Mies valittaa rahasta

[Mitänytte?]

Olemme reilu parikymppinen pariskunta. Tulemme toimeen hyvin, entiseen nähden. Mies tienaa kuukaudessa 2600€ ja minä osa-aikatyössä 200-1500€, riippuen kuukaudesta. Näin on jatkunut vasta pari kuukautta lokakuusta lähtien, ennen tulot olivat kuukaudessa yhteensä 1000€ josta vuokra vei 550€, ja vie edelleen.

Luonnollisesti rahatilanteen parannuttua, haluan nauttia elämästä: ostella kauniita asioita kotiimme, uusia vaatevarastoa (käytän 4-vuotta vanhoja ryysyjä enimmäkseen..), ja nauttia elämästä, laskematta joka penniä. En todellakaan muistele lämmöllä opiskeluaikojen makaronipainoitteista ruokavalioa. Vietimme vasta hotelliviikonlopun, laatuaikaa. Ruuasta ja asumisesta emme tingi, vielä...

Mieheni on alkanut puhumaan, kuinka häntä masentaa kun on lapsena ajatellut hankkivansa kunnon työn (joka hänellä nyt on) ja rikastuvansa. Ajatellut voivansa ostaa kunnon autoja, moottorikelkkoja jne. Meillä on tällähetkellä ihan toimiva, mutta vanha auto.

Tänään saunassa mies taas avautui asiasta "kun masentaa niin kovin kun ei ole säästöjä" "kun ei ole kunnon autoa" "kun en voi ostella asioita".. Ja minulla on pinna niin kireällä. Olen tokaissut monesti että muutetaan sitten yksiöön, ja syödään makaronia, niin mies suuttuu!

Minua loukkaa kun mies pitää minua syyllisenä rahanmenoon, hän ostaa meille ruuat, ja yhteiset käyttötavarat mutta meillä ei ole yhteistä tiliä että voisin käyttää hänen rahojaan, enkä myöskään pyydä häneltä koskaan rahaa mihinkään "turhaan" (vaatteet jne).

Mitäs nyt? Olen nimittäin aivan pihalla! Onko muilla kokemusta tällaisesta ja miten tilanne ratkesi? Oma pää lyö nimittäin aivan tyhjää.

 

[Mitänytte?]

"Minua loukkaa kun mies pitää minua syyllisenä rahanmenoon, hän ostaa meille ruuat, ja yhteiset käyttötavarat mutta meillä ei ole yhteistä tiliä että voisin käyttää hänen rahojaan, enkä myöskään pyydä häneltä koskaan rahaa mihinkään "turhaan" (vaatteet jne)."

Lähti viesti matkaan liian aikaisin, piti vielä lisätä tähän että toki minäkin vaatteita ja käyttötavaraa ostan jos rahaa on.

 

[elä]

Luonnollisesti rahatilanteen parannuttua, haluan nauttia elämästä: - - - ja nauttia elämästä, laskematta joka penniä.

Kun et voi ostaa omilla rahoillasi, koska et itse tienaa riittävästi, niin käske miehen ansaita enemmän ja ohjaamaan palkkansa yhteiselle käyttötilille! That's it, so simple!

 

[ymmärrän miestä]

Siis mies hoitaa koko taloutenne raha-asiat ja sinä hummaat kaikki omat rahasi miten mielit.

Ymmärrän hyvin miestäsi. Hän haluaisi järkevästi säästää osan rahoista. Pahanpäivänvara voisi olla tilillä sellainen kuukauden tulot. Sen lisäksi pitäisi säästää, että saisi hankittua paremman auton ja muuta mitä hän haluaa, ei pelkästään sitä, mitä avokki haluaa, kun sattuu kaupassa näkemään.

Senkin ymmärrän, että heti 20-vuotiaana ei kaikkea voi saada.

Mies vaan ei ole voinut kuvitella, että hänellä on kaltaisesi elätti.

 

[Mitänytte?]

Juurikin näin ajattelin (hienosti väärinymmärretty nimimerkki Ymmärrän miestä, pisteet siitä!) että tämä käsitetään väärin ja minusta tehdään elätti. Eihän tässä nyt sellaisesta ole kyse, ostan ruokaa ja tarpeellisia käyttötavaroita, ja jos ylimääräistä on, jotain myös itselleni. Mutta meillä on näkemyseroja rahan säästöstä, minulla kun ei huvita säästää autoon, kun edellinenkin toimii.

 

[Reilupeli]

Jos maksatte puoliksi yhteiset menonne, ei miehellä ole valittamista sinun rahan käyttöösi. Jos hän maksaa suuremman osan yhteisistä menoistanne, on hänellä myös sananvaltaa siihen, miten raha käytetään. Se päättää, joka tienaa - jos mies haluaa käyttää ylimääräiset rahansa säästämiseen tai hienompaan autoon, ei sinulla ole siihen sanomista.

Hyväksyn sen, että suurempituloinen maksaa hieman isomman osan perheen menoista, jos pienempituloinen ei ole köyhempi "tahallaan" (eli esim. opiskelee, hoitaa yhteisiä lapsia, tai etsii kokoaikaista työtä). Kuitenkin loput hän on oikeutettu käyttämään ihan niinkuin haluaa - ei kodin sisustamiseen tai matkailuun, vaan vaikka siihen autoon. Koska jos teillä on eriäväiset mielipiteet, niin se saa päättää, joka rahat on.

Kuka teillä maksaa vuokran? Kuinka muut pakolliset menot (ruoka, sähkö, vakuutukset) jakautuvat? Yritätkö edes etsiä kokoaikaista työtä? Jos suurin osa näistä jää miehen harteille ja sinua ei edes kiinnosta työskennellä kokoaikaisesti, ymmärrän hyvin hänen harmistuksensa.

 

[Raskaan työn raataja]

Minusta mies on kärsimätön. Miten ihmeessä juuri töihin päässeellä voisi olla varaa uuteen autoon ja muihin leluihin? Asunnon, uuden auton ja kelkan säästäminen on vuosikymmenien homma keskituloiselle. Lisäksi kannattaa kertoa miehelle, että keskituloinen ei ikinä Suomessa palkkatyöllä rikastu. Siihen vaadiaan yrittäjyyttä, sijoittamista, perintöä tai lottovoitto.

 

[öhöm]

... eivätkö parikymppiset puhu nykyään senteistä eikä penneistä ...

 

[ostoslista]

Asunnon, uuden auton ja kelkan säästäminen on vuosikymmenien homma keskituloiselle.

Jos ei jaksa lottovoittoa odotella eikä perintöä ole odotettavissa niin koskas miehen sitä säästämistä sopisi varovasti aloitella? Mikäs muu raha se ylimääräistä olisi naiselle?

 

[Vanha stadilainen]

Miehesi arvot ovat jostain landelta: Miehisyyden mittoja ovat autot, kelkat yms munanjatkeet.
Omaan asuntoon investointi on yleensä aina järkevää. Mutta ei kenekään elämä sen auvoisemmaksi muutu, montako erilaista kulkinetta pihalla lojuu tai miten virtaviivaisissa rytkyissä donna elelee. Teidän pitää pystyä sen oman haluamisen sijaan pystyä keskustelemaan hankitojen ja myös tarvittavan säästämisen prioriteeteista etukäteen, kiihkottomasti ja ilman syyttelyä ja masennusta. Ja hakea vaikka verrokkia saman ansaitsevien parien rahankäytöstä.
Minulle tuossa haisee 'kaikkimullehetinyt' kun opiskellessa oli _niin_ tiukkaa.

 

[Toimiston tyttö]

Juurikin näin ajattelin (hienosti väärinymmärretty nimimerkki Ymmärrän miestä, pisteet siitä!) että tämä käsitetään väärin ja minusta tehdään elätti. Eihän tässä nyt sellaisesta ole kyse, ostan ruokaa ja tarpeellisia käyttötavaroita, ja jos ylimääräistä on, jotain myös itselleni. Mutta meillä on näkemyseroja rahan säästöstä, minulla kun ei huvita säästää autoon, kun edellinenkin toimii.

Tiedän useitakin naisia, jotka elävät suhteessa, jossa mies maksaa enemmän. Poikkeuksetta nämä naiset ovat tyytyväisiä tilanteeseen ja kokevat miehen tulot lähes omikseen. Silloin kun näin on sovittu ja molemmat ovat tyytyväisiä, on asiat ok.

Teidän suhteessanne miestäsi hiertää rahankäyttö. Voisikohan tilannetta korjata muutenkin kuin siten, että teillä olisi yhteinen käyttötili? Parisuhde ei estä naisillakaan hyväpalkkaiseen työhön menemistä.

Ehkä suhteenne jatkuu samanlaisena eli miehesi on paremmin ansaitseva ja sinä osallistut lähinnä ruoan ja käyttötavaroiden ostamiseen. Kohta voi ollakin niin, että mies ostaa ja omistaa auton, huonekalut, asunnon tms. ja sinun omaisuutenasi on ne käyttötavarat. Suosittelen miettiämään tätä jo nyt, kun olette suhteessa. Joskus eron sattuessa nainen huomaakin, että jäi tyhjän päälle.

Omissa suhteissani on laitettu menot puoliksi. Olisi aika hämmentävä ajatus, että aikuisena ihmisenä olisin toisesta taloudellisesti riippuvainen.

 

[Mies 50]

Miehesi arvot ovat jostain landelta: Miehisyyden mittoja ovat autot, kelkat yms munanjatkeet.
Omaan asuntoon investointi on yleensä aina järkevää. Mutta ei kenekään elämä sen auvoisemmaksi muutu, montako erilaista kulkinetta pihalla lojuu tai miten virtaviivaisissa rytkyissä donna elelee. Teidän pitää pystyä sen oman haluamisen sijaan pystyä keskustelemaan hankitojen ja myös tarvittavan säästämisen prioriteeteista etukäteen, kiihkottomasti ja ilman syyttelyä ja masennusta. Ja hakea vaikka verrokkia saman ansaitsevien parien rahankäytöstä.
Minulle tuossa haisee 'kaikkimullehetinyt' kun opiskellessa oli _niin_ tiukkaa.

Kyllä, juuri näin.
Tässä viestissä on niin paljon asiaa etteivät kaikki hätäisemmät pysty niitä edes sisäistämään........... kalkki on karvaista niellä.

 

[Ihmettelijä]

Vieläkö vuonna 2011 miehen tarvitsee elättää naistaan? Naiset vaativat taso-arvoa, mutta miehen kukkarolle kelpaa silti mennä...

 

[Jos]

Ehkä suhteenne jatkuu samanlaisena eli miehesi on paremmin ansaitseva ja sinä osallistut lähinnä ruoan ja käyttötavaroiden ostamiseen.

Miten niin samanlaisena? Ap kertoo miehestään: "hän ostaa meille ruuat, ja yhteiset käyttötavarat". Olisiko tuota käytäntöä sitten muutettava?

Joskus eron sattuessa nainen huomaakin, että jäi tyhjän päälle.

Jos mies onkin huomannut ennen eroa joutuvansa tyhjän päälle? Ap kertoo edelleen: "Vietimme vasta hotelliviikonlopun, laatuaikaa." Pitäisikö tällaista rahankäyttöä jatkaa tai kehittää, ehkä rahaa säästämättä ja laadusta koskaan tinkimättä? Eron tullen nollasummapeli kun tästä ei jää atomiakaan jaettavaksi.
Säästäisikö mies mieluummin näitä satkuja jos itse pystyy elämään laatuaikaan hotellin ulkopuolellakin? Vai naisen rahoillako tällainen luksus onnistuisi? Tuloja ei vielä ole sovittu yhteisiksi, mutta menoja jo sekoitetaan mielivaltaisesti ja tarkoitushakuisesti.

 

[öhöm]

... kyllä miehessä pitää olla taso-arvoa ...

 

[Raskaan työn raataja]

Jos ei jaksa lottovoittoa odotella eikä perintöä ole odotettavissa niin koskas miehen sitä säästämistä sopisi varovasti aloitella? Mikäs muu raha se ylimääräistä olisi naiselle?

No heti vakituiseen työhön päästyään tietysti, eli tässä tapauksessa samantien. Mutta kun kaveria vaivaa sama tauti kuin monia muitakin, eli kärsimättömyys. Kaikki pitäisi saada nyt heti vaikka sitten velkarahalla. Ei ole malttia vaurastua.

 

[entinen elättäjä]

Kukaan ei rikastu ostamalla "kunnon" auton ja muita sikakalliita leluja, jotka menettävät arvonsa samantien. Noiden hankkiminen kertoo mielestäni vain epäkypsyydestä, mikä tosin ei ole ihme kun monella vanhemmallakin miehellä on sama tauti. Auton kohdalla asia on tietty toinen jos työkseen sitä paljon tarvitsee.

Ei sillä, mun helppo jeesustella, kun elätin eksääni 18v. eikä minullakaan koskaan mihinkään kivaan varaa ollut. Ties mitä leluja olisi muuten tullut hankituksi...

Sellainen ero tässä kuitenkin on, että ap sentään käy töissä ja tienaa omaa rahaa mahdollisuuksiensa mukaan. Silloin ei mielestäni ole mitään hävettävää, ellei hussaa omia rahojaan vain itseensä. Minun entinen elättini ei sen sijaan koskaan yrittänytkään osallistua edes itsensä elättämiseen. (nyt tosin on pakko kun sai "lopputilin" muista syistä ja kyllä näyttää onnistuvan )

Rahankäytön suhteen on parasta laatia yhteiset pelisäännöt, niin ei kummankaan tarvi äkistä.

 

[ostoslista]

Ei ole malttia vaurastua.

Vauraudesta ei ole puhuttu, ei asunnosta eikä käsittääkseni ainakaan mies mistään tuliterästä tai luksuksesta. Niin dorga mies tuskin on että pitäisi realistisena sitä mitä joskus lapsena on ajatellut rikastumisesta. Muutenhan kuvaus onkin aivan tavallista keskiluokkaista elämänmenoa: ostella kunnollisia asioita, monia ajoneuvoja, harrastus-, moottori-, urheiluvälineitä jne.
Riitaa syntyy, kuka sitä haastaa, kenen ansaitsemasta ja omistamasta rahasta, miksi juuri rahasta? Jos vertailee kummankin juttuja niin huomaako kenellä malttia voisi säästäväiseen rahankäyttöön olla ja kenellä ei?
MIES - Minua loukkaa kun mies pitää minua syyllisenä rahanmenoon
NAINEN - haluan nauttia elämästä - Olen tokaissut monesti - niin mies suuttuu!

No heti vakituiseen työhön päästyään tietysti, eli tässä tapauksessa samantien.

Mikä sen säästämisen nyt estää, kun rahaa tulee ja menee, kaikki käytetään, kuka ja mihin?
NAINEN - ostella kauniita asioita kotiimme
MIES - "kun en voi ostella asioita"

1. Mutta kun kaveria vaivaa sama tauti kuin monia muitakin, eli kärsimättömyys.
MIES - saunassa mies taas avautui asiasta
NAINEN - Ja minulla on pinna niin kireällä.

2. Kaikki pitäisi saada nyt heti vaikka sitten velkarahalla.
MIES - "kun masentaa niin kovin kun ei ole säästöjä"
NAINEN - laskematta joka penniä

MIES - "kun ei ole kunnon autoa"
NAINEN - tällähetkellä ihan toimiva, mutta vanha auto

Mitä tarkoittaisi ja maksaisi esim. 'toimivan' päivittäminen 'kunnolliseen'?
Kaupoissa myydään ja ostetaan enemmän käytettyjä laatuautoja kuin uusia. Vaatevaraston uusiminen ei taida nyt tarkoittaa kirpputorihelmien hankintaa.
Mikähän tässä maksaa tai haiskahtaa?

 

[Hanki]

Mikset mene sellaiseen työhön jossa hankit paremmin, tai vaikka tee kahta työtä, että hankit saman verran kuin mies!

En sinuna hankkisi rievun riepua, kun noin vähän tienaat, saati sitten kotia sisustaisi. Mikä vimma ihmisillä, joilla ei ole kunnon tuloja, on ostaa ja ostaa roinaa. Itse tienaan melkein saman kuin miehesi, silti olen nuuka, olen ajatellut että pankkiin pitää saada ensin paljon säästöjä, sitten vasta voi ostella kaikenlaista krääsää.

Ehkä minäkin nuorena tyttönä ostin turhia vaatteita yms., mutta pidin huolen että koko ajan hankin hyvin, vaikkei kovin korkea koulutus olekaan.

 

[Raskaan työn raataja]

Ehkäpä haksahdin puolueellisuuteen. Sanottakoon sitten, että nainen lopettakoon hetkessä elämisen toisen rahoilla ja mies malttakoon vaurastua.

Vaan sitä minä edelleen ihmettelen, että nuori mies masentuu, kun ei parikymppisenä saavuta vanhempiensa elintasoa. Minusta oli parikymppisenä opiskelijana ihan elämäntilanteeseen kuuluvaa, että rahat oli aina loppu. Usko oli kuitenkin kova, että valmistuttuani saisin parempipalkkaisia töitä ja makaroonin ja tonnikalan syöminen vähenisi.

Jos tuo käy psyykeen päälle, niin onko ihme, että puoli Suomea syö mielialalääkkeitä ja loppuja vituttaa muuten vain? Mikä arjen sietämisestä on tehnyt noin vaikeaa? Muistan, kun intin jälkeen raksalla valitin vanhalle timpurille, että lautojen kantaminen vesisateessa vituttaa. Se käski tehdä muutaman muksun, ettei ehtisi miettiä joutavanpäiväisiä ongelmia. Siitäkö on kyse? Ainakin minä otin kerrasta onkeeni.

Enkä minäkään ole vasta kuin alle nelikymppinen, joten ei maailma nyt niin paljon ole muuttunut kuin isoisän sotamuistoista ja ruuanpuutteesta. Niillä oli oikeasti vaikeaa.

 

[ostoslista]

Ehkäpä haksahdin puolueellisuuteen.

Tästä aloituksesta puuttuu melkein kaikki tarkemmat yksityiskohdat ja niitähän sitten näköjään arvailee kukin omien fantasioidensa varassa. Onko ne tarkoituksella jätetty pois ja näin lukijoiden 'annetaan ymmärtää' jotain, ts. vedätetään johonkin sopivaan suuntaan?
Esim. "Näin on jatkunut vasta pari kuukautta lokakuusta lähtien". Olisikohan 'pari' kuukautta sittenkin yli 3kk? (lokakuun alusta)

Vaan sitä minä edelleen ihmettelen, että nuori mies masentuu, kun ei parikymppisenä saavuta vanhempiensa elintasoa. Minusta oli parikymppisenä opiskelijana ihan elämäntilanteeseen kuuluvaa, että rahat oli aina loppu.

Tarkoittaako "ei säästöjä" sitä että tilivälillä p.a. (saldo viipyy päiviä nollilla), eikä pientäkään pelivaraa saa pidettyä yllättäviin tilanteisiin? Se voi stressata ja ahdistaa vähän rankemmin omavaraista luonnetta. Siinä tapauksessa en kummeksuisi masennusta kun säästötoiveitakin on, eikä tunne voivansa muuttaa elämäntapaansa taloudellisesti turvallisemmaksi (ei vaikuttaa omiin asioihinsa).

Minä taas ihmettelen miksi naisen pinna NIIN kireällä, (vituttaako muuten vaan?) juuri kun tulot nousseet???

Usko oli kuitenkin kova, että valmistuttuani saisin parempipalkkaisia töitä ja makaroonin ja tonnikalan syöminen vähenisi.

Samoin ihmettelen (kun nyt miehellä vakipalkka), naisen monesti toistuvia tokaisuja: "muutetaan sitten yksiöön, ja syödään makaronia", ikäänkuin ainoana mustavalkoisena vaihtoehtona hillitä menoja???

Mikä arjen sietämisestä on tehnyt noin vaikeaa?

Noilla tuloilla tulisin vain entistä rauhattomammaksi hotellissa. Mitähän niukkaa rahaa korvaavaa erityislaatua niin isosta rahareiästä löytyy? Ihmettelen edelleen.

Enkä minäkään ole vasta kuin alle nelikymppinen, joten ei maailma nyt niin paljon ole muuttunut kuin isoisän sotamuistoista ja ruuanpuutteesta. Niillä oli oikeasti vaikeaa.

Aivan aikuisten oikeasti ja sattumoisin jonkun mankelin sekä routa-ajan olen saanut varttuen kokea.

Mitä se autojuttukin meinaa? Poikasen ensimmäinen ruostepitsihelma teiniritsa, bensarosvo jenkkilotja mitä ei kärsi joka päivä edes käynnistää, nuorisosuosikki kolarikatiska ylihintaisella vakuutuskehityksellä?
Jospa mies haluaisikin vaihtaa sepalusaluksen kokonaistaloudelliseen perheautoon? Tai samoin kustannuksin pitäisi jo kahtakin 'kunnon autoa?

Päiväunituotteita tältä pohjalta vain syntyy joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

 

[aikuisten maailma]

Juurikin näin ajattelin (hienosti väärinymmärretty nimimerkki Ymmärrän miestä, pisteet siitä!) että tämä käsitetään väärin ja minusta tehdään elätti. Eihän tässä nyt sellaisesta ole kyse, ostan ruokaa ja tarpeellisia käyttötavaroita, ja jos ylimääräistä on, jotain myös itselleni. Mutta meillä on näkemyseroja rahan säästöstä, minulla kun ei huvita säästää autoon, kun edellinenkin toimii.

Kai te nyt jonkin verran säästätte jos tuloja on yhteensä 2800-4100 euroa kuussa entisen 1000 euron sijaan?! Ja vuokra on sama (550) kuin ennen? Mihin te muuten yhtäkkiä saatte noin paljon enemmän rahaa menemään, vaikkei ruuasta haluakaan säästää ei siihen nyt yhtäkkiä montaa tonnia enemmän uppoa! Mahdat ostella aika paljon vaatteita ja sisustuskamaa sitten, en ihmettele jos miestä masentaa.

Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen pitää säästää, miksei miehesi voisi laittaa automaattisesti joka palkasta syrjään jonkun verran. Oli se sitten autoa varten tai jotain muuta. Entä sitten kun auto hajoaa, mistä ostat uuden jos et ole säästänyt?

Kyllä minusta ap. tässä nyt on väärässä, minuakin kyrsisi jos joku huithapeli tuhlaisi kaikki rahat johonkin pöljyyksiin. Kulut jaatte ensin tasan joka kuukausi (vuokra ja muut laskut), sen jälkeen saat omat ylijäävät rahasi käyttää kuten haluat ja mies saa säästää omat jäljelläolevat rahansa jos haluaa. Ostaa sitten niillä auton jossain vaiheessa, joka tietysti on sitten hänen eikä sinun. Ei tarvi sinun säästää, mutta ei tarvi miehen kärsiä sinun tuhlailustasi.

 

[öhöm]

... kun lopettaa haluamisen niin on paljon helpompi elää niin yhdessä kuin erikseenkin ... omitusta höpinää ... ainakin avioliitossa kaikki on yhteistä ...

 

[mies29]

Parisuhteessa miehen tulot on aina meidän rahoja, mutta naisen tulot ovat naisen omia rahoja. Miksi?

 

[Reilupeli]

^ Siksi, että olet "omin pikku kätösin" ottanut itsellesi kiipijänaisen, ja samoin pikku kätösin suostut moiseen käytäntöön. Molemmista sukupuolista löytyy hyväksikäyttäjiä, ja samoin niitä jotka moiseen suostuvat maksajan osassa. Vain sinä voit päättää, ettet suostu hyväksikäytettäväksi. Eli pistäpä kumppanisi ruotuun, tai etsi parempi - sellainen, joka ei yritä maksattaa omia menojaan sinulla.