Mies uskoton...sain lahjan...

Hei kaikki ihanat naiset!
Tarinani on kuin satukirjasta, ainakin yhtä värikäs. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kolmisen vuotta, meillä on oma talo ja 4kk ikäinen vauva. Kaikki tuntui olevan hyvin, olimme onnellisia tai minä ainakin. Noin viikko sitten aloin kärsimään kovista alamaha ja selkäsärky kivuista, myös kokoajan oli alituinen pissaamisen tarve! Pissanäytteet otettiin ja verikokeet...mitään ei löytynyt. Eräänä yönä sitten kivut menivät niin pahaksi että jouduin ambulanssilla sairaalaan. Muutamia päiviä sitten sain kuulla järkyttävän uutisen, minulla on KLAMYDIA!
Tiesin etten minä ole voinut saada sitä kuin mieheltäni ja silmissäni näin jo kuinka muutto auto tulee pihaamme ja yhteinen elämämme on ohitse. Tunsin myös hirveää häpeän tunnetta sairaalassa, tavallaan häpesin myös mieheni puolesta. Täristen ja itkien soitin miehelleni tivaten mitä hän oli mennyt tekemään. Ensin tuli kielto, "en varmasti ole pettänyt". Seuraavaksi kommentti "No olen hairahtanut kerran, mutta se tapahtui -09 vuoden lopulla". En osannut oikein sanoa mitään, mieheni oksetti niin minua. Paniikin vallassa soitin neuvolaan ja utelin milloin minulta on viimeksi otettu ns. puhtaat sukupuolitauti testit ja vastaus oli elokuussa -09. Tämän jälkeen raskauden alku vaiheilla eli huhtikuussa -11 minulta oli otettu rutiinin omaisesti kaikki testit joissa jo klamydia näkyi positiivisena. Itse vain en raskauden huumassa huomannut kysyä testien tuloksia ja neuvolan tätikin oli unohtanut katsoa ne. Täten olen siis sairastanut klamydiaa koko raskauden ajan tietämättä mitään! Lapsi syntyi onneksi sektiolla ja hän välttyi tartunnalta (luojalle kiitos).
Saimme lääkekuurit tautiin, mutta oireilut jatkunee vieläkin, mahani on kipeä ja pissan tarve jatkuva. Ensi viikolla menen isompaan sairaalaan ultraan. Päässäni pyörii ajatukset mitä tauti onkaan saanut kehossani aikaan ja voiko se olla jotain vakavaa.
Kihlasormukseni makaa hyllyn päällä... mieheni anoo anteeksi antoa. Mitä ihmettä tulevan pitää? Annanko anteeksi...en voi. Muutanko pois? Miten ihmeessä pärjään?. Tunnekuohu ja raivon valta sisälläni ovat sanoin kuvaamatonta. Elämä on kuin ruusutarhaa...kukat kauniita mutta piikit niin pisteleviä...

 

Kovasti kuohuttaa, enkä yhtään ihmettele.
Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa, joko antaa anteeksi ja yrittää unohtaa tai ottaa ritolat.
Mieti tarkkaan tota toista vaihtoehtoa, se ei ehkä ole se paras.

Olen kokenut vuosia sitten saman tyyppisen asian ja päätin antaa anteeksi. Unohtanut sitä en ole koskaan. Olen nyttemmin asettunut asian päälle niin, että se ei enää vaivaa mua.
Ihmiset tekevät valitettavasti virheitä, eri tyyppisiä ja eri kategoriaan kuuluvia.
Jospa miehesi nyt ottaisi opiksensa, että asioilla on aina seuraukset.

Omassa liitossani käytiin niin kovat asiat läpi, että mies oppi kerrasta. Nyt pystymme jo asiasta puhumaan ja hän on valottanut mua lisää siitä.
Olen hivenen vahingon iloinen seurauksista joista hän joutui kärsimään, se oli mielestäni täysin oikein.

Sen edestään löytää minkä taakseen jättää, sanonta pitää paikkansa varsin hyvin.

Mieti rauhassa tilannettasi, älä tee hätiköityjä päätöksiä.
Päätöksesi koskee nyt myös lastasi.

Voimia sulle, päätät sitten mitä tahansa.

 

Minä en ikipäivänä antaisi anteeksi.
Vahinko on jo käynyt lapsen muodossa..
Sinun tilanteessasi en uskoisi, että on hairahtunut vain kerran, kun ei ole ollut pokkaa asiasta kertoa.
Lapikasta antaisin tapauksessasi armottomasti, sillä luottamusta tuskin voi takaisin saada ja suhteen pitäisi siihen perustua.

Minä pistin miehen pihalle, koska rikkoi luottamukseni muita naisia salaa tapaillessaan, enkä voinut tietää mistään, oliko jutun takana muutakin kuin sanomansa viaton kaveruus, mikään ei sitä puoltanut.

 

Kohtalokkaasta tapauksesta on pian 3 vuotta. Tämän ajan olette eläneet onnellisina ja saaneet lapsennekin.

Kyllä teillä on pohjaa hyvälle yhteiselämälle, jos ja kun yhdessä pääsette tämän ylitse. Töitä sen eteen pitää tehdä kummankin ja kummallakin täytyy löytyä siihen tahto. Asiat pitää puhua poikki ja halki, ottakaa avuksenne ammattilainen, jotta ette eksy tekemään peruuttamattomia. Hän osaa johdatella teitä puhumaan oikeista asioista, rohkaisee ja kannattaa.

Usko pois, on tämä järkytys miehellesikin erittäin rankka opetus. Hänellä on hirveästi menetettävää ja hän tiedostaa sen viimeistään nyt. Yritä rauhoittaa mielesi ja ryhtykää hakemaan kanava apuun. Seurakunnilla ja omalla kunnallanne on parisuhde- ja perheneuvontaan ammattilaisia ja heiltä eivät puheet mene eteenpäin. Ihan aina läheisemme ja ystävät eivät ole parhaita tukia näissä asioissa, sillä he eivät pysty olemaan puolueettomia ja heidän omat asenteensa tulevat liiaksi pinnalle.

 

Minä en taas usko lainkaan, että muutama vuosi sitten saatu tartunta alkaisi vaivata nyt noin kovasti. Toki klamydia voi olla piilevänä varsinkin naisella mutta jos oireita tulee niin ne tulevat heti.
Tuotakin hieman ihmettelen, että otetaanko neuvolassa muka nykyään sukupuolitautikokeita rutiininomaisesti kaikilta?

 

Hei!
Minulle sattui samantapainen tilanne muutama vuosi sitten. Silloinen poikaystäväni harrasti seksiä kaverini kanssa. Kaveria en syytä, sillä hän ei tiennyt että olemme yhdessä, juttumme oli silloin vielä suhteellisen alussa. Kaverini kertoi (ja exäni myöhemmin myönsi) että exäni oli sanonut olevansa vapaa ja sinkku.... No anteeksi kuitenkin annoin. Suhteemme jatkui pari kuukautta ja siihen se sitten päättyikin. Ei ollut keskusteltavaa, ei yhteistä, ei mitään... Teillä on miehesi kanssa kuitenkin yhteistä elämää jo paljon takana kehotan harkitsemaan molempia vaihtoehtoja! Klisee jonka mukaan kerran pettäjä on aina pettäjä, tuskin pitää paikkaansa. Eiköhän se ole enemmänkin TV:stä tuttu. Ja hyvä olisi varmaan päätöksen kannalta koittaa saada mieheltäsi selville pettämisen todellinen syy

 

Minulle kyllä sanottiin neuvolassa kun tulin raskaaksi että otamme yleensä ensi synnyttäjiltä joilla ei ole pitkä suhde takana sukupuolitauti testit ja tottakait suostuin...että näin meillä ainakin. Ja en kyllä ole oireillut milläänlailla ennen tuota kamalaa mahakipuilua, toki raskausaikana nipistelyjä yms oli mutta ajattelin niiden vain johtuvan tästä raskaudesta.
Vieläkään en ole päätöstä tehnyt...nyt haemme apua perheneuvolasta, jospa siellä asiat selkeytyisi.

 

Millainen alku teidän suhteella oli? Olitteko yhtä vakavissanne alusta asti tai siis silloin kun pettäminen on tapahtunut? Olet varmaan kysynyt, miksi hän on pettänyt? Oletko kysynyt miksei hän ole kertonyt sinulle aikaisemmin?

Olen itse pettänyt suhteessa, jonka lopetin petettyäni. En ole ylpeä teostani, mutta minulle itselli oli täysin selvää, etten voi jatkaa suhteessa, jossa olen tehnyt noin. Miksi olisin pettänyt, jos kaikki olisi ollut hyvin?
Jälkikäteen mietittynä suhteesta ei olisi tullut mitään pitemmän päälle. Nyt nykyisessä suhteessani ei ole tullut kertaakaan mieleen, että voisin pettää. MUTTA ihmiset ovat erehtyväisiä, kuten miehesi. Jos hän katuu ja on aidosti pahoillaan, voi tämä olla hänelle hyvä opetus ja hän on "kunnollinen" lopun elämäänsä. Sinun kannattaa miettiä myös sitä, että pystytkö todella antamaan anteeksi teon? Sillä siitäkään ei tule mitään, että asia jää hiertämään välille ja sopivan riidan yhteydessä vanhat kaunat kaivetaan esille.

Tsemppiä! Ottakaa aikaa asian selvittämiseen ja puhukaa ja puhukaa!

 

Jos olette olleet yhdessä kolmisen vuotta ja tuo pettäminen on tapahtunut -09, eli kolmisen vuotta sitte. Oletteko jo seurustelleet silloin ihan tosissanne?

Omalla kohdalla mitkään suhteet ei ole alkanut kertalaakista. Olen itsekkin harrastanut seksiä nykyisen suhteeni alussa exäni kanssa. Ei vielä seurusteltu mieheni kanssa vakituisesti ja en kokenut tekeväni mitään väärää.

Klamydia saattaa tosiaankin olla ihan oireeton ja sitten vaan aktivoitua.

Olen itse kärsinyt nyt erittäin epäsäännöllisistä kuukautisista ja soittelin asiast gynelle. Hän epäili ensimmäisenä klamydiaa. Olen menossa testeihin ja, jos minulla on klamydia, se on ollut jo monta vuotta oireettomana :/

En edes tiennyt klamydian oireista mitään, ennen kuin tänään luin asiasta. Oireet sopivat aika monelta kohdalta minuun. Jos minulla on klamydia, niin olen saanut sen myös mieheltäni.

Jutelkaa asia selväksi, niin että kummallekkaan ei jää mitään epäselvää asian suhteen. Jos vaan vellot yksin aajtuksiesi kanssa ja ette saa asiaa puhuttua, ei tule parisuhteen jatkamisestakaan mitään.

 

Hei kaikki ihanat naiset!
Tarinani on kuin satukirjasta, ainakin yhtä värikäs. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kolmisen vuotta, meillä on oma talo ja 4kk ikäinen vauva. Kaikki tuntui olevan hyvin, olimme onnellisia tai minä ainakin. Noin viikko sitten aloin kärsimään kovista alamaha ja selkäsärky kivuista, myös kokoajan oli alituinen pissaamisen tarve! Pissanäytteet otettiin ja verikokeet...mitään ei löytynyt. Eräänä yönä sitten kivut menivät niin pahaksi että jouduin ambulanssilla sairaalaan. Muutamia päiviä sitten sain kuulla järkyttävän uutisen, minulla on KLAMYDIA!
Tiesin etten minä ole voinut saada sitä kuin mieheltäni ja silmissäni näin jo kuinka muutto auto tulee pihaamme ja yhteinen elämämme on ohitse. Tunsin myös hirveää häpeän tunnetta sairaalassa, tavallaan häpesin myös mieheni puolesta. Täristen ja itkien soitin miehelleni tivaten mitä hän oli mennyt tekemään. Ensin tuli kielto, "en varmasti ole pettänyt". Seuraavaksi kommentti "No olen hairahtanut kerran, mutta se tapahtui -09 vuoden lopulla". En osannut oikein sanoa mitään, mieheni oksetti niin minua. Paniikin vallassa soitin neuvolaan ja utelin milloin minulta on viimeksi otettu ns. puhtaat sukupuolitauti testit ja vastaus oli elokuussa -09. Tämän jälkeen raskauden alku vaiheilla eli huhtikuussa -11 minulta oli otettu rutiinin omaisesti kaikki testit joissa jo klamydia näkyi positiivisena. Itse vain en raskauden huumassa huomannut kysyä testien tuloksia ja neuvolan tätikin oli unohtanut katsoa ne. Täten olen siis sairastanut klamydiaa koko raskauden ajan tietämättä mitään! Lapsi syntyi onneksi sektiolla ja hän välttyi tartunnalta (luojalle kiitos).
Saimme lääkekuurit tautiin, mutta oireilut jatkunee vieläkin, mahani on kipeä ja pissan tarve jatkuva. Ensi viikolla menen isompaan sairaalaan ultraan. Päässäni pyörii ajatukset mitä tauti onkaan saanut kehossani aikaan ja voiko se olla jotain vakavaa.
Kihlasormukseni makaa hyllyn päällä... mieheni anoo anteeksi antoa. Mitä ihmettä tulevan pitää? Annanko anteeksi...en voi. Muutanko pois? Miten ihmeessä pärjään?. Tunnekuohu ja raivon valta sisälläni ovat sanoin kuvaamatonta. Elämä on kuin ruusutarhaa...kukat kauniita mutta piikit niin pisteleviä...

heitä pihalle kortonki keksitty