M
Manta_
Vieras
Maagiset ikärajapyykit lähestyy ja ajatukset alkaa pyöriä lisääntymisen ja lisääntymättä jättämisen ympärillä.
Mikä painaa vaakakupissa? Mies ei halua ja syyt on hyvin perustellut. En aio alkaa päätä kääntämään. Molemmilla on lapsia ennestään, yhteisiä ei. Mä en tiedä, en osaa/uskalla sanoa enhaluavani. Mies ymmärtää minun syyt lisääntymishaluun.
Tuleeko musta katkera jos jään tähän suhteeseen ja en lisäänny? Tuleeko musta katkera jos lähden suhteesta ja en sittenkään lisäänny? Mikään tai kukaanhan ei takaa että yleensäkään lisäännyt tein miten päin tahansa. "Yksin" tai "huijaten" en halua lisääntyä. En ollut aiemmin ajatellut että tästä pitää tehdä oikeasti joku päätös, mutta nyt vaan tuntuu että mun on tehtävä valinta. Ja se valinta tuntuu kulminoituvan kahteen, joko mies tai haaveet. Onko tää nyt ihan reilua. Valitsen mielelläni Miehen eikä luopuminen hänestä ihan suruitta kävisi. Valitsen myös mielelläni lapsen lisää.
Asia ei ole just tällä hetkellä niin ajankohtainen, siis mitään lasta ei aleta juuri nyt ja tähän hätään pykäämään, mutta päätös tuntuu olevan. Tuhlaanko peliaikaa, joka ei takaa mitään tulosta, nautinko tästä suhteesta näin. Eihän mikään elämässä ole satavarmasti pysyvää ja taattua...
Miten te rakkaat sisaret olette selvinneet tästä päätöksestä ja sen kanssa elämisestä, mihin perustaa ajatuksensa, mitä tavoitella, teenkö kärpäsestä härkäsen, mikä nyt ei olisi ollenkaan uutta.
Mikä painaa vaakakupissa? Mies ei halua ja syyt on hyvin perustellut. En aio alkaa päätä kääntämään. Molemmilla on lapsia ennestään, yhteisiä ei. Mä en tiedä, en osaa/uskalla sanoa enhaluavani. Mies ymmärtää minun syyt lisääntymishaluun.
Tuleeko musta katkera jos jään tähän suhteeseen ja en lisäänny? Tuleeko musta katkera jos lähden suhteesta ja en sittenkään lisäänny? Mikään tai kukaanhan ei takaa että yleensäkään lisäännyt tein miten päin tahansa. "Yksin" tai "huijaten" en halua lisääntyä. En ollut aiemmin ajatellut että tästä pitää tehdä oikeasti joku päätös, mutta nyt vaan tuntuu että mun on tehtävä valinta. Ja se valinta tuntuu kulminoituvan kahteen, joko mies tai haaveet. Onko tää nyt ihan reilua. Valitsen mielelläni Miehen eikä luopuminen hänestä ihan suruitta kävisi. Valitsen myös mielelläni lapsen lisää.
Asia ei ole just tällä hetkellä niin ajankohtainen, siis mitään lasta ei aleta juuri nyt ja tähän hätään pykäämään, mutta päätös tuntuu olevan. Tuhlaanko peliaikaa, joka ei takaa mitään tulosta, nautinko tästä suhteesta näin. Eihän mikään elämässä ole satavarmasti pysyvää ja taattua...
Miten te rakkaat sisaret olette selvinneet tästä päätöksestä ja sen kanssa elämisestä, mihin perustaa ajatuksensa, mitä tavoitella, teenkö kärpäsestä härkäsen, mikä nyt ei olisi ollenkaan uutta.