V
vierailija
Vieras
Tuli vaan mieleen, että alkaa tuntumaan et taas löin kantapääni karjalan vanhaan kantoon ja palasin uuden miehen kanssa painimaan samojen asioiden kanssa mitä edellisessäkin suhteessa, vaikka nyt lievempänä. Huomaan vaan jo vaaran merkit.
Lapsia tein nuorena mieheni niin kovin niitä halutessa ja sitten jäin niiden kanssa yksin, vaikka naimisissa oltiinkin. Minulla oli vain miehen lisäksi kaksi lasta hoidettavana.
Mietin tässä, et mikäköhän minussa on vikana? Teen takuulla jotain, millä parisuhteestani tulee tällainen. Elämä toistaa uhkaavasti itseään.
Huomaan että olen jälleen tässä suhteessa se vastuunkantaja. Se vahvistuu päivä päivältä mitä pidemmälle raskaus edistyy ja mitä enemmän toivoisin miehen kantavan vastuuta perheestä tai edes miehisistä osa-alueista omakotitalossamme.
Silti se olen edelleen minä, joka huolehtii että talous toimii, minä joka varmistelee autojen huollot, polttopuiden hakkuun, kilpailutan vakuutukset, maksan laskut, siivoan ja teen ruokaa sekä käyn kaupassa. Mies tekee asioita kyllä myös, mutta vain käskettynä ja ohjeistettuna.
Mä en voi olla näin TYHMÄ!! Olemme olleet 5 vuotta naimisissa ja nyt suostuin lapsen tekemiseen kun näytti siltä et elämä sujuu. Niin se sujuikin kun hän autteli minua arjen askareissa ollen itse työtön.
Kun nyt pitäisi vastuuta siirtää enemmän hänelle, jää asiat tekemättä ellen itse mene vähintään vahtimaan tai laita vauhtia.
Mieheni sanoo etten anna hänelle mahdollisuutta ottaa vastuuta. Miten voisin jos silloin hommat tehdään joko huolimattomasti sinnepäin tai ei ollenkaan?
Jopa vanhempi (jo täysi-ikäinen) poikani mainitsi tästä. Sanoi että jos hänellä olisi tuollainen tilanne, niin kyllä hän tekisi monenlaista asiaa tontilla ja talossa kun aikaa kerran on.
Lapsia tein nuorena mieheni niin kovin niitä halutessa ja sitten jäin niiden kanssa yksin, vaikka naimisissa oltiinkin. Minulla oli vain miehen lisäksi kaksi lasta hoidettavana.
Mietin tässä, et mikäköhän minussa on vikana? Teen takuulla jotain, millä parisuhteestani tulee tällainen. Elämä toistaa uhkaavasti itseään.
Huomaan että olen jälleen tässä suhteessa se vastuunkantaja. Se vahvistuu päivä päivältä mitä pidemmälle raskaus edistyy ja mitä enemmän toivoisin miehen kantavan vastuuta perheestä tai edes miehisistä osa-alueista omakotitalossamme.
Silti se olen edelleen minä, joka huolehtii että talous toimii, minä joka varmistelee autojen huollot, polttopuiden hakkuun, kilpailutan vakuutukset, maksan laskut, siivoan ja teen ruokaa sekä käyn kaupassa. Mies tekee asioita kyllä myös, mutta vain käskettynä ja ohjeistettuna.
Mä en voi olla näin TYHMÄ!! Olemme olleet 5 vuotta naimisissa ja nyt suostuin lapsen tekemiseen kun näytti siltä et elämä sujuu. Niin se sujuikin kun hän autteli minua arjen askareissa ollen itse työtön.
Kun nyt pitäisi vastuuta siirtää enemmän hänelle, jää asiat tekemättä ellen itse mene vähintään vahtimaan tai laita vauhtia.
Mieheni sanoo etten anna hänelle mahdollisuutta ottaa vastuuta. Miten voisin jos silloin hommat tehdään joko huolimattomasti sinnepäin tai ei ollenkaan?
Jopa vanhempi (jo täysi-ikäinen) poikani mainitsi tästä. Sanoi että jos hänellä olisi tuollainen tilanne, niin kyllä hän tekisi monenlaista asiaa tontilla ja talossa kun aikaa kerran on.
