Mies petti - miten uskallan taas luottaa? Jaksanko yh:na?

["surullinen"]

Kaikentietäville palstamammoille kysymystä . Mitä tekisit tilanteessani?

Kuulin kesällä, että miehelläni on ollut 5 kk suhde työkaverin kanssa. Mukana sekä seksiä että tunnetta. Maailmani romahti. Jatkettiin kuitenkin yhdessä, mutta pitkin syksyä olen 5 kertaa löytänyt tekstareita, joissa kertoo kaipaavansa naista. (KYLLÄ, luen nykyään mieheni puhelinta!) Olemme käyneet koko syksyn perheneuvonnassa ja mies kertoi viime viikolla, että on lopullisesti lopettanut suhteen.

Yhtäkkiä olenkin ihan turta, en helpottunut tai iloinen, en edes vihainen vaan vain välinpitämätön koko ukkoa kohtaan. Arki sujuu lasten kanssa ihan ok, ja se juuri mietityttääkin. Minulle arki on tässä omituisessa tilanteessa mukavampaa kuin jos mies lähtisi. Elämä kolmen ihan pienen (2, 3 ja 5-vuotiaita) lapsen kanssa on sen verran työlästä ja välit miehen kanssa asialliset.

Petänkö nyt itseäni, kun en vaadi eroa? Mutta miten ihmeessä vielä löytäisin lämmön tai edes halun etsiä yhteyttä enää?

 

["vieras"]

No minä olen vastaavassa tilanteessa ja eroaisin ellei se vahingoittaisi lapsia. Meillä suhde on ihan sisko ja sen veli tasolla, hyvä näin, lähden sitten kun siltä näyttää. En halua siihen tilanteeseen että mies olisi lasten kanssa viettämässä arkea, hänestä ei ole siihen.

 

["yhäippä"]

Mä erosin. Tai no mies lähti uuden matkaan. Niillä oli ollut jo puoli vuotta suhde, vauva tulossa. Myöhemmin mies olisi halunnut takaisin. Mä en vaan pysty ajattelemaankaan elämää sen kanssa, en luota pätkääkään siihen. Alku yksin lasten kanssa oli rankkaa mut nyt on jo ihan ok. En tiiä kumpi enemmän vahingoittaa lapsia, kiristynyt tilanne kotona ja onneton äiti vai ero...

 

[gtgt]

[QUOTE="vieras";22565971]No minä olen vastaavassa tilanteessa ja eroaisin ellei se vahingoittaisi lapsia. Meillä suhde on ihan sisko ja sen veli tasolla, hyvä näin, lähden sitten kun siltä näyttää. En halua siihen tilanteeseen että mies olisi lasten kanssa viettämässä arkea, hänestä ei ole siihen.[/QUOTE]

Miksi hänestä ei ole siihen?

 

["noh"]

älä heti ole lähdössä - mikäli välit ovat asialliset eikä kotona oleminen muodostu ahdistavaksi niin totta kai kannattaa pitää perhe koossa toimivuuden takia. Pienten lasten kanssa on parempi että molemmat vanhemmat osallistuvat arjen pyöritykseen, ja vaikkei siinä enää vanhempien välistä rakkaussuhdetta olekaan niin jonkinlainen kumppanuus kuitenkin jonka avulla hoidetaan yhteinen jälkikasvu. Sitten kun jälkeläiset ovat vähemmän riippuvaisia vanhemmistaan voi uudelleen arvioida oman elämänsä mielekkyyden. Eri asia on tietysti jos kuvio alkaa ahdistamaan liikaa, silloin se ei ole hyväksi millekään osapuolelle.

 

["surullinen"]

Niin, tuntuu tosi vaikealta lähteä hajottamaan perhettä nyt. Mulla on ihan siedettävää ja erossa joutuisin olemaan erossa myös lapsista jonkun verran. Huokaus, odottelen kai vaan jotain valon välähdystä, joka kirkastaisi mulle, että ero on paras ratkaisu. Nyt arki ihan ok.

 

["Tuija"]

Mulla on lapset 8kk, 3,2.v ja 7.vuotta.
Erottiin miehen kanssa 3kk sitten, kyllä olen tyytyväinen täysin ratkaisuuni. Miehen kanssa oltiin oltu yhdessä 10.v, naimisissa 5.vuotta. Hänellä oli suhde jonku toisen naisen kanssa, seksiä oli myös. Joten ei houkuttele ajatus jatkaa tuollaisen miehen kanssa.
Avioero on vireillä, lapset näkee isäänsä 1krt/vko yritetään.
Lapsemme eivät ole kärsinneet koska isä on mukana kuvioissa, en kyllä haikaile yhtään perään.
Raskaaksi en ole tuntenut yksinoloa, töihin palamaassa.
Elämäni on omasta mielestäni kunnossa.
Tee niinkuin aivosi sanoo!

 

["surullinen"]

[QUOTE="noh";22566020]älä heti ole lähdössä - mikäli välit ovat asialliset eikä kotona oleminen muodostu ahdistavaksi niin totta kai kannattaa pitää perhe koossa toimivuuden takia. Pienten lasten kanssa on parempi että molemmat vanhemmat osallistuvat arjen pyöritykseen, ja vaikkei siinä enää vanhempien välistä rakkaussuhdetta olekaan niin jonkinlainen kumppanuus kuitenkin jonka avulla hoidetaan yhteinen jälkikasvu. Sitten kun jälkeläiset ovat vähemmän riippuvaisia vanhemmistaan voi uudelleen arvioida oman elämänsä mielekkyyden. Eri asia on tietysti jos kuvio alkaa ahdistamaan liikaa, silloin se ei ole hyväksi millekään osapuolelle.[/QUOTE]

Jotenkin näin minäkin ajattelen. Tuntuu vaan aika ontolta. Ja toisaalta joka puolella niin korostetaan sitä oman hyvinvoinnin etsimistä.... Voinko ajatella ihan vaan järjellä, että tässä tilanteessa parempi on pysyä yhdessä, kun se on käytännön elämän takia helpompaa ja mukavampaakin?

 

["vieras"]

Miksi hänestä ei ole siihen?

Ei ole pinnaa, isompi koettelee muutenkin sen kestävyyttä saatikka jos minä en olisi paikalla. Näkee jo siinä että sota on todellinen jos minä olen kauemman jossain. Ja meillä tilanne on jo esikoisen syntymän tienoilta, että ihan normaalisti ollaan menty ja sopeuduttu, ei ole mitenkään ressaava tilanne enää, kaikkeen tottuu.

 

["surullinen"]

[QUOTE="Tuija";22566043]Mulla on lapset 8kk, 3,2.v ja 7.vuotta.
Erottiin miehen kanssa 3kk sitten, kyllä olen tyytyväinen täysin ratkaisuuni. Miehen kanssa oltiin oltu yhdessä 10.v, naimisissa 5.vuotta. Hänellä oli suhde jonku toisen naisen kanssa, seksiä oli myös. Joten ei houkuttele ajatus jatkaa tuollaisen miehen kanssa.
Avioero on vireillä, lapset näkee isäänsä 1krt/vko yritetään.
Lapsemme eivät ole kärsinneet koska isä on mukana kuvioissa, en kyllä haikaile yhtään perään.
Raskaaksi en ole tuntenut yksinoloa, töihin palamaassa.
Elämäni on omasta mielestäni kunnossa.
Tee niinkuin aivosi sanoo![/QUOTE]

Tuija, jotenkin ihailen sinua, että uskallat tehdä noin!!!

 

["surullinen"]

Meilläkin takana 16 vuotta yhdessä, joista 12 vuotta naimisissa.

 

["vieras"]

Ap:n tilanteessa eroaisin. Mitä järkeä olisi olla moisessa suhteen irvikuvassa? Pärjäisin varmasti lasten kanssa oikein mainiosti. En tosiaan luottaisi enää mieheen pätkääkään, enkä tekisi itsestäni idioottia roikkumalla hänen kanssaan.

Voimia ap:lle, mitä ikinä teetkin!

 

["Sirpa"]

Erottiin miehen kanssa 1.vuosi sitten, meillä oli 2 lasta 4.v ja 2.v.
Erosin koska miehellä oli ollut irtosuhteita useampi, ajatus ei kehdo että harrastaa seksiä miehensä kanssa joka on voinut juuri olla panemassa toisen kanssa.
Muutettiin pois lasten kanssa, isä ei halua enää tavata, sopii mulle, jos hän on sitä mieltä.
Löysin uuden miehen nyt hänen kanssa odotan yhteistä lastamme, muksut on suhtautunut ihanasti häneen, 6kk ajan hän on asunut meillä.
Elämäni on ihanaa

 

["vieras"]

Sinuna jäisin vielä katsomaan mitä tuleman pitää. Ehkä se luottamuskin joskus löytyy tai sitten löydät sen syyn lopulliseen eroon etkä jää jossittelemaan ja lapset saavat pitää molemmat vanhemmat. Ehkäpä se teidän suhde siitä nousee vielä uuteen kukoistukseen. Teeppä vaikka sellanen sopimus ittes kanssa että katot vaikka vuoden ja sitten toimit vasta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22566111]Sinuna jäisin vielä katsomaan mitä tuleman pitää. Ehkä se luottamuskin joskus löytyy tai sitten löydät sen syyn lopulliseen eroon etkä jää jossittelemaan ja lapset saavat pitää molemmat vanhemmat. Ehkäpä se teidän suhde siitä nousee vielä uuteen kukoistukseen. Teeppä vaikka sellanen sopimus ittes kanssa että katot vaikka vuoden ja sitten toimit vasta.[/QUOTE]

Tätä mieltä myös. Katsele ihan rauhallisesti tilannetta. Kun arki sujuu (ja lapset ovat vielä noin pieniä), ei kannata hätiköidä. Ja mistä tietää, vaikka löytäisitte toisenne uudelleen. Olette olleet pitkään yhdessä, joten on mahdollista että suhteessa tulee välillä kriisejäkin. Ei se silti aina tarkoita, että ero on ainoa mahdollisuus.

 

[narikka83]

jättäsin, en ottais takasi vaikka lupais maat ja mannut. kynnysmattona oleminen ei ole elämää... ja varsinki jos suhe on kestäny 5kk ja kaipaa yms vistejä ei ikinä!! haluatko elää loppuikäs epäillen ja vatvoen koska pettää uuestaan? näkee töissä naista kuitenki ja vanhasuola voi janottaa.

ota itteäs niskasta kiinni ja eroa, ansaittet paljon parempaa ku muitten perään haikailevan miehen! minkä mallin annat lapsille jos jäät?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22566111]Sinuna jäisin vielä katsomaan mitä tuleman pitää. Ehkä se luottamuskin joskus löytyy tai sitten löydät sen syyn lopulliseen eroon etkä jää jossittelemaan ja lapset saavat pitää molemmat vanhemmat. Ehkäpä se teidän suhde siitä nousee vielä uuteen kukoistukseen. Teeppä vaikka sellanen sopimus ittes kanssa että katot vaikka vuoden ja sitten toimit vasta.[/QUOTE]

Mistäs sen tietää haluaako ap:n mies katsella vielä vaikka vuoden? Hänhän voi ilmoittaa mikä päivä hyvänsä haluavansa eron. Jotenkin mun on vaikea uskoa, että suhde tuosta ojasta enää nousisi, miehellä on kuitenkin olla suhde jo monta kuukautta.

Itsekunnioitus kehiin ja ero vireille. Mun mielipide.

 

["surullinen"]

Hyviä kommentteja. Luulen, että teen niinkuin joku teistä ehdotti. Että päätän jonkun ajan, minkä kattelen tätä hommaa ja sitten eroan, jos ei olo ole parantunut. Tuo määräaika tuntuu helpottavalta. Että en yritä kiirehtiä itseäni sitä ennen, mutta silloin sitten pakotan itseni eroon, jos olen edelleen onneton.

Sehän tässä onkin erikoista, että alkujärkytysten jälkeen arki on ihan kohtuullista, joten ei se muutama kuukausi tai vuosi miettimistä huono juttu ole. Sitä paitsi lapset on vuoden päästä huomattavasti (?) helpompi porukka, kun ovat 3, 4 ja 6-v. Lasten kannalta en tiedä mikä on paras ratkaisu. Meidän arki ei kovin pahaa ole, monessa perheessä on varmasti nytkin ikävämpää, mutta kyllä pidemmän päälle vanhempien kuuluu toisiaan rakastaa ja kunnioittaa.