N
"ninni"
Vieras
Välittäminen ja se sen vähyys näkyy päivittäin elämässämme. Kenenkään lapsen ei pitäisi tuntea olevansa vähemmän rakkaampi oman vanhemman toimesta. Yksi on kuin kukka kämmenellä ja muut jotain aivan muuta. Yhden kohdalla mies huolehtii ja huolestuu ihan mitättömistäkin asioista ja yhteiset lapset samassa tilanteessa eivät ilmiselvästikään hetkauta. Kaikilla lapsilla on äiti yhtä aktiivisesti elämässä myös tämä miehen lapsi tapaa äitiään harva se päivä meillä ollessaankin. Hänen vanhemmat huolehtivat lapsesta ja tämän asioista yhdessä, mieskin omatoimisesti. Minä joudun rukoilemaan ja pyytämään että mies huolehtisi meidän lapsista minun kanssa. Onko tämä yleistä ja mistä ihmeestä johtuu? Olen itsekin vanhempi ja tuntuisi todella epämiellyttävälle toimia omien lasten välillä noin eritavalla. Jokainen lapsi on ansainnut vanhemman täyden rakkauden.