Mies suuttui, kun en lähtenyt kaupungille lasten nukkumaanmenoajan ollessa käsillä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tilanne on siis tämä:

Olen ollut lasten (3) kanssa evakossa sukulaisten nurkissa, koska meidän kotona tehdään täysremonttia, siellä ei siis voi oleskella tai asustella vielä noin kuukauteen.

Minulla on ollut tässä seurustelusuhde erään miehen kanssa jonkin aikaa. Rakastumistakin on ollut ilmassa, ja kivasti on mennyt... Minulla siis kolme lasta, miehellä ei itsellään lapsia, mutta _aiemmin_ tämän asian kanssa ei ole ollut ongelmaa. Mies on kyennyt hyvin ymmärtämään esim. ajankohdat, jolloin en vain voi lähteä yhtään mihinkään (tyyliin lasten nukkumaanmenoaikaan tai sen jälkeen), eikä siinä mitään... Mies on tullut meidän luokse ja se siitä :)

Mutta nyt sitten, mies sitten ehdotti parikymmentä minuuttia sitten, että josko lähtisin hänen kanssaan kaupungille. Että jos löytyis vielä joku paikka jossa voisi kahvitella tai vaikka ihan käydä syömässä. Sanoin, että lapset on jo ihan poikki - en yksinkertaisesti voi lähteä enää kuljettelemaan heitä mihinkään, kahdeksalta muutenkin menevät nukkumaan plus nuorimmainen jo ihan nukahtamispisteessä... Silmät lupsuu nytkin kun makoilee tässä vieressä. (Ovat siis pieniä, kaikki alle nelivuotiaita.) Mies alkoi kinuta, että enkö voisi jättää lapsia sukulaisten hoiviin, mutta se ei nyt todellakaan onnistu siitä syystä, että näillä sukulaisilla on omia suunnitelmia, joihin nyt ei kuulu se, että ottavat lapsiani hoitoon sen kummemmin...

Tänne mies ei halunnut tulla vaan miehen mukaan olisi ainoa vaihtoehto, että lähdetään hänen mukaansa ja mennään sinne kaupungille kahvittelemaan tai syömään, mutta kuten sanottu, tämä ei nyt onnistu.

Tässä nyt sitten kävi niin, että mies suuttui... Alkoi huutaa, että "Se on sun päätös, perkele!" ja karjui (arvatenkin naama punaisena) pitkän litanian tekstiä puhelimeen tyyliä vittusaatanaperkelekunetvoitulla jne. jne. jne. Tästä ajankohdasta on ollut puhetta ennenkin, en mä yksinkertaisesti vain voi lähteä kaupungille humputtelemaan silloin, kun lasten nukkumaanmenoaika on käsillä.

Muistutin miestä tästä, mutta mies sanoi, ettei "kelpaa syyksi." Sanoin miehelle, että hän voi - totta kai - tulla tännekin, koska en nyt tosiaan pääse täältä mihinkään, mutta mies vain jatkoi räyhäämistään. Minun pitäisi nyt ottaa lapset mukaan ja lähteä kaupungille, jos rakastan häntä. Jollen tee näin, niin en kuulemma rakasta.

Anteeksi jos tää teksti on sekava, mutta niin ovat minun ajatuksenikin... Jotenkin järkytyin tuosta räyhäämisestä, tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Ollaan kyllä riidelty, huudettukin, mutta tämä oli jo jotain ihan toista luokkaa... :O Ja vielä tällaisessa asiassa. Teinkö mä nyt oikeasti jotain väärin? :O
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;28067150:
Anna tinttailla rauhassa. Ellei ymmärrä niin sitten ei ymmärrä.

No asiaa taidat kyllä puhua... kaipa tuon kanssa pitää jossain välissä keskustella asiat selviksi, eihän tästä nyt mitään tule jos tuollaisista asioista raivoaa kun nyt kuitenkin tietää tilanteen kaikinpuolin...
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
No et tehny väärin.Jollei aikuinen ihminen suostu tajuamaan ni oma häpeänsä. Sille ei vissii oo helppo paikka hyväkyä kokopakettia eli sua ja lapsia.

Tätä mietinkin, että oisko kyse tuosta... voin jollakin tavalla ymmärtääkin miestä, mutta voisi toki ilmaista itsensä toisin kuin karjumalla niin, että pitelemällä puhelinta käsivarren mitan päässä kuulee siltikin toisen sanat yhtä selvästi kuin tämä vieressä puhuisi... :D

Kaipa tässä täytyy puhua miehen kanssa kun saa loputkin kaksi lasta nukkumaan... tai ehkä annan miehen itse soittaa tänne päin...
 
Et tehnyt väärin. Lasten hyvinvoinnin on oltava etusijalla. Lapsettomana ei ehkä ymmärrä, ettei tuon ikäisiä nukahtamaisillaan olevia lapsia lähdetä kuskaamaan kaupungille kahvittelemaan ja syömään. Olisipa sekin rauhallinen ja romanttinen hetki, väsymystään kiukuttelevien kanssa. Sinä ja lapset olette "paketti", joka on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.
 
Mulla tulee heti mieleen, että mies ei ehkä kuitenkaan ole valmis suhteeseen naisen kanssa, jolla on lapsia. Mies ei ymmärrä, että jos lapsia on kuvioissa, niin silloin ei lähdetä ex-tempore-kahvireissulle tms. Kannattaako tuollaisen miehen kanssa sitten olla?
 
Ootsä tosiaanki niin epätoivonen ettet muunlaista miestä löydä ku tollasen??! Voi hyvän tähden. Lapsiraukat ku tollanen äiti heillä, joka tarjoaa itteensä kaikenlaisille...
 
No sinuna en selittelisi yhtikäs mitään enkä varsinkaan anteeksi pyytelisi. Anna miehen ottaa yhteyttä, jos ottaa niin ottaa ja jos ei niin ei. Ja ilman anteeksipyyntöä ei kyllä ole lähestymistä ollenkaan. Tuohan on mieheltä täysin mahdotonta käytöstä.

Luulatavasti on ottanut kaljan tai pari ja haluais juomakaverin. Eikä tajua tosiaan lasten tarpeista mitään.
 
  • Tykkää
Reactions: Hansu81
Ootko sä se sama nainen joka täällä on aikasemminkin valittanu miehestä jonka kanssa seurustelee?
Olikoha kyse lastenharrastuksiin menosta tjn.... Pyyti väärään aikaan lähtemään johonkin...kahville tjn..
 
Ei vaikuta kovin hyvältä, jos mies ei edes seurusteluaikana pysty hillitsemään itseään. Tarkoitan, että toki sinun kannaltasi parempi, jos huonot puolet tulevat ilmi ennen kuin suhde menee vielä vakavammaksi, mutta yleensä nyt suhteen alkuaikoina kuitenkin yritetään antaa itsestä mahdollisimman hyvä kuva.
 
Kyllä mä ymmärrän miestäkin,että välillä haluaisi tavata ilman lapsia.Ei se että niitä lapsia on,niin kuitenkaan tarkoita että heidät pitäisi aina roudata mukaan treffeille.
Tuollaista huutamista ym en ymmärrä,ja asian olisi voinut esittää varmasti toisinkin.
 
Se, että haluaisi joskus tavata ilmankin lapsia, ei tarkoita että tuolla lailla voi itseään ilmaista. Mutta kouluttaminen ja käytöstapojen korjaaminen taitavat olla turhia projekteja. Kaksi vaihtoehtoa: mies on itsekeskeinen kakkiainen, tai mies on narsistisesti itsekeskeinen kakkiainen.

Kumpaakaan ei ole syytä päästää kilpailemaan lasten kanssa äidin huomiosta. Jos miehen haluaa, sen täytyy olla laadukkaampi yksilö.
 
No joo... Mä en ole koko elämässäni tavannut kuin yhden ihmisen joka käytti sanaa vittusaatanaperkele, ja vielä vaimolleen ja lapsilleen. Oma isäni, todellinen tyranni, narsisti ja sosiopaatti.

Harkitsisin sinuna todella tarkkaan tuleeko edes seuraavaa tapaamista.
 
Henkilökohtaisesti olisin tilanteessasi mieluummin keskenäni lasteni kanssa kuin lähtisin tuollaiseen mukaan... Odottaisin koko ajan, mistä seuraavaksi suuttuu minulle - tahikka lapsille...
 
Mulle jos joku "poikaystävä" huutaisi puhelimessa tuolla tavalla syystä tai toisesta, niin saisi kyllä itse ottaa yhteyttä ja olisi aika vakavan keskustelun paikka. Ap:lla on todella hyvä syy kieltäytyä lähtemästä kahvittelemaan ja kyllä miehen pitäisi tuollainen ymmärtää. Minusta edes ap:lla ei tarvitsisi olla mitään lapsia syynä kieltäytymiseen.. Ihan riitäisi se, ettei huvita tänä iltana lähteä. Ei siitäkään syystä saa toinen alkaa huutamaan ja räyhäämään puhelimessa. Vai kuinka ap?

Mites tulevaisuudessa jos sinua ei vaan huvita lähteä tai tehdä jotain asiaa ilman sen erikoisempaa syytä, oletko valmis kuuntelemaan toisen räyhäämistä?
 

Yhteistyössä