Mies vihjailee epämiellyttävästä ulkonäöstä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Onko tämä teidänkin mielestä todella julmaa mieheltä, vai olenko vain liian herkkä?

Aiemmin tänään mies ilmoitti isoon ääneen menevänsä suihkuun, koska haisee niin pahalta. Loi kuitenkin merkitsevän katseen minuun ja suihkusta tultuaan kertoi, kuinka suihkussa on hyvä käydä joka päivä. Ymmärsin vinkin ja kävin suihkussa.

Tästä syntynyt riita saatiin sovittua, mutta uusi pommi tuli juuri äsken. Mies ilmoitti ottavansa piilarit yöksi pois. Taas sama merkitsevä katse...

Mitähän seuraavaksi ja paljonko pitää sietää?!?
 
Onko tämä teidänkin mielestä todella julmaa mieheltä, vai olenko vain liian herkkä?

Aiemmin tänään mies ilmoitti isoon ääneen menevänsä suihkuun, koska haisee niin pahalta. Loi kuitenkin merkitsevän katseen minuun ja suihkusta tultuaan kertoi, kuinka suihkussa on hyvä käydä joka päivä. Ymmärsin vinkin ja kävin suihkussa.

Tästä syntynyt riita saatiin sovittua, mutta uusi pommi tuli juuri äsken. Mies ilmoitti ottavansa piilarit yöksi pois. Taas sama merkitsevä katse...

Mitähän seuraavaksi ja paljonko pitää sietää?!?

Merkitsevä katse :ROFLMAO:

Kun itsetunto on normaalissa hautaussyvyydessä (noin 2 m maanpinnan alapuolella), mikä tahansa mitä mies tekee, on ikävä vihje tai loukkaus. Sinun kannattaisi sietää jonkun terapeutin luona vierailu.

Kannattaa myös muistaa, että puolet Suomen naisista on keskiarvoista rumempia, et siis ole yksin vaikka vihjailu olisi tottakin.
 
Oletko ap. varma, että asut miehen kanssa? Mielestäni miehen perusominaisuuksiin kuuluu suoraan puhuminen. Jos olisi mun mies, niin luultavasti en ymmärtäisi tai huomaisi minkäänlaisia vihjailuja, koska en vihjailevaa käytöstä alunperinkään mieheltä odottaisi. Yleinen vihjailu ulkonäöstä kuulostaa hyvin ilkeältä ja julmasta, jos ei ole edes mitään tarkempaa kohdetta tiedossa, minkä voisi korjata. ”Sulle sopii paremmin se keltainen paita kuin tuo harmaa” olisi mielestäni hyväksyttävää kommentointia, mutta yleinen tarkentumaton ininä ei ole.
 
Sain jotenkin mieleni jo kuriin, ja mietin hetken jopa omia itsetunnon ongelmia ja terapiaa. Se pahempi juttu vaan odottikin jo vaanien oven takana. Itkusta ei tule loppua.

Koitin varovasti sanoa kun halattiin tänään, että harmittaa kun en ole parhaimmillani. Mies nauroi ja sanoi, että onneksi muistaa vielä minut nättinäkin. Että on helpompi kestää minut rumana siksi. Nauroi räkäisesti päälle.

Oon itkenyt niin paljon etten muista miten tämä tarkalleen meni, mutta minä en sanonut itseäni rumaksi.

Merkitsevän katseen lisäksi sain ensimmäistä kertaa todella merkitsevän sanan. Naisten_päivänä. Et oon ruma :(
 
Ja olet hänen kanssaan vielä, koska?
Miehesikö on "täydellinen" kaikkine ilkeilyineen?

Mitä tapahtuisi, jos yrittäisit hieman kunnostautua ja palauttaa sitä "nätimpää" puoltaisi? Samalla korjaisit asennettasi röyhkeämmäksi, itseäsi kunnioittavaksi, kantaisi itseäsi ylpeänä naisena jota pikkunilkki ei voi mulkoilullaan ja sanoilla satuttaa. Älä vähättäle itseäsi tai yritä mielistellä miestäsi, arvosta itseäsi äläkä anna toisen viedä itsetuntoasi.
 
Ja olet hänen kanssaan vielä, koska?
Miehesikö on "täydellinen" kaikkine ilkeilyineen?

Mitä tapahtuisi, jos yrittäisit hieman kunnostautua ja palauttaa sitä "nätimpää" puoltaisi? Samalla korjaisit asennettasi röyhkeämmäksi, itseäsi kunnioittavaksi, kantaisi itseäsi ylpeänä naisena jota pikkunilkki ei voi mulkoilullaan ja sanoilla satuttaa. Älä vähättäle itseäsi tai yritä mielistellä miestäsi, arvosta itseäsi äläkä anna toisen viedä itsetuntoasi.
(y)
 
Ap täällä hei!

Kiitos kaikista vastauksista. Oon miettinyt niitä kommentteja ihan oikeesti ja vähän melkein hävettänytkin omat epäilyt ja tuntemukset.

On meillä ollut sellaisia tähtihetkiäkin, mutta harvemmin niistä kirjoittelee. Mies esimerkiksi aikoo viedä mut ulos syömään, vaikka siihen tosin liittyy jokin lahjakortti. Tunsin itseni kuitenkin tosi tärkeäksi.

Nyt kuitenkin kaipaan apua taas.
Ollaan siis menossa viikonloppuna mieheni suvun omistamaan kartanoon, ja ajattelin viedä tuliaisena hyvän leipomisen!

Mies sanoi, että ajatteli leipoa itse.

Suutuin ja sanoin, että eikö leipomukseni kelpaa. Hän kai halusi päästä vähällä, ja sanoi että joo kelpaa.

Leivonko leipomukseni vai en?
Oon tosi tuohtunut, et eikö mikään mun tarjoama enää riitä?!
 
Mitäs jos ihan yhdessä värkkäisitte leivonnaiset? Kysehän on siitä, että te menette yhdessä pariskuntana ja miehesi sietäisi myös käpsytellä ylpeänä käsikynkkää kanssasi kartanolle.
 
Voi kun mullakin olisi noin äärettömän mitättömät murheet. Äiti just yrittänyt itsemurhaa. Ja toiset kokee ongelmaksi kuka leipoo pullat anoppilaan.

Ap, vaihdetaanko osia?
 
Voi kun mullakin olisi noin äärettömän mitättömät murheet. Äiti just yrittänyt itsemurhaa. Ja toiset kokee ongelmaksi kuka leipoo pullat anoppilaan.

Ap, vaihdetaanko osia?

Onko toisen elämä ja ongelma mitättömämpi, jos sinä olet kokenut sinulle henkilökohtaisesti raskaita asioita?
Elämä ei ole kilpailua ja vertailua toisten kokemilla tai tekemillä asioilla. Toisen normaali on toisen helvetti.


Voisi todeta, että äitisi yritys oli huomion hakua ja avun pyyntö. Jos oikeasti itsemurhaa edes harkitsee, yleensä tekijä myös toteuttaa sen onnistuneesti. Ehkä olisi aika puhua.

Ap:n leipomusongelma on osa kokonaisuutta joka kuvastaa parisuhdetta, sen ongelmia ja yleensä kunnioitusta toista kohtaan. Ongelmat vain kärjistyvät "mitättömissä" asioissa. Yhtä lailla se voi eskaloitus sukasta lattialla tai tv-kanavan valinnasta.
 
Ap täällä hei!

Kiitos kaikista vastauksista. Oon miettinyt niitä kommentteja ihan oikeesti ja vähän melkein hävettänytkin omat epäilyt ja tuntemukset.

On meillä ollut sellaisia tähtihetkiäkin, mutta harvemmin niistä kirjoittelee. Mies esimerkiksi aikoo viedä mut ulos syömään, vaikka siihen tosin liittyy jokin lahjakortti. Tunsin itseni kuitenkin tosi tärkeäksi.

Nyt kuitenkin kaipaan apua taas.
Ollaan siis menossa viikonloppuna mieheni suvun omistamaan kartanoon, ja ajattelin viedä tuliaisena hyvän leipomisen!

Mies sanoi, että ajatteli leipoa itse.

Suutuin ja sanoin, että eikö leipomukseni kelpaa. Hän kai halusi päästä vähällä, ja sanoi että joo kelpaa.

Leivonko leipomukseni vai en?
Oon tosi tuohtunut, et eikö mikään mun tarjoama enää riitä?!
Leipokaa yhdessä?
 
Siis... huh! jos minun kumppanini ei kävisi suihkussa päivittäin, niin vähintään käskisin suihkuun! Jos joku pitää piilareita öisin, niin ymmärrän vain siinä tapauksessa, jos se käsky käy vain lääkärin määräyksestä: mikä tarkoittaa sitä, että piilareita käytetään vain öisin, eikä päivisin, ja näin näön korjaamiseksi.
 

Yhteistyössä