Mies paiskoo tavaroita kun suuttuu

["a p"]

Millä saisin miehen tajuamaan että tavaroiden paiskomisen ja huutamisen (ainakin lapsen nähden) täytyy loppua? Meillä on lapsi joka kohta varmaan alkaa ottaa mallia.

Kun on tilanne päällä ja sanon että älä paisko niin se sanoo että en paiskokaan, siirrän vaan, tai sitten että paiskon jos huvittaa.

Ihan lapsellista käytöstä, tiedän, mutta muuten hän on hyvä mies ja isä. Hän ei vaan osaa käyttäytyä ollenkaan silloin kun on vihainen, ja hän on vihainen aika usein koska stressaa helposti.

Hän on keskimäärin joka toinen päivä huonolla tuulella ja silloin valittaa ja tiuskii ja jos sanon jotain takaisin niin suuttuu. Olen välillä tosi ilkeä miehelle jos hän on huonolla tuulella kun en vaan jaksa, ja se tietysti pahentaa tilannetta. Toisaalta olen yrittänyt olla tukena ja olla mukava ja olen kertonut että kaikesta huolimatta rakastan ja arvostan jne.

Pyytää anteeksi yleensä jälkeenpäin mutta alkaa tuntua että kannattaako edes antaa enää anteeksi kun tietää että sama toistuu taas pian Keskustelu auttaa joksikin aikaa mutta taas ajaudutaan samaan tilanteeseen.

Ongelma on siis miehen tunteiden ja stressin hallinnassa, mutta mistä ihmeestä saisi apua/neuvoja?

Ja en kaipaa nyt mitään jätä se -neuvoja tai miehen haukkumista vaan neuvoja... Kiitos jos joltain sellaisia löytyisi.

 

["a p"]

?

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";27125394]Olen välillä tosi ilkeä miehelle jos hän on huonolla tuulella kun en vaan jaksa, ja se tietysti pahentaa tilannetta.[/QUOTE]

Nyt vittu oikeesti.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";27125541]Nyt vittu oikeesti.[/QUOTE]

Mitä?

 

[voi jessus]

Miksiköhän se paiskoot tavaroita, kato peiliin....

 

[Sanna80]

[QUOTE="vieras";27125541]Nyt vittu oikeesti.[/QUOTE]

No niinpä!

Oletko parempi ihminen kuin miehesi jos olet vittumainen hänelle? Miksi hänen tapansa reagoida on huonompi kuin sinun?

Mä olen meillä se paiskoja. Olen tempperamenttinen ja aina ollut semmoinen räiskijä. Tulistun nollasta sataan alta aikayksikön ja lepyn yhtä nopeasti. Isäni on samanlainen ja näyttäisi että poika on perinyt saman luonteenlaadun. Äitini, siskoni ja tyttäreni taas on semmoisia mököttäjiä ja piilovittuilijoita. Ne murjottaa viikonkin samaa asiaa ja aina kaivaa samat vanhat asiat esille joka riidan yhteydessä. Musta se on pahempi kuin tulistua kerran ja leppyä pian ja jatkaa elämäänsä. Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia.

Itse olen opetellut hillitsemään itseäni mm. juoksulenkeillä ja yksi kaveri käy nyrkkeilemässä, mättää säkkiä aikansa niin on helpompi olla. Olisko sun miehelle tuollaisista apua?

Mutta se mitä SUN pitää tehdä, on lakata olemasta vittupää! Ymmärrän, että miehen paiskominen ärsyttää mutta se on hänen tempperamenttinsa reagoida asioihin eikä se ainakaan ilkeilemällä helpotu, PÄINVASTOIN!

 

["a p"]

No niinpä!

Oletko parempi ihminen kuin miehesi jos olet vittumainen hänelle? Miksi hänen tapansa reagoida on huonompi kuin sinun?

Mä olen meillä se paiskoja. Olen tempperamenttinen ja aina ollut semmoinen räiskijä. Tulistun nollasta sataan alta aikayksikön ja lepyn yhtä nopeasti. Isäni on samanlainen ja näyttäisi että poika on perinyt saman luonteenlaadun. Äitini, siskoni ja tyttäreni taas on semmoisia mököttäjiä ja piilovittuilijoita. Ne murjottaa viikonkin samaa asiaa ja aina kaivaa samat vanhat asiat esille joka riidan yhteydessä. Musta se on pahempi kuin tulistua kerran ja leppyä pian ja jatkaa elämäänsä. Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia.

Itse olen opetellut hillitsemään itseäni mm. juoksulenkeillä ja yksi kaveri käy nyrkkeilemässä, mättää säkkiä aikansa niin on helpompi olla. Olisko sun miehelle tuollaisista apua?

Mutta se mitä SUN pitää tehdä, on lakata olemasta vittupää! Ymmärrän, että miehen paiskominen ärsyttää mutta se on hänen tempperamenttinsa reagoida asioihin eikä se ainakaan ilkeilemällä helpotu, PÄINVASTOIN!

Ymmärsitköhän vähän erilailla tuon lauseeni kuin mitä tarkoitin..? Yleensä siis kestän kaikki nuo kiukunpuuskat ja olen tyynesti enkä lähde mukaan, mutta kuten sanoin, VÄLILLÄ olen tosi ilkeä takaisin kun pinna vaan katkeaa. Nyt mies on ollut 1,5 vuotta usein pahalla tuulella ja kaatanut kaiken pahan olonsa niskaani. Jos joku jaksaa olla tyyni tällaisen paineen alla koko ajan niin ihmettelen. Ja olen yrittänyt!!

Minusta temperamentista huolimatta pitää pystyä käyttäytymään jollain lailla. Kyllä ihminen tietää että tavaroita ei saa paiskoa varsinkaan lasten nähden ja vielä kun mies tietää mitä minä paiskomisesta ajattelen niin pitääkö hänen lähteä provosoimaan.

 

["a p"]

Saisiko vielä vastauksia...

 

[Irski]

paisko seuraavalla kerralla kaikki sen arvokkaat tavarat rikki ja raivoa ja meuhkaa ku mielipuoli, ni näkeepä ukko, miltä se näyttää

 

["a p"]

paisko seuraavalla kerralla kaikki sen arvokkaat tavarat rikki ja raivoa ja meuhkaa ku mielipuoli, ni näkeepä ukko, miltä se näyttää

Kiitos vinkistä mutta en taida alentua...

Eikö muka täällä kellään ole ollut miehellä samanlaista ongelmaa? Voimat alkaa olla ihan lopussa

 

["hop"]

En ihmettele yhtään, että ap:lta palaa käpy miehen toimintaan. Tietysti ilkeily on typerää, eli molemmilla on asiassa korjattavaa.

Meillä mies on viskonut tavaroita tasan yhden kerran, ennen lapsia. Reagoin niin kovasti, että hämmästyin sitä itsekin. Ensin karjuin niin, että seinät pullistelivat, heti perään aloin itkeä tihuuttaa. En mahtanut itselleni mitään, muistot lapsuudesta ja väkivallan pelosta räpsähtivät pintaan murto-osasekunnissa ja saivat aikaan kiihkeän puolustusreaktion.

Jos olisin yrittänyt länkyttää miehelle jotain järkisyitä viskomisen lopettamiseksi, hän oolisi varmasti vain viskonut lisää, mutta minun säikähdykseni ja aggressioni jäivät mieleen, eikä tilanne ole ikinä toistunut.

Mitä luulet ap, olisiko tehokkaampaa vedota siihen, että lapsenne pelkää tuollaisia puuskia kuin vedota mallioppimiseen?

 

["hhh"]

meillä on kamala reikä seinässä kun mies hertsas ja pamautti nyrkkinsä siihen. veti se kyllä yhen vaatekaapinki säpäleiks kerran yms... onneks se on ex...

 

["a p"]

[QUOTE="hop";27125923]En ihmettele yhtään, että ap:lta palaa käpy miehen toimintaan. Tietysti ilkeily on typerää, eli molemmilla on asiassa korjattavaa.

Meillä mies on viskonut tavaroita tasan yhden kerran, ennen lapsia. Reagoin niin kovasti, että hämmästyin sitä itsekin. Ensin karjuin niin, että seinät pullistelivat, heti perään aloin itkeä tihuuttaa. En mahtanut itselleni mitään, muistot lapsuudesta ja väkivallan pelosta räpsähtivät pintaan murto-osasekunnissa ja saivat aikaan kiihkeän puolustusreaktion.

Jos olisin yrittänyt länkyttää miehelle jotain järkisyitä viskomisen lopettamiseksi, hän oolisi varmasti vain viskonut lisää, mutta minun säikähdykseni ja aggressioni jäivät mieleen, eikä tilanne ole ikinä toistunut.

Mitä luulet ap, olisiko tehokkaampaa vedota siihen, että lapsenne pelkää tuollaisia puuskia kuin vedota mallioppimiseen?[/QUOTE]

Olen sanonut siitä että lapsi säikähtää käytöstä ja on lapsi joskus vähän pienempänä alkanut siitä itkeäkin Silloin kun tilanne on päällä niin mies on kuin eri ihminen, mikään ei mene perille. Myöhemmin kun puhutaan niin mies sanoo ettei voi silloin mitään itselleen. Ei onneksi käy ikinä minuun tai lapseen käsiksi. Yhden ainoan kerran kun oli vihainen niin veti vaunut sisään kynnyksen yli turhan rajusti ja silloin sanoin asiasta niin vakavasti että hän säikähti itsekin ja tajusi että nyt meni pahasti yli. Siitä on jo aikaa eikä vastaavaa ole tapahtunut.

Mutta ehkä yritän sitäkin vielä, tuota pelkäämis-korttia...

 

["hop"]

Joitakuita on opetettu olemaan riehumatta (etenkin lasten aikana) kuvaamalla näiden käytöstä ja lasta ko. tilanteessa videolle. Sääli, että sitä on hankala toteuttaa kotioloissa niin, ettei ukko näe ja ärsyynny tilanteessa lisää. Joku kiva söpöstelykotivideo perhe-elämästä ja lapsen ihanista puuhista voisi olla tehokas, kun välissä olisi myös pätkä miehestä huutamassa pallo punaisena. "Oho, tuo pätkä unohtui leikata pois..."

 

["a p"]

[QUOTE="hop";27126083]Joitakuita on opetettu olemaan riehumatta (etenkin lasten aikana) kuvaamalla näiden käytöstä ja lasta ko. tilanteessa videolle. Sääli, että sitä on hankala toteuttaa kotioloissa niin, ettei ukko näe ja ärsyynny tilanteessa lisää. Joku kiva söpöstelykotivideo perhe-elämästä ja lapsen ihanista puuhista voisi olla tehokas, kun välissä olisi myös pätkä miehestä huutamassa pallo punaisena. "Oho, tuo pätkä unohtui leikata pois..."[/QUOTE]

Tää ois varmasti tehokas keino mutta toteutus voi olla vaikea. Ehkä yritän kuvata kännykällä jos tulee tilaisuus.

 

["hmm"]

Jos miehesi sanoo, ettei voi sillä hetkellä itselleen mitään kun kiukunpuuska iskee niin kertoisiko se jotain siitä, ettei miehesi hallitse itseään? Eikä tuntemuksiaan eikä ajatuksiaan. Jos ongelma on tällainen niin siihen ei auta vaikka sinä tekisit mitä, sen muutoksen pitää lähteä miehestä. Jollain tapaa miehesi pitäisi saada "herätettyä" hoksaamaan tilanne itse niin että oikeasti ymmärtää sen, sillä ei tuollainen mielestäni ole normaalia. Varsinkin siis, kun miehesi sanoo ettei voi itselleen mitään vaan kaikki vaan tapahtuu tms.. Miehellesi pitäisi löytyä uusi kanava niiden tunteiden purkamiseen ja se syy, miksi näin käy niin usein ja tilanne menee niin pahaksi.

Olen itse seurustellut samantyyppisestä ongelmasta kärsivän miehen kanssa ja aikani yritin häntä auttaa ja muuttaa mutta valitettavasti hajotin vain itseni. Lähdin lopulta lätkimään mutta se olikin silloin helppoa kun oltiin nuoria, vasta seurusteluvaiheessa eikä lapsia tms. Nyt olen onnellisesti naimisissa, kahden lapsen äiti ja minulla on ihana mies.. Hän suuttuessaan lähtee tekemään halkoja tai mäiskimään säkkiä navettaan, se on hänen tapansa purkaa ne tunteet. Sitten kun on rauhoittunut, tulee takaisin ja puhutaan asiat halki.

Toivottavasti saisit autettua miestäsi ja tilanne korjaantuisi! Ei se lapsellekaan tee hyvää seurata tuollaista vierestä jos se tosiaan toistuu noinkin usein.

 

[Irski]

sen takia se just kannattaski tehä, että mies näkee oikeasti, kuinka pimeää ja lapsellista sellanen käytös on.. ja vielä jos mies sitte alkaa ihmetellä, ni sanallisesti teroittaa hänelle, että näetkö nyt, millasta käytöstä minun täytyy katsella!![QUOTE="a p";27125882]Kiitos vinkistä mutta en taida alentua...

Eikö muka täällä kellään ole ollut miehellä samanlaista ongelmaa? Voimat alkaa olla ihan lopussa [/QUOTE]

 

["vieras"]

Exä oli just tuollainen ja lopulta nuo kiukunpuuskat menivät fyysisiksikin ja vielä lapsen nähden. Pari kertaa runttasi minut lattiaan ja muutaman kerran potki minut pois sängystä ihan sananmukaisesti. Tavaroita hajotti enempikin ja tietysti aina mun tavaroita. Yhden oven ikkunankin (sisäovi) hajotti ihan tahallaan suuttuessaan.

 

["a p"]

[QUOTE="hmm";27126550]Jos miehesi sanoo, ettei voi sillä hetkellä itselleen mitään kun kiukunpuuska iskee niin kertoisiko se jotain siitä, ettei miehesi hallitse itseään? Eikä tuntemuksiaan eikä ajatuksiaan. Jos ongelma on tällainen niin siihen ei auta vaikka sinä tekisit mitä, sen muutoksen pitää lähteä miehestä. Jollain tapaa miehesi pitäisi saada "herätettyä" hoksaamaan tilanne itse niin että oikeasti ymmärtää sen, sillä ei tuollainen mielestäni ole normaalia. Varsinkin siis, kun miehesi sanoo ettei voi itselleen mitään vaan kaikki vaan tapahtuu tms.. Miehellesi pitäisi löytyä uusi kanava niiden tunteiden purkamiseen ja se syy, miksi näin käy niin usein ja tilanne menee niin pahaksi.

Olen itse seurustellut samantyyppisestä ongelmasta kärsivän miehen kanssa ja aikani yritin häntä auttaa ja muuttaa mutta valitettavasti hajotin vain itseni. Lähdin lopulta lätkimään mutta se olikin silloin helppoa kun oltiin nuoria, vasta seurusteluvaiheessa eikä lapsia tms. Nyt olen onnellisesti naimisissa, kahden lapsen äiti ja minulla on ihana mies.. Hän suuttuessaan lähtee tekemään halkoja tai mäiskimään säkkiä navettaan, se on hänen tapansa purkaa ne tunteet. Sitten kun on rauhoittunut, tulee takaisin ja puhutaan asiat halki.

Toivottavasti saisit autettua miestäsi ja tilanne korjaantuisi! Ei se lapsellekaan tee hyvää seurata tuollaista vierestä jos se tosiaan toistuu noinkin usein.[/QUOTE]

Joo ei tosiaankaan hallitse itseään, niin kuin sanoin niin on ihan kuin eri ihminen vihaisena. Eilen googletin asiaa ja törmäsin sellaiseen kuin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Mielestäni siinä on paljon asioita jotka sopivat mieheeni, ihan fyysisistäkin oireista. Sitäkin olen miettinyt olisiko masentunut mutta en uskoisi. Aion patistaa miehen lääkärin puheille ja jos hän saisi lähetteen psykologille, asiaa voisi alkaa selvittää tavalla tai toisella.

Miestä itseäkin häiritsee tuo käytöksensä, hän ei jälkeenpäin edes mitenkään puolustele sitä vaan on täysin sitä mieltä että teki väärin. Toivottavasti löytäisimme avun terveydenhuollon kautta.

 

[jjonnaaa`]

Miehesi ei taida osata käsitellä negatiivisia tunteita. Kyllä munkin mies joskus raivopäissään heitellyt tuolit sun muut pitkin huonetta... Sekin jotenkin alkanut loppumaan kun ottanut aina etäisyyttä ja käskenyt jälkensä siivoamaan.Ja tottakai jos huomasin että oli jotain mistä oli vaikeaa minulle puhua, ehdotin että lähtee vaikka jonkun ystävänsä kanssa rauhassa kahville jos se helpottaa.

Mutta kannattaa miettiä omaa käytöstäkin. Jos sulla on huono päivä niin se tuskin sun oloa helpottaa jos toinen vielä ryhtyy vittumaiseksi. Että tavallaan en ihmettele jos lentelee ne tavarat, vaikka en tarkoita että se olisi hyväksyttävää.

Olisit mieluummin miehen tukena, yrittäisit saada keskutelun aikaiseksi ja auttaa häntä. Esim. tarviitseeko vähän omaa aikaa ja tilaa että saa rauhoittua, vai tarvitseeko juttu kaveria?

 

["a p"]

Miehesi ei taida osata käsitellä negatiivisia tunteita. Kyllä munkin mies joskus raivopäissään heitellyt tuolit sun muut pitkin huonetta... Sekin jotenkin alkanut loppumaan kun ottanut aina etäisyyttä ja käskenyt jälkensä siivoamaan.Ja tottakai jos huomasin että oli jotain mistä oli vaikeaa minulle puhua, ehdotin että lähtee vaikka jonkun ystävänsä kanssa rauhassa kahville jos se helpottaa.

Mutta kannattaa miettiä omaa käytöstäkin. Jos sulla on huono päivä niin se tuskin sun oloa helpottaa jos toinen vielä ryhtyy vittumaiseksi. Että tavallaan en ihmettele jos lentelee ne tavarat, vaikka en tarkoita että se olisi hyväksyttävää.

Olisit mieluummin miehen tukena, yrittäisit saada keskutelun aikaiseksi ja auttaa häntä. Esim. tarviitseeko vähän omaa aikaa ja tilaa että saa rauhoittua, vai tarvitseeko juttu kaveria?

Mä olenkin yrittänyt tehdä johdonmukaisesti niin että olen ns. elänyt surut miehen kanssa, mutta nyt en vaan enää pysty murehtimaan päivästä toiseen kun se ei ole minua. Minä olen positiivinen ja haluan nauttia elämästä, ja se ei onnistu jos minun täytyy murehtia miehen kanssa niin usein. Ja kun asia ei ole muuttunut vaikka olen ollut tukena. Mutta nyt kun olen välillä ollut välinpitämätön tai vihainen miehen pahasta tuulesta niin tilanne on tietysti pahentunut.

Yritän ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja olla mukava ja tukena ja ehdottaa sitä avun hakemista lääkäristä josko tästä suosta vielä noustaisiin ja päästäisiin jatkamaan normaalia elämää.

 

[jjonnaaa`]

[QUOTE="a p";27132226]Mä olenkin yrittänyt tehdä johdonmukaisesti niin että olen ns. elänyt surut miehen kanssa, mutta nyt en vaan enää pysty murehtimaan päivästä toiseen kun se ei ole minua. Minä olen positiivinen ja haluan nauttia elämästä, ja se ei onnistu jos minun täytyy murehtia miehen kanssa niin usein. Ja kun asia ei ole muuttunut vaikka olen ollut tukena. Mutta nyt kun olen välillä ollut välinpitämätön tai vihainen miehen pahasta tuulesta niin tilanne on tietysti pahentunut.

Yritän ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja olla mukava ja tukena ja ehdottaa sitä avun hakemista lääkäristä josko tästä suosta vielä noustaisiin ja päästäisiin jatkamaan normaalia elämää.[/QUOTE]

Hmm.. Onko miehelläsi mitään mieluista tekemistä vapaa-ajalla? Esim. joku kalastus tai lenkkeily tmv.. missä hän voisi purkaa niitä ajatuksia ja tunteita tekemisiin.. Jos sitä vaan kotona istuu murehtimassa niin pää leviää. Ymmärrän kyllä sinuakin, kerta olet koittanut olla hänen tukenaan.Kyllä tuo alkaa jo sinuunkin vaikuttaa. Ja ymmärrän että alat ärsyyntyä. Minulla on myös kausia jolloin olen todella masentunut ja kyllä se mun käytös mieheenkin vaikuttaa.

Purin sitä joskus häneen ja se oli todella typerää. Kunnes alettiin kunnolla puhumaan asiat halki. Ja nykyään jos tulee sellainen olo niin sanon suoraan miehelle siitä ja jos tarvitsen omaa aikaa niin otan sitä.. Tai sitten lähden lenkille tai teen jotain muuta. Mutta omasta kokemuksesta ei kannata jäädä neljän seinän sisälle miettimään.

 

["a p"]

Hmm.. Onko miehelläsi mitään mieluista tekemistä vapaa-ajalla? Esim. joku kalastus tai lenkkeily tmv.. missä hän voisi purkaa niitä ajatuksia ja tunteita tekemisiin.. Jos sitä vaan kotona istuu murehtimassa niin pää leviää. Ymmärrän kyllä sinuakin, kerta olet koittanut olla hänen tukenaan.Kyllä tuo alkaa jo sinuunkin vaikuttaa. Ja ymmärrän että alat ärsyyntyä. Minulla on myös kausia jolloin olen todella masentunut ja kyllä se mun käytös mieheenkin vaikuttaa.

Purin sitä joskus häneen ja se oli todella typerää. Kunnes alettiin kunnolla puhumaan asiat halki. Ja nykyään jos tulee sellainen olo niin sanon suoraan miehelle siitä ja jos tarvitsen omaa aikaa niin otan sitä.. Tai sitten lähden lenkille tai teen jotain muuta. Mutta omasta kokemuksesta ei kannata jäädä neljän seinän sisälle miettimään.

Joskus mies lähtee pois kotoa kun on oikein vihainen ja tulee hyvällä tuulella takaisin. Hän ei ole mistään kodin ulkopuolisista harrastuksista kiinnostunut mutta toivoisi että kotona voisi harrastaa jotain (auton laitttoa tmv.) mutta se ei ole nyt mahdollista kun ei ole tiloja eikä rahaa. Monesti nuo kohtaukset laukeavat kun pitäisi tehdä jotain mutta tulee vastoinkäyminen, esim. tekisi puutöitä mutta sataa vettä.

Me puhutaan aika paljon ja vieläpä yleensä silloin kun ei ole tilanne päällä ja ollaan rauhallisia. On sillä vaikutusta mutta vain vähän. Yritän ehdottaa että keksisi jotain tekemistä silloin kun menee hermo. Ja jostain keskustelusta luin vinkin että kotiintuloon kannattaa ottaa rutiini että ensin tervehtii äkkiä lapset ja sitten menee 15 minuutiksi tekemään jotain mieluista yksin, esim. lukemaan jonka jälkeen sitten täytyy pystyä käyttäytyä normaalien kohteliaisuussääntöjen mukaan.