Mies sekoittaa kuolleen lapsemme nimen ystävänsä lapen nimeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surettaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surettaa

Vieras
Eli meiltä on kuollut lapsi vastasyntyneenä. Olkoon hänen nimensä vaikka Tiina. Aina kun mieheni puhuu ystävänsä lapsesta, hän sanoo "Tiina". Tämän ystävän lapsen nimi on Miina. - Todellisuudessa nimet eivät ole noin samankaltaiset, en nyt vain viitsi niitä tähän laittaa. Samankaltaisuutta on, mutta ei paljon. Eli mies sanoo, että Tiina menee sitten tänä vuonna eskariin. Ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla raivostuin ja huusin, että etkö sä saatana muista, että se on meidän kuolleen lapsen nimi! Mutta ei se muista. Aina sama juttu. Mä en tiedä, mulla on aina niin paha mieli tästä. Tarkoittaako tämä sitä, että mun mies ei oikeasti välittänyt paskaakaan meidän kuolleesta lapsesta, kun ei edes vaivaudu muistaan sen nimeä? Sen mielestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä, meneehän niitä juttuja sekasin.
 
Ai, noin en sitä ole ajatellutkaan... Nämä lapset eivät kyllä ole samanikäiset. Mut ehkä mun täytyy ajatella asiasta vähän noin, niin ei joka kerta tule niin paha mieli asiasta.
 
Ei se sitä ikää katso, kyllä sun miehesi on varmaan kuvitellut teidän lapsen häätkin omassa päässään. Eikä ehkä halua jakaa näitä ajatuksiaan kenenkään kanssa. Monet miehet on sellasia. Pelkäävät, että jos näyttävät heikon kohtansa ni leimataan hulluiksi.
 
Mun tuttava nainen sai lapsensa vajaa nelikymppisenä ja kutsui usein poikaansa pikkuveljensä nimellä, vaikka korjasikin heti sanomisensa jälkeen "eikun...". 50-vuotiaana hänellä on nyt todettu varhain alkanut Alzheimerin tauti. Vie miehesi terveyskeskukseen muistitestiin.
 
Mä luulen kans että se nimi tulee sieltä alitajunnasta ja miehesi ei ole käsitellyt asiaa kunnolla. Siksi se sieltä pulpahtelee pinnalle.

En osaa edes kuvitella menetyksenne suuruutta. Sinä AP ja miehesi ollette kuitenkin samalla puolella. Älä ole niin ankara. Voimia ja lohtua sinne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BitchAl:
Mä luulen kans että se nimi tulee sieltä alitajunnasta ja miehesi ei ole käsitellyt asiaa kunnolla. Siksi se sieltä pulpahtelee pinnalle.

Näin. Mun mummo usein sekotti mun ja mun kummitädin nimen, ja kummitäti sentään on mua yli 20 vuotta vanhempi. Nimetkin on ihan erilaiset. En tiedä mistä johtui. Ei ollut dementiaa mummolla, molemmat ilmeisesti oltiin läheisiä mummolle, vaikkei kummitäti edes mummon lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hilpuri Tilli:
Mun tuttava nainen sai lapsensa vajaa nelikymppisenä ja kutsui usein poikaansa pikkuveljensä nimellä, vaikka korjasikin heti sanomisensa jälkeen "eikun...". 50-vuotiaana hänellä on nyt todettu varhain alkanut Alzheimerin tauti. Vie miehesi terveyskeskukseen muistitestiin.

Voinhan mä ehdottaa. Vielä ei tunnu olevan niin huonossa kunnossa, etteikö itse sinne pääsisi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
Alkuperäinen kirjoittaja BitchAl:
Mä luulen kans että se nimi tulee sieltä alitajunnasta ja miehesi ei ole käsitellyt asiaa kunnolla. Siksi se sieltä pulpahtelee pinnalle.

Näin. Mun mummo usein sekotti mun ja mun kummitädin nimen, ja kummitäti sentään on mua yli 20 vuotta vanhempi. Nimetkin on ihan erilaiset. En tiedä mistä johtui. Ei ollut dementiaa mummolla, molemmat ilmeisesti oltiin läheisiä mummolle, vaikkei kummitäti edes mummon lapsi.

Juu ja tää on muuten äärettömän yleistä. Meillä sekä mun äiti että siskot sekoilee kokoajan kaikkien lasten nimissä, eli just nämä mun ja sisarusten lapset sekoitetaan toinen toisiin, ja aika ajoin myös mun nimeä käytetään ku puhutaan lapsille. Mä olen meidän sisarusparven kuopus ja jotenkin mun nimi on iskostunut ihmisten päähän.
 
Kiitos vastauksista. Sain aivan uuden näkökulman asiaan. Ei tässämistään tavanomaisesta nimien sekoittamisesta ole kyse, tyyliin sekoittaa siskon ja serkun nimet. Mut ehkä mieheni mielessä kuitnkin on lapsemme niin paljon, että se sieltä aina pulpahtaa... on hyvä ajatella näin.
 
Mua ärsyttää kun joskus kutsun meidän tyttöä mun "pikkuveljen" nimellä. Eli nimi on niin tiukasti painunut mieleen, että lipsahtelee. Samasta varmaan kysymys. Älä suutu miehellesi.
 
Aina kun olemme mummolassa, kutsun vähintään kerran reissun aikana nuorinta lastamme pikkuveljeni nimellä. Lapseni on hyvin samannäköinen kuin mitä veljeni lapsena.
 
Voi, minulla menee nimet ärsyttävän usein sekaisin. Kutsun tyttöäni usein oman pikkusiskoni nimellä ja päin vastoin. Tää on ihan kamalaa tunnustaa, mutta kutsun usein vahingossa meidän rakasta koiraa kuolleen poikavauvamme nimellä :/ Onneksi muita ei haittaa ja itse olen ajatellut sen niin että poika on alitajunnassa mukana kokoajan arjessammekin :)
 
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen sellainen "möläytys", siis että miehesi jännittää tuon kuolleen lapsenne nimen käyttämistä...tietää, että asia on arka...varmaan monesti asiaa miettii itsekseen ja pyörittelee asioita mielessään...sitten jokin vaan putkauttaa tuon sanan (nimen) suusta ulos, kun puhuu ystävänsä lapsesta :(

 

Yhteistyössä