Mies pihtaa

Olen miehelleni liikaa vähän kaikkea, näin oletan. Vaikka hän kertoo ihailevansa sosiaalisia taitojani, intohimoisuutta sängyssä, tehokkuuttani, akateemisia saavutuksiani..niin hän myös myöntää kadehtivansa niitä. Viimeisen vuoden aikana olen vakuuttunut siitä, että persoonani koetaan miehisyyttä lamauttavaksi ja minusta on tullut tukahduttava hahmo. Näen yhä useammin hänen kasvoillaan vihan ja vastenmielisyyden mikroilmeitä, kun teen jotakin väärällä tavalla ja toisin kuin hån ajatteli. Yhteistyömme on aina ollut vaikeaa. Hän on kiistataton pomo ja koska 2 pomoa on liikaa, otan suosiolla apulaisen roolin. Enkä suoriudu siitäkään kun en aina ymmärrä mitä hän täsmälleen tarkoittikaan. Yleisesti minun ei katsota olevan ymmärrykseltäni mitenkään vajaa, vain hänen mielestään olen "tässä tyhmä". Miehellä on myös lyhyt pinna ja hän hermoilee helposti. Olen huomannut väisteleväni tilanteita joissa pelkään hänen närkästyvän, yritän miellyttää minkä kerkiän, ja vatsaan tulee tunne että "taas epäonnistuin" vähän väliä.
Rehellisesti arvioiden, olen ihan hauskan näköinen keski-ikäinen ja vedän yhä miesten huomiota puoleeni, muiden paitsi omani. Mies ei ole mikään vetonaula, mutta itse tunsin häneen vetoa tunnetasolla ja se riitti tekemään hänestä himottavan. Hänelle olen ilmaa. Seksin määrä on hiipunut olemattomiin. Luulen että tässä hän käyttää valtaa. Koska olen aina innoissani, en ole myöskään kiinnostava vieteltävä. Sen sijaan hän ryhtyi pettämään minua koulujakäymättömän, minua vanhemman jne virolaisen naisen kanssa. Kaipasiko mies miehisyyden tunnetta, naisen iskukokemusta vai oliko tämä isku minulle? Haki vastakohdan.
Miehen aiemmat suhteet ovat riutuneet vastaavalla tavalla kuiviksi noin 5 vuoden syklillä. Onko niin ettei hänen vaihtelunhalulle ja kyllästymistaipumukselle vaan voi mitään? Ainakaan näin vanhana.
Saanen mainita että hän on omasta mielestään oikeutettu omiin asioihinsa jotka eivät muille kuulu. Hän panttaa tietoa töissä, kotona, mielestäni sekin on vallankäyttöä. Hän myös valehtelee pienistä suuriin asioihin ja niin kauan kuin pystyy. Hän tunnustaa vasta kun lyön faktat ja todisteet pöytään ja useimpia kiusallisia asioita hän ei vaan muista...
Mitä tässä tapahtuu? Onko mitään tehtävissä?

 

Ei ole vaihtoehtoja.
Lopeta ruinaaminen ja omaa luonnettasi vastaan käyttäytyminen.

 

Mitä tässä tapahtuu? Onko mitään tehtävissä?

Ihan masokistin hommaa. Tätä rataa joudut pienentämään ja pian myös mitätöimään oman itsesi. Äijä on luonnevikainen -> jätä se sika.
On syytä vielä muistuttaa, että ainakin tilastokeskuksen mukaan suomessa on ikäluokissa 0-55 v aina enemmän miehiä kuin naisia. Vast 55 v:n jälkeen tilanne keikahtaa toisinpäin. Jos siis olet vielä suht'nuori ('keski-ikäinen') on toivoa paremmasta. Myöhemmin voi vaikeutua entisestään. Lähde, kun vielä voit ! Jokaisella on oikeus - jopa velvollisuus - etsiä omaa onneaan, eikä jämähtää tällaisiin järkyttäviin parisuhdeansoihin.

 

Myös minä ehdottaisin että lähdet kiireesti pois tuon ääliön luota!

 

Aika lailla tismalleen samassa tilanteessa täällä. Olisipa mielenkiintoista keskustella kanssasi. Järki sanoo kyllä vahvasti jo samaa kuin koko muu lähipiiri; lähde, lähde! Mutta vielä on jotain tunteita jäljellä.. ja pelko siitä etten löydäkään mitään hänen jälkeensä. Vaikka tajuan etten nytkään enää saa kaipaamaani läheisyyttä.

 

The Nainen, minusta vastaus on jo kirjoittamassasi viestissä. Itse olin pitkään huonossa asemassa omassa avioliitossani, kunnes sitten tuli raja vastaan ja päätin, että asialle täytyy tehdä jotain. Prosessi oli raskas, mutta ehdottomasti kannattava. Ensin yritimme löytää yhteistä kieltä puhumalla asioista ja tunteistamme suoraan, mutta koska se ei onnistunut, päätimme yksissä tuumin erota. Nyt jo reilun vuoden vapaana olleena en ole hetkeäkään katunut, vaikka avioliitossani oli toki ne hyvätkin hetkensä.

Sinun pitää sijoittaa itsesi siihen tärkeimmän asian paikalle ja alkaa pitää itsestäsi huolta ja tehdä ratkaisusi sitä ajatellen. Sinulla on oikeus voida hyvin ja oikeus toimia hyvinvointisi eteen! Voin sanoa, että kun alat panostaa itseesi, niin siitä voi seurata muitakin hyviä asioita elämääsi.

Älä anna enää ikinä kenenkään painaa sinua alas!

 

Kuulosti tosi tutulta. Pettämisestä ei ollut suoraan kyse, mutta mm. seurustelun alettua hän oli vielä 1 v päästä nettitreffipalstalla tietämättäni - tuli kevyenä yllätyksenä ja kun suutuin, hänen mielestään siinä ei ollut mutään ihmeellistä ja minä olin epävakaa tunteiltani. Muutenkin aina. No, pari kuukautta sitten sanoin, ettei näin voi jatkua ja siihen hän totesi, ettei lle onnellinen vaan haluaa erota. Hyvä näin. Tuntuu, kuin olisin saanut jonkun ihanan uuden vapauden. Saan olla juuri sellainen kuin olen. Suosittelen!

 

Tuo miehesi kuulostaa narsistiselta psykopaatilta. Kokemusta on vastaavanlaisesta miehestä 10 vuotta. Tosin ensimmäiset 8,5 vuotta asuimme erillään koska hän asui toisessa maassa ja ehkä juuri siksi tuota hulluutta kestikin noin kauan. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen, jos satuin katsomaan johonkin suuntaan pidempään niin muita miehiähän minä kyyläsin! En osannut mitään tarpeeksi hyvin. Kerran kun mies ajoi kolarin niin se oli minun syytäni! Lisäksi hän yritti eristää minut ystävistäni - kuulemma olivat yrittäneet iskeä häntä...Yritin moneen kertaan päästä hänestä eroon mutta hän seurasi kuin hai laivaa ja lupasi aina että kaikki muuttuu paremmaksi. Niinpä niin...Muutin sitten lopulta miehen kotimaahan. Ja 1,5 vuotta sitä helvettiä kesti kunnes tajusin että joko mies tappaa minut koska hänestä tuli myös väkivaltainen tai minä teen itsemurhan koska en olisi kestänyt enää tilannetta. Eli pakon sanelemana pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja onneksi eräs ystävä tarjosi majapaikkaa eli sen turvin sitten lähdin! Olin tuolloin alle nelikymppinen ja ajattelin että elän yksin loppuelämäni mutta toisin kävi. Löysin ihanan miehen ja tajusin miten sairaassa suhteessa olin elânyt kaikki nuo vuodet. Tiemme ovat tosin tuon toisenkin miehen kanssa erkaneet. Kehotan vakavasti hankkiutumaan eroon miehestäsi! Ei tuollaista tarvitse sietää. Mielummin on yksin kuin kaksin täysin persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa!

 

Minunko ex-miehestä tässä puhutaan? Kaikki täsmää. Aivan kaikki. Narsistinen mies. Meni kymmenen vuotta vaikka jo puolen vuoden jälkeen tiesin että tämä ei kestä ja mikä hän on. Ei se muutu. Ei se parane. Se pahenee. Tiedät jo vastauksen. Et olisi muuten edes kirjoittanut. Voimia sinulle. Sinä pärjäät. Säilyt ehjänä kun lähdet ajoissa. Hyvää kesää

 

Minunko ex-miehestä tässä puhutaan? Kaikki täsmää. Aivan kaikki. Narsistinen mies. Meni kymmenen vuotta vaikka jo puolen vuoden jälkeen tiesin että tämä ei kestä ja mikä hän on. Ei se muutu. Ei se parane. Se pahenee. Tiedät jo vastauksen. Et olisi muuten edes kirjoittanut. Voimia sinulle. Sinä pärjäät. Säilyt ehjänä kun lähdet ajoissa. Hyvää kesää

Olisipa kaikki selkeää kuin oppikirjoissa. Mies täyttää melkoisen määrän kriteerejä epäluuloisen sekä eristäytyvän persoonallisuushäiriöisen listoilla, myös läheisriippuvuutta on. Hänen äitinsä on hysteerisen läheisriippuva ja se tarttuu. Anoppi soittaa 50v pojalleen kolmastikin päivässä. Jonkin verran on myös narsistisia piirteitä myönnän, vaikka täysi narsisti se ei ole. Narsismikin on pitkä viiva ja siihen hän sijoittuu mielestäni kohtaan lievä narsisti. Täysin empatiakyvötön hän ei ole. Palvelualtis, vaatimattoman oloinen ja osaa jakaa. Sitten taas hän ei juurikaan ilmaise kunnioittavansa tai ihailevansa ketään, kaikissa kohdatuissa ihmisissä on jotain vikaa ja arvosteltavaa. Kritiikkiä ei kestä itse yhtään ja suorastaan näkee sitä sielläkin missä sitä ei ole. Kokee heti itsensä laiminlyödyksi, jos ei saa huomiota ja hierontaa - hän on aina jossain kivuissa. Sattuu niskaan, jalkoin, kurkkuun, päähän jne. Ja näkisittepä lääkekaapin, se on mahtava apteekki.
Hänen valehtelutyylinsä on pääsääntöisesti vaikenemista, ei puhu. Jos utelen jotain, jää yleensä jotain pois tai sitten jo isketään ihan väärää tietoa.
Valehtelun skaala on laaja: hänellä on salapullaa ja suklaata, soittelee äidin kanssa salassa, ei kerro jos näki siskonsa...ja sitten kertoo olleensa hotellihuoneessa kämppiksen kanssa vaikka oli yksin, tapasi naisen pikkupubissa, vaikka olikin mennyt kaupungin mehevimpään iskupaikkaan tyyliin "Vantaan Lihaportti". Edellisessä suhteessa joja kesti 4 vuotta hän oli ainakin kaksi viimeisintä vuotta match.comissa etsimässä jotain. Hän sanoi että sillä silloisella naisella oli itsellä vastuu omasta olemisestaan heidän suhteessa, naisen olisi pitänyt päätellä suhteen tila ja ymmärtää lähteä. Ei ymmärtänyt, sillä ei tiennyt että hän jo tapaili minua pari kuukautta, ennen kuin oli pakko tehdä jotain. Minulle selvisi vasta vuoden kuluttua että olin seurustellut pari kuukautta miehen kanssa joka seurusteli edelleen. Hän ei tunnustanut koko naista. Kun sain nimen selville otin yhteyttä ja ko exä kertoi mm. sen että olivat olleet yhdessä ulkomaillakin ja minulle mies kertoi olevansa golf-seurueen kanssa... Miten ero tuli? Noh hän ei vaan vastaa naisen soittoihin, viesteihin ja "vaikenee itsensä kadoksiin ilman selitystä". Läheisriippuva siis? Ei kykene tekemään itse ratkaisua ja työntää vastuun toiselle ja samalla on "saattaen vaihdettava"-malli, joja ei voi olla yksin.

Vielä on kerrottava hänen huomionsa omaan kehoon: lääkekaappi kuin pikkuapteekki, ja hän on kipeä aina, millon sattuu mihinkin ja ai jai. On vatsakipua, hartiakipua, ontelotulehdusta jne. Ottaa kyllä muidenkin sairastumiset tosissaan. On ylipäätään huolissaan ja varovainen kaikessa. Pidättyväinen, ahdistunut, synkkämielinen, vakava tosikko.
Ai niin, hänellä ei ole ystäviä. Ei ole viitsinyt pitää kehenkään yhteyttä elämänvarrella kohtaamiinsa.
Yllä joku puhui mustasukkaisesta miehestä, tämä ei ole. Hän on korkeintaan mustasukkainen huomiostani, jota annan muillekin kuin hänelle. Koska hänestä en ole kiinnostava, niin ei näe minua muiden silmissäkään kiinnostavaksi, ja koska olen niin tylsän luotettava, niin mitäs sitä jännittämään. Joskus epäilen että hän toivoo draamaa, joka saisi koteloituneet tunteet liikahtamaan.
Tässä tätä lisäämateriaalia tästä tyypistäni.