheiden pahoinvointi.
Riidellään.
Erotaan.
Miehet istuu baarissa eikä kotona perheenluona.

Samalla voitte laittaa nuo asiat järjestykseen.

Niinpä, kaikki maailman parisuhdeongelmathan johtuu vain siitä että Mies ei saa olla Pomo

 

Kai Lillukka siinämielessä on oikean havainnon tehnyt, että olen jäärä tai ainakin vahvat mielipiteet omaama. Siis jos joku on kanssani ermieltä, niin perusteluja varmasti vaadin.

Kyllä minä vaimoani kuuntelen ja yleensä teen mitä hän pyytää. Illallakin hän pyysi saada käyttää tietokonetta ja sai myös. Siitä syystä nämä vastaukset jäivät tähän aamuun.

Pystyttekö muuten erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan. Vanhanajan perheenpää, joka oli alistava ja komenteleva. Toisena tämä minun esittämä, lempeä ja aina perheensä parasta ajatteleva ja vastuun kantaja. Ei hän ota myöskään vaimoltaan mitään pois.

Ei tämä malli ole myöskään minun keksintö. Olen siitä kuullut ja omaksunut sen toimivaksi tavaksi.

Se vaan on ihmetyttänyt miksi naiset tuota vastustavat niin valtavan suurella innolla.
Jopa niinkin, kun joku nainen on kanssani samoilla linjoilla, niin hänet varmasti häädetään pois.

Alunalkainkin, kun tästä halusin kirjoittaa oli se, että miehet huomaisi kuinka tärkeää on perheestä huolehtiminen ja toimia sen parhaaksi. Juuri noita riitelyjä, eroja, pettämistä ja jatkuvaa baarielämää vastaan.

 

Se vaan on ihmetyttänyt miksi naiset tuota vastustavat niin valtavan suurella innolla.
Jopa niinkin, kun joku nainen on kanssani samoilla linjoilla, niin hänet varmasti häädetään pois.

Jämeräksi ja vahvaksi ihmiseksi olet ihmeen herkkänahkainen. Eikä täältä ketään ole häädetty, mutta ilmeisesti ko. nainen ei kestänyt sitä, että muut ovat eri mieltä - ehkä hän siksi kaipaakin elämäänsä miehen, joka on aina oikeassa, niin pääsee edes parisuhteessa helpommalla?

En minä vastusta sitä, jos joku haluaa nostaa miehensä perheenpääksi. Jokainen tehköön omassa kodissaan kuten parhaaksi näkee. Ihmetyttää vaan miten nuo teidän perustelut kuulostaa siltä kuin jollain "järkisyillä" yritettäis tehdä asiasta jonkunlaista universaalia totuutta, ja vihjaillaan että jos nainen ei anna miehen olla perheenpää, hän ei "anna miehelle sitä mitä hän suhteelta kaipaa" tai "ajaa miehensä baariin ja pettämään".

Ei tunneasioissa ole järjellä sijaa - joku TUNTEE haluavansa perheenpään, joku toinen TUNTEE tasa-arvoisen suhteen itselleen sopivaksi. Niitä voidaan perustellakin vain omien tuntemusten perusteella, mitään yleispätevää kaavaa ei ole olemassa. Molemmat ovat yhtä oikein ja hyviä valintoja.

 

Jos sillä häädöllä tarkoitetaan minua, niin ei minua häädetä pois, en minä teitä pelkää. Minun kanssa saa olla eri mieltä ja aivan varmasti kestän sen, mutta päähäni valehtelua ja sanojeni vääristelyä en hyväksy. Valitettavasti joillakin on sellainen tapa, että jos kirjoitus menee ylitse oman ymmärryksen, niin aletaan laittamaan sanoja toisen suuhun.

Olen Sivupersoonan kanssa hyvinkin paljon samoilla linjoilla. Onneksi on Suomessa vielä ainakin yksi mies, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä.

En jatka tätä keskustelua tämän enempää, koska se on aivan turhaa.

 

Olen Sivupersoonan kanssa hyvinkin paljon samoilla linjoilla. Onneksi on Suomessa vielä ainakin yksi mies, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä.

Mun mies uskaltaa sanoa mielipiteensä, vaikka jaetaankin perheenpään titteli kahden kesken - hän vaan ei harrasta ellipalstailua

 

Perinteisen naisen kirjoitus oli hyvä. Ja tiedän että tätä muutama muukin on tarkoittanut asialla, esim. Helena.
Mutta, kuten tuostakin tuli mielestäni ilmi, jos miehestä ei ole perheen pääksi, niin miksi hänelle se titteli pitäisi keinotekoisesti luoda?

Tämä on ehkä se vaikein asia "perheen pää" dilemmassa. Monissa perinteitä noudattavissa uskonnollisissa yhteisöissä ja maissa(esim. monet arabimaat)miehelle annetaan tähän rooliin valmius olivat yhteisön miehet siihen soveltuvia taikka eivät. Ja tässä kohtaa voidaan mennä pahasti metsään kun miehet pienestä pitäen kasvatetaan tähän rooliin ja naiset myös pikkutytöistä lähtien opetetaan alistumaan. Tunsin erään marokkolaisen nuoren naisen joka sai säännöllisesti pikkuveljeltään köniin jos ei totellut, ja näillä kahdella oli ikäeroa lähes 10 vuotta. Eli poika oli pieni vielä ja hänellä oli lupa kurittaa siskoaan jos sisko ei tehnyt kuten veli määräsi ja sisko otti selkäsaunat vastaan. Eihän silä pikkupojalla ollut järkeäkään päässään kurittaessaan siskoaan vaan niin hän kuitenkin oli tähän oikeutettu! Ihmettelin tätä ääneen ja sanoin ettei tuollainen ole reilua eikä oikeudenmukaista, mutta tämä sisko vaan totesi että hänen tehtävänsä on totella koska veli on miespuolinen.

Meillä varsinkin nykyaikana ja länsimaissa on asiat todella hyvin koska lakipykälät taikka uskonnollinen opetus ja perinteet eivät rohkaiset tähän ns. perinteiseen järjestelyyn ja tämä takaa sen ettei myöskään kovin pahoja ylilyöntejä pääse tapahtumaan kuten tässä marokkolaisessa perheessä kävi.

 

. . . .

Pystyttekö muuten erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan. Vanhanajan perheenpää, joka oli alistava ja komenteleva. Toisena tämä minun esittämä, lempeä ja aina perheensä parasta ajatteleva ja vastuun kantaja. Ei hän ota myöskään vaimoltaan mitään pois.

Ei tämä malli ole myöskään minun keksintö. Olen siitä kuullut ja omaksunut sen toimivaksi tavaksi.

Se vaan on ihmetyttänyt miksi naiset tuota vastustavat niin valtavan suurella innolla.

. . . .

Vastustaminen on luonnollista. Ei tämän kaltainen roolijako taida kuulua luonnollisena meidän suomalaisten arkeen nykyaikana. Ja moni ajattelee ettei enää koskaan suostu siihen mihin aikoinaan suostuivat esiäitimme kun Suomessakin naisen asema oli mitä oli. Kyllähän näitä tarinoita on kuultu ja luettu. Ja kun ollaan saavutettu näinkin hyvä tasa-arvo niin ei siitä enää haluta tinkiä.

Naisen asema on Suomessa kohentunut huomattavasti naisten saatua äänioikeuden ja oikeuden opiskella korkeakouluissa. Emme me fiksut naiset kaipaa enää sinne "nyrkin ja hellan" väliin.

Mutta ymmärrän mitä tarkoitat Sivupersoona. Aiemmin jo kirjoitinkin tästä. Itse olen tehokas, energinen ja ehdottomasti johtajatyyppi. Johdankin pientä yritystä, olen hyvin koulutettu, pätevä, nopeaälyinen ja oivaltava ja vieläpä käytännöllinen. En tavallaan tarvitse miestä, porakonekin pysyy käsissäni. Mutta en myöskään ole niitä naisia jotka leuhkivat etteivät tekisi miehellä mitään ja jopa halveksuen puhuvat miespuolisista ihmisistä. Minusta se on halpamaista, toista ihmistä ei pidä missään olosuhteissa halveksua vaan kunnioittaa oli hänen sukupuolensa kumpi(tai millainen) tahansa.

Kotioloissa haluaisin kuitenkin että minullakin olisi vahva "perheen pää" tyyppinen mies josta aiemmin jo puhuin. Että olisi sellainen parisuhde + kotiympäristö jossa voisin heittää vahvuuden nurkkaan ja olla naisellisen, tarvitseva ja heikkokin joskus. Olisi mukavaa paapoa miestä ja pitää hyvänä. Ja olisi tietenkin mukavaa jos mieskin paapoisi ja pitäisi hyvänä ja hellisi. Ja olisi samalla vastuullinen turvallinen "perheen pää" ja johtajahahmo joka rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja on kaikin tavoin arvonsa tunteva mies jota on helppo arvostaa ja kunnioittaa.

 

Eilen, 22:45
perinteinen nainen

Kirjoituksenne on täyttä asiaa. Olen täysin samaamieltä kanssanne.

Sillä en minäkään tasa-arvoa vastusta, ja voi nainen toimia halutessaan perheenpäänä. Mutta niihin tilanteisiin korjausta, kun kumpikaan ei oikein aina ajattele sitä perheensä parasta. Mutta mitä se minulle kuuluu, kysytte. Ei kuulukaan, mutta se vaan tuntuu pahalle näin sivusta lukienkin.

 

Mutta niihin tilanteisiin korjausta, kun kumpikaan ei oikein aina ajattele sitä perheensä parasta.

Tämä on toki ongelman paikka. Mutta kun ihmiset ovat erilaisia, ja jos jokainen parisuhdeongelma olisi reikä, niin ne olisivat kaikki eri muotoisia. Yksi ainoa työkalu ei siis sovi jokaisen ongelman ratkaisuksi. Joillekin se on parisuhdeterapia, joillekin se, että haetaan parempaa tasa-arvoa puolisoiden välille, joissain suhteissa kaivataan perheenpäätä, jotkut taas ovat niin ongelmaisia että ero on paras ratkaisu jne.

Toistuvasti täällä on sanottu, että tottakai jokainen saa halutessaan toteuttaa perheenpää-mallia suhteessaan - ja on toki kerrottu sekin, että meillä niin ei tehdä koska tämä/tuo muu systeemi pelaa vallan loistavasti, mutta tämä ei tarkoita että yritetään kieltää perheenpää-asetelma muilta.

Tuossa saarnaamisessa hiertää vaan se, että kuulostaa siltä kuin Perheenpää olisi autuaaksitekevä ratkaisu joka ongelmaan, ja että mitään parisuhdeongelmia ei olisi koskaan syntynytkään jos patriarkaalinen malli olisi säilytetty ainoana oikeana (joka on tietysti p..kapuhetta, on niitä karmeita ongelmia ollut ennenkin, mutta niistä ei ole saanut puhua).

 

Mitä tarkoittaa "perheen paras"?
Onko se sitä mikä on hyvä valinta nyt vai tulevaisuudessa?
Kenen mielestä paras ratkaisu? Kuka päättää perheessä mikä päätös milloinkin on se paras ja onko sellaista selvästi olemassakaan? Harva asia on niin mustavalkoinen, että on olemassa ehdoton, paras ratkaisu. Usein on niin, että joku ratkaisu on hyväksi yhdelle, mutta ei toiselle. Perheenpääkö päättää mikä on milloinkin parasta perheelle, vai äänestetäänkö ja enemmistö voittaa?
Minusta käsite "perheenparas" kuulostaa idealisoidulta fraasilta, jonka jokainen voi käsittää omalla tavallaan.

 

Mitä tarkoittaa "perheen paras"?
Onko se sitä mikä on hyvä valinta nyt vai tulevaisuudessa?
Kenen mielestä paras ratkaisu? Kuka päättää perheessä mikä päätös milloinkin on se paras ja onko sellaista selvästi olemassakaan? Harva asia on niin mustavalkoinen, että on olemassa ehdoton, paras ratkaisu. Usein on niin, että joku ratkaisu on hyväksi yhdelle, mutta ei toiselle. Perheenpääkö päättää mikä on milloinkin parasta perheelle, vai äänestetäänkö ja enemmistö voittaa?
Minusta käsite "perheenparas" kuulostaa idealisoidulta fraasilta, jonka jokainen voi käsittää omalla tavallaan.

Juuri tuosta syystä tarvitaan perheenpäätä, kun ette tiedä mikä toiminta milloinkin koituu perheen parhaaksi. Mies kyllä tietää mikä milloinkin olisi parasta. Valitettavasti on vaan joukko miehiä jotka eivät halua toimia sillä tavalla. Eniten juuri haluaisin ravistella heitä. Yrittäkää toimia perheenne parhaaksi.

Kyllä moneen asiaan löytyy se perheen hyödyksi tuleva ratkaisu. Miettikää seuraavia tapauksia.

Mies baarissa useana iltana viikossa.
Mies ei avusta kotitöissä.
Mies tiuskii ja mököttää.
Mies ei kuuntele vaimon pyyntöjä.
Mies käy salaa vieraissa.
Mies ei kiinnitä huomiota rahahuoliin.

 

Tuossa saarnaamisessa hiertää vaan se, että kuulostaa siltä kuin Perheenpää olisi autuaaksitekevä ratkaisu joka ongelmaan, ja että mitään parisuhdeongelmia ei olisi koskaan syntynytkään jos patriarkaalinen malli olisi säilytetty ainoana oikeana (joka on tietysti p..kapuhetta, on niitä karmeita ongelmia ollut ennenkin, mutta niistä ei ole saanut puhua).

En saarnaa tuosta perheenpää asiasta, vaan ainoastaan yritän saada teidät yhden oleellisen asian. Tämän kyllä olen sanonut ennenkin, mutta silti siihen jatkuvasti palataan.

Perheenpää ei saa alistaa eikä komennella eikä toimia mitenkään huonosti.

Niinkauan kun väitätte perheenpään tekevän noita edellämanittuja asioita, niin tulen väittämään niitä vastaan.

 

Tämä on APRILLIPILAAAAAAA!