I
Ihmeissään
Vieras
Olemme pohtineet erään samanikäisen ystävättäreni kanssa viime aikoina, mikä saa ikäisemme miehet käyttäytymään niin kuin he käyttäytyvät. Olemme 26-vuotiaita, ja lähipiirimme miehet 25-30 v.
Minä ja ystäväni emme ole vielä siinä vaiheessa, että haaveilisimme perheestä, mutta haluaisimme vakaamman parisuhteen lyhytkestoisen venkoilun sijaan. Olemme kumpikin tehneet havainnon, että lähipiirimme samanikäiset miehet käyttäytyvät kuin teini-ikäiset. He viettävät kaikki viikonloput hillittömillä baarikierroksilla, vaihtavat tyttöystäviä kuin paitaa, tekevät tyttöystävilleen ohareita, ja moni kolmikymppinen on alkanut seurustella itseään 10 v. nuoremman kanssa.
Emme mekään mitään kotihiiriä ole, mutta olemme kiusaantuneet tavasta, jolla nämä miehet kohtelevat naisia ja suhtautuvat tyttöystäviin. Olen sitä mieltä, että jos seurustelee jonkun kanssa, yleensä laittaa hänet aika korkealle arvojärjestyksessä. Mutta olen itse huomannut, että 27-vuotiaalla poikaystävälläni menevät usein baari ja kaverit edelle. Asumme tällä hetkellä eri kaupungeissa, ja jos ilmoitan tulevani käymään päivänä X, hän saattaa sanoa, että "mä olin kyllä ajatellut mennä silloin baariin". Jos pyydän, että eikö voitaisi viettää edes yksi ilta kahdestaan kun nähdäänkin vain pari kertaa kuussa, hän saattaa loukkaantua ja sanoa etten saa asettua hänen tielleen. Jos taas hän tekee minulle oharit ja nukkuu krapuloissaan sovitun tapaamisajan yli, hän ei pidä suuttumustani oikeutettuna.
Hänen miespuoliset kaverinsa tukevat tätä käytöstä. Ystävättäreni yritti seurustella yhden tuttavapiirini 28-vuotiaan miehen kanssa, mutta kyllästyi siihen, että tämä kuolasi koko ajan muiden naisten perään, eikä häneen voinut luottaa.
Olemme molemmat sitä mieltä, että pitkä parisuhde on sellainen asia johon kannattaa panostaa, ja että jos vastakkain on esim. 5 v. jatkunut seurustelusuhde ja parin illan ihastus, kannattaa katsoa onko vanha suhde pelastettavissa ennen kuin säntää uuden matkaan. Mutta tuntemamme miehet eivät tunnu ajattelevan näin.
Onko naisissa ja miehissä vielä lähempänä kolmeakymppiäkin näin isot kypsyyserot, vai olemmeko me kaksi vain harvinaisen epäkypsien miesten ympäröimiä? Ja en nyt tarkoita tällä sitä että syyllistäisin miehet homogeenisenä ryhmänä, vaan puhun vain noin keskimääräisellä tasolla. Poikkeuksia on toki aina.
Minä ja ystäväni emme ole vielä siinä vaiheessa, että haaveilisimme perheestä, mutta haluaisimme vakaamman parisuhteen lyhytkestoisen venkoilun sijaan. Olemme kumpikin tehneet havainnon, että lähipiirimme samanikäiset miehet käyttäytyvät kuin teini-ikäiset. He viettävät kaikki viikonloput hillittömillä baarikierroksilla, vaihtavat tyttöystäviä kuin paitaa, tekevät tyttöystävilleen ohareita, ja moni kolmikymppinen on alkanut seurustella itseään 10 v. nuoremman kanssa.
Emme mekään mitään kotihiiriä ole, mutta olemme kiusaantuneet tavasta, jolla nämä miehet kohtelevat naisia ja suhtautuvat tyttöystäviin. Olen sitä mieltä, että jos seurustelee jonkun kanssa, yleensä laittaa hänet aika korkealle arvojärjestyksessä. Mutta olen itse huomannut, että 27-vuotiaalla poikaystävälläni menevät usein baari ja kaverit edelle. Asumme tällä hetkellä eri kaupungeissa, ja jos ilmoitan tulevani käymään päivänä X, hän saattaa sanoa, että "mä olin kyllä ajatellut mennä silloin baariin". Jos pyydän, että eikö voitaisi viettää edes yksi ilta kahdestaan kun nähdäänkin vain pari kertaa kuussa, hän saattaa loukkaantua ja sanoa etten saa asettua hänen tielleen. Jos taas hän tekee minulle oharit ja nukkuu krapuloissaan sovitun tapaamisajan yli, hän ei pidä suuttumustani oikeutettuna.
Hänen miespuoliset kaverinsa tukevat tätä käytöstä. Ystävättäreni yritti seurustella yhden tuttavapiirini 28-vuotiaan miehen kanssa, mutta kyllästyi siihen, että tämä kuolasi koko ajan muiden naisten perään, eikä häneen voinut luottaa.
Olemme molemmat sitä mieltä, että pitkä parisuhde on sellainen asia johon kannattaa panostaa, ja että jos vastakkain on esim. 5 v. jatkunut seurustelusuhde ja parin illan ihastus, kannattaa katsoa onko vanha suhde pelastettavissa ennen kuin säntää uuden matkaan. Mutta tuntemamme miehet eivät tunnu ajattelevan näin.
Onko naisissa ja miehissä vielä lähempänä kolmeakymppiäkin näin isot kypsyyserot, vai olemmeko me kaksi vain harvinaisen epäkypsien miesten ympäröimiä? Ja en nyt tarkoita tällä sitä että syyllistäisin miehet homogeenisenä ryhmänä, vaan puhun vain noin keskimääräisellä tasolla. Poikkeuksia on toki aina.