S
slfknlskfn
Vieras
Mitä mieltä olette tästä.
Kun me alettiin miehen kanssa seurustelemaan, hänellä oli muutama, noh "huonoa seuraa" ystävä. En tullut heidän kanssa pahemmin juttuun, kun pössyttelivät vain pilveä kaiket päivät ja kohtelivat mua tosi huonosti. Mies oli tuntenut ne ala-asteelta saakka. Lopulta juttu meni siihen, etteivät he enää pitäneet yhteyttä keskenään. Me mentiin naimisiin, saatiin lapsia ja elettiin elämäämme. Parit kerrat kysyin haluaisiko mies olla heidän kanssaan tekemisisssä ja harmittaako ettei ollut enää. "En, ja ei". Aina se vastasi. "Ihanaa, että sai ns syyn, ettei tarvitse elää enää sitä elämää ja olla heidän kanssaan".
Mies siis alkoi elämään tosi terveellisesti mun kanssa, lopetti tupakoinnin (5v sitten), ei enää juo (ei ole 5v juonut), urheili, teki töitä kovasti, ja uurrasti meidän perheen hyvinvoinnin eteen. Aina jaksoi sanoa siitä, että kuinka se on niin onnellinen tästä elämäntyylistä jne. Ei kaipaa baareja tai muutakaan.
No. Viime kuukaudet on ollut stressaavia, töiden ja opiskelujen takia, joten yhden riidan päätteeksi, mies pakkasi kamat ja lähti pois.
Kuulin eilen, että se meni heti samana päivänä asumaan tämän entisen ystävänsä luokse. Johon ei ole pitänyt yhteyttä VIITEEN vuoteen. Käyvät baareisssa ja elävät sitä elämää minkä jätti taakseen, kun löysi minut..
Vielä hetki sitten mietin, että kyllä meillä on vielä toivoa. Selvitetään riita ja jatketaan yhdessä. Nyt en enää tiedä. Miksi se meni HETI sen ystävän luokse, jota ei ole muka kaivannut yhtään, jne.
Meillä on paljon riitoja tämän kys. henkilön kanssa, joista en jaksa puhua enempää, mutta alkuvuosina meidän suhde oli vaakalaudalla juuri tämän tyypin takia..
Oliko meidän elämä vain jotain esitystä? Nyt mies on se mikä se oikeasti on, ja elää sitä elämää mitä se oikeasti haluaisi? MITÄ mun pitäisi nyt ajatella?
En ole siis puhunut miehen kanssa.. Enkä tiedä miten puhua kun puhun. Huoh.
Kun me alettiin miehen kanssa seurustelemaan, hänellä oli muutama, noh "huonoa seuraa" ystävä. En tullut heidän kanssa pahemmin juttuun, kun pössyttelivät vain pilveä kaiket päivät ja kohtelivat mua tosi huonosti. Mies oli tuntenut ne ala-asteelta saakka. Lopulta juttu meni siihen, etteivät he enää pitäneet yhteyttä keskenään. Me mentiin naimisiin, saatiin lapsia ja elettiin elämäämme. Parit kerrat kysyin haluaisiko mies olla heidän kanssaan tekemisisssä ja harmittaako ettei ollut enää. "En, ja ei". Aina se vastasi. "Ihanaa, että sai ns syyn, ettei tarvitse elää enää sitä elämää ja olla heidän kanssaan".
Mies siis alkoi elämään tosi terveellisesti mun kanssa, lopetti tupakoinnin (5v sitten), ei enää juo (ei ole 5v juonut), urheili, teki töitä kovasti, ja uurrasti meidän perheen hyvinvoinnin eteen. Aina jaksoi sanoa siitä, että kuinka se on niin onnellinen tästä elämäntyylistä jne. Ei kaipaa baareja tai muutakaan.
No. Viime kuukaudet on ollut stressaavia, töiden ja opiskelujen takia, joten yhden riidan päätteeksi, mies pakkasi kamat ja lähti pois.
Kuulin eilen, että se meni heti samana päivänä asumaan tämän entisen ystävänsä luokse. Johon ei ole pitänyt yhteyttä VIITEEN vuoteen. Käyvät baareisssa ja elävät sitä elämää minkä jätti taakseen, kun löysi minut..
Vielä hetki sitten mietin, että kyllä meillä on vielä toivoa. Selvitetään riita ja jatketaan yhdessä. Nyt en enää tiedä. Miksi se meni HETI sen ystävän luokse, jota ei ole muka kaivannut yhtään, jne.
Meillä on paljon riitoja tämän kys. henkilön kanssa, joista en jaksa puhua enempää, mutta alkuvuosina meidän suhde oli vaakalaudalla juuri tämän tyypin takia..
Oliko meidän elämä vain jotain esitystä? Nyt mies on se mikä se oikeasti on, ja elää sitä elämää mitä se oikeasti haluaisi? MITÄ mun pitäisi nyt ajatella?
En ole siis puhunut miehen kanssa.. Enkä tiedä miten puhua kun puhun. Huoh.
