Mies pihtasi multa 1,5vuotta ns.ilman syytä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja superpaskiainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

superpaskiainen

Vieras
Mä tein kaikkeni ja en tehnyt mitään, yritin kaikkea uutta ja annoin miehen olla rauhassa. Aina oli vastaus: "Ei nyt." Tai sit torjui mut vaan eleillä.

Miljoona kertaa kysyin missä vika on, mussa vai hänessä, patistin lääkäriin, laihdutin, ostin uusia alusvaatteita yms.
Koskaan mussa ei kuitenkaan ollut vikaa, ei vaan huvittanut.

Sitten mulla napsahti n.vuoden jälkeen ja sanoin, että jos sitä syytä ei rupee löytyyn, niin mä kyllä löydän seuraa muualtakin.
Ei mitään.

Uhkasin häntä vielä kahteen kertaan, että voin kyllä mennä muuallekin jos en kotona omalle miehelle kelpaa? Johon mies sanoi, että kelpaat, mutta hän ei nyt vaan pysty. Eikä tehnyt asioille mitään, ei edes yrittänyt tyydyttää minua millään muulla tavalla ja kaikki läheisyys kuoli. Mä katkeroiduin ja olin niin puutteessa että olisin ollut valmis panemaan vaikka ensimmäistä ohikulkijaa.

Sitten ilmoitin, että tämä on ohi, mä en voi elää seksittömässä suhteessa ja aloin hakea asuntoa. Seuraavalla viikolla olin yhden miehen kanssa (voi taivas että teki hyvää!) ja mun tuore ex kuuli siitä muualta.

Nyt se sit poraa pitkin kyliä miten me erottiin siksi, että mä petin häntä! Vaikka olin siis muuttanut pois.
Asun pienellä paikkakunnalla missä kaikki tietää toistensa asiat paremmin kun asianomaiset itse ja tää on tuppukylien tuppukylä.
Ihmiset kyttää mua kauppajonoissa, tulee moralisoimaan mua keskellä kirkasta päivää miten eivät olis ikinä musta uskoneet, jotkut mun tutut/kaverit on ilmottanu että eivät halua olla mun kanssa enää tekemisissä koska ilmeisesti mulla ei ole moraalia ollenkaan kun olen tällä tavalla satuttanut niin ihanaa miestä ja exän perhe on aivan pöyristynyt siitä millanen paska mä olen.
MAHTAVAA.

SIIS ANTEEKS V**** MITÄ?!
 
Been there - tosin ei asuttu pienellä paikkakunnalla. Mutta oltiin samassa työpaikassa.

Mä vaan nielin "häpeän". En suostunut lähtemään samalle linjalle kuin exä teki. Olisinhan voinnut huudella työpaikalla millainen "velttomuna" hän on. Vaikka ei sitä ollutkaan. Ei vaan seksi kiinnostanut. Mun kanssa.

Tuosta on jo vuosia ja välit exän kanssa nykyään asialliset. Jossain kohtaa saatiin puhuttua. Ja ex totesi että olin sittenkin ollut väärä hänelle. Ja oli hyvillään erosta. Niin minäkin. Eron jälkeen meni tosin pitkään ennen kuin mun seksuaalinen itsetunto palautui. Mä olin jotenkin sulkenut minuuden ulos - ja yrittänyt liehakoida puolisoani, mielistellen. Eihän siitä mitään tule.

Nyt olen miehen kanssa joka edelleen haluaa mua vaikka painoakin on tullut lisää sitten tapaamisemme (ei tolkuttomasti , ihan noin vaan ennen kun joku alkaa huutaa ryhävalaaksi - tunnen kai liian hyvin tän palstan). Seksi ei ole todellakaan mitää ulkonäkökeskeistä vaan sellainen mielentila jossa haluaa ja himoitsee sitä ihmistä joka tekee mut onnelliseksi. Me sovimme yhteen - exä ja minä emme.
 
Mä lienen kai sitten outo kun en kyennyt kostoon - niin kuin täällä ap moni sua neuvoo. Joskus jossain työpaikan saunaillassa joku tuli puhuun aiheesta, syylistäen mua. Mä vaan totesin että asiat ei aina ole niin kuin ne paketoidaan. Siellä sisällä voi olla muutakin ja lopuks totesin vaan että it take's two to tango... Ja lähdin pois.

Exä joskus selitti miksi oli puhunut "pahaa" musta - tai että miksi lähdin. Se oli ollut niitä eron tuskan hetkiä. Ja riitti kun muutamalle oli vuodattanut, juttu levisi siitä kuin kulovalkea. Kamalinta mulla oli se että mun omat vanhemmat, tai no äiti, lähti mun exän puolelle. Siis ex ei puhunut hälle mitään. Mutta äiti "päätti tietää paremmin". Hänen kantansa oli: Ei kukaan noin hyvää miestä jätä. Sulla on pakko olla toinen.

No oikeassa hän puoliksi oli. Tosin toinen oli vaan panokaveri, ei muuta. Mutta että ex oli mulle hyvä? Olihan hän noin päällisin puolin. Vaan jos ei voi koskea vaimoonsa, eikä edes nukkua samassa sängyssä seksin pelon vuoksi niin mitä hittoa pitäs tehä? J
 

Yhteistyössä