Mies rakastaa kaveriaan

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Olen tapaillut yli 30v miestä nyt parin vuoden ajan. Asutaan omillaan mutta nähdään kuitenkin vähintään kerran viikossa.

Mieheni on ollu ihastunut/rakastunut kaverinsa tyttöystävään nyt noin 5 vuoden ajan. Hän ei siis ole tehnyt asialle mitään mutta näkevät ja viestittelevät useammin kuin me.

Keväällä tämä mieheni rakkaus oli hetken erossa avopuolisostaan ja sain juuri kuulla miten hankala tilanne miehelleni oli. Oli miettinyt jättävänsä minut ja paljastavansa tunteensa tälle hetkellisesti sinkulle naiselle. Tilanne meillä taas helpottui ja tästä naisesta päivittäinen puhuminen väheni hänen ja kumppaninsa palatessa uudelleen yhteen.

Itselläni ei ole pahemmin kaveri suhteita ja tämä mieheni on ihanin asia mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. Ja ymmärrän kyllä luonteen ja ulkoisen olemuksen olevan tässä toisessa miehelleni mieluisa.ja tulen itsekin hänen kanssaan juttuun jo ystävä tasolla.

Alan vain olla tästä hieman ahdistunut. Enkä oikein tiedä mitä ajatella. Osaan kyllä hyväksyä sen ettei tässä maailmassa tule saamaan mitään mistä haaveilee ja tiedän kyllä omat rajani ja haasteeni.

Haluaisin vain kuulla miten hyvin muut ovat osanneet nauttia niistä ihanista ja mukavista hetkistä kumppanin kanssa tietäen että ero saattaa tulla milloin vain ja yhdessä asuminen tai haaveilu tulevasta on vain itsensä kiduttamista.
 
realisti
Viisi vuotta on pitkä aika olla rakastunut. Te olette tapailleet kaksi vuotta. Ehkä olet jonkun sortin korvikesuhde, kun mies eikä hänen ihastuksensa osaa päättää , mitä tehdä sille naisen nykyiselle suhteelle. Mikähän pitää tämän naisen siinä avoliitossa? Se olisi hyvä tietää, tietäneeköhän asianomainen edes itse. Onhan hän välillä jo lähtenytkin suhteesta ja elänyt hetken sinkkuna, mutta palannut takaisin. Onko heillä lapsia? yhteinen yritys? yhteistä omaisuutta? Jahkailua jahkailua! Sinä et voi päättää toisen puolesta, mutta realistina näen, että mies ei ole sitoutunut sinuun ja suhteenne jatkuvuus on epätodennäköinen. Luopuminen on tuskallista, mutta joskus on vain parempi luovuttaa. Kaikesta toipuu aikanaan.
 
vierailija
Puolisosi saattaa saada tyydytystä siitä, että kertoo asiasta sinulle. Täysin törkeää, etenkin jos kertoi sinulle harkitsevansa tunteidensa paljastamista, kun nainen oli sinkku. Ovatkohan molemmat korvikesuhdetta vailla, sekä ihannoitu ystävän tyttöystävä että miehesi. Siitä vaan ilmoitat etsiväsi uuden, ja katsot kuinka vaikea tilanne puolisollesi on. Turvautuuko silloin ystävänsä tyttöystävään vai ystäviinsä?
 
vierailija
Älä alenna itseäsi tuollaisessa tilanteessa pysymällä. Sinun tulisi olla miehellesi se ykkösvaihtoehto, eikä jotain mihin hän tyytyy kun ei toista saa! Rakasta itseäsi vähän enemmän ja lähde!
 
vierailija
Tavallaan voisit miettiä oletko sinäkään oikeasti rakastunut tähän mieheen vai paikkaako hän elämässäsi vain sen yksinäisyytesi aukon. Ehkä sinun kannattaisi alkaa hallita omaa elämääsi, se vapauttaa monesta murheesta. Vankilasta ei siirrytä toiseen vankilaan vaan vapauteen.
 
vierailija
Olen tapaillut yli 30v miestä nyt parin vuoden ajan. Asutaan omillaan mutta nähdään kuitenkin vähintään kerran viikossa.

Mieheni on ollu ihastunut/rakastunut kaverinsa tyttöystävään nyt noin 5 vuoden ajan. Hän ei siis ole tehnyt asialle mitään mutta näkevät ja viestittelevät useammin kuin me.

Keväällä tämä mieheni rakkaus oli hetken erossa avopuolisostaan ja sain juuri kuulla miten hankala tilanne miehelleni oli. Oli miettinyt jättävänsä minut ja paljastavansa tunteensa tälle hetkellisesti sinkulle naiselle. Tilanne meillä taas helpottui ja tästä naisesta päivittäinen puhuminen väheni hänen ja kumppaninsa palatessa uudelleen yhteen.

Itselläni ei ole pahemmin kaveri suhteita ja tämä mieheni on ihanin asia mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. Ja ymmärrän kyllä luonteen ja ulkoisen olemuksen olevan tässä toisessa miehelleni mieluisa.ja tulen itsekin hänen kanssaan juttuun jo ystävä tasolla.

Alan vain olla tästä hieman ahdistunut. Enkä oikein tiedä mitä ajatella. Osaan kyllä hyväksyä sen ettei tässä maailmassa tule saamaan mitään mistä haaveilee ja tiedän kyllä omat rajani ja haasteeni.

Haluaisin vain kuulla miten hyvin muut ovat osanneet nauttia niistä ihanista ja mukavista hetkistä kumppanin kanssa tietäen että ero saattaa tulla milloin vain ja yhdessä asuminen tai haaveilu tulevasta on vain itsensä kiduttamista.
Kim Pihl Onko tässä kyseessä yhdestä vai kahdesta miehestä, en saanut selvää kun oli tuot"mieheni"?
 
Viimeksi muokattu:
Voivoi
Ei hän ole "miehesi". Hän ei ole ilmeisesti millään tasolla sitoutunut sinuun. Tätä omituista ihmissuhdetta pitää yllä sinun ripustautuminen. Etkö voisi päästää irti, uskoa että tämä ei syvemmäksi muutu enää, antaisit tilaa uusille ihmisille ja suhteilla. Sellaiselle, missä tasapainoisesti aikuiset osaavat sanoa mitä haluavat!!!

Sanon jyrkästi tässä, koska tunnistan omaa käytöstäni sinun tilanteessa. Minulla oli tapana takertua ihmissuhteisiin, joilla ei ollut tulevaisuutta. En halunnut päästää irti, koska uskoin että en tule löytämään parempaa. Elätin aina toiveita että kyllä kaikki sujuu, mutta todellisuus ei vastannut omia toiveita/oletuksia. Ja pettymykset seurasivat toisiaan.

Yritä nyt hyvä ihminen nähdä tämä tilanne, ja arvostaa itseäsi sen verran että voit sanoa että tämä ei riitä sinulle. Mene elämässä eteenpäin!
 

Yhteistyössä