Miesystävä on esitellyt mut sukulaisilleen ja nyt ajattelen, etten voi enää erota. Ahdistava kokemus muutenkin.

[merirosvotar]

Me olemme tunteneet jo yli vuoden ja varsinaisesti seurusteltu siitä 8kk. Rakastan kyllä miestä ja koko ajan on tuntunut siltä, että hän voisi hyvinkin olla se, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Eli ihan tosissamme olemme.
Asumme kuitenkin 70km päässä toisistamme. Kummallakin on lapset viikko/viikko systeemillä ja lapsilla omat kaverit kotipaikkakunnilla. Olisi aika iso kynnys muuttaa pois. Mä olen vielä aika nuori ja haluaisin toisen lapsen, perheen ja avioliiton. En siis tiedä onko musta lopulta sellaiseen seurusteluun, että asutaan erillään.
Mun kohdalla tässä on muutenkin aika monta mutkaa matkassa ja miehen kanssa olen niistä puhunut. En silti tiedä, ymmärtääkö mies ihan oikeasti tilannetta.
Mies on ihana ja aivan mahtava tyyppi. Hänen on silti kovin vaikea puhua tunteistaan ja keskustella syvällisesti. Mä taas olen keskustelijatyyppiä. Kun mietin mikä exässäni lopulta ärsytti eniten, niin se oli oikeasti juuri tuo keskustelutaidon puute ja se, ettei vain osannut syventyä keskustelemaan ja jotenkin vältteli niitä tilanteita.
Tähän asti olemme tapailleet lähinnä kahdestaan ja meillä on aina todella kivaa yhdessä. Mies on mun kavereita tavannut ja minä pari miehen kaveria. Kavereiden tapaaminen nyt ei silti ole mikään niin iso juttu ja kavereille nyt voi esitellä melkein mitä vaan random heiloja.

Mies kuitenkin on kertonut musta koko suvulleen ja nojoo...ok. Nyt koko serkkukaarti on etsinyt on Facebookista ja siellä on mummoja ja kummeja myöten koko suku ollut katsomassa ja kysellyt kovasti tästä "masan" uudesta tyttöystävästä ja olenkos muuttamassa "masan" luokse jne..

Viikonloppuna olin miehen luona ja hän ilmoitti, että täti ja serkut tulee sinne kahville. En mä nyt jotenkin osannut siinä tilanteessa enää mitään tehdä. Sinne ne tulla tupsahti ja kahviteltiin. Minulta kyseltiin kaikelaista ja hyvä kun ei sentäs kihlajaisia oltu järjestämässä.

Nyt mies sanoi, että hänen isosisko on kutsunut meidän pääsiäisenä sinne syömään. En ole vastannut mitään.


Mua ahdistaa. Ahdistaa ja ahdistaa. Oikeasti tekisi mieli varata lentoliput Kiinaan ja paeta. Mies on ihana, mutta koska en ole ihan 100% varma mitä tulevan pitää, niin tämä kaikki on jotenkin todella painostavaa. En mä oikeasti koe olevani valmis vielä tähän. Haluan vielä tutustua mieheen paremmin.

Musta tuntuu myös siltä, että olisi tosi törkeä temppu miehelle, jos nyt perääntyisin ja todella noloa, kun on juuri mut esitellyt yms. Tuntuu siltä, että tässä nyt on ihan pakko jatkaa vaikka tulisi mitä.

Huh..olen avautunut edes johonkin.

 

["Kati"]

Ihan turhasta stressaat. Mulle on ihan sama vaikka serkkupoikani eroaisikin, tuoreesta suhteestaan. Ei hetkauttaisi elämääni millään tavalla. Sellaista se elämä on, että sopivaa kumppania joutuu usein hakemaan montakin kertaa, ennen kuin se sopivin löytyy.

 

[Rekku-]

Peesaan. Oma serkkupoikani taisi vuoden heilastella yhden naisen kanssa ja kävivät meilläkin pari kertaa. Ei mua sen enempää hetkauttaunut heidän eronsa. En siis näe asiassa mitään noloa tai outoa. Sellaista se elämä nyt vaan on. Tottakai toivon, että serkkupoika löytäisi etsimänsä. En silti päätäni heidän erollaan ole vaivannut. Elämänkumppanin etsiminen on hankalaa ja usein se toisen sopivuus/sopimattomuus todetaan, kun ollaan aikansa tapailtu. Vuosikin on lyhyt aika ja toisaalta vuodessa ehtii helposti tapaamaan jo sukulaisia yms.
Kyllähän se sukulaisten tapaamien voi olla osa sitä tutustumista? Jos on mukava suku, niin se on iso juttu ja jos on ihan friikki suku, niin voisin pohtia suhdetta jälleen uudesta näkökulmasta.

 

["Nisu"]

Teet nyt kärpäsestä härkäsen. Mä tykkään kutsua meille vieraita ja uusia tyyppejä. Mulla on kolme veljeä, joten olen kyllä heidän tyttöystäviäänkin aika usein kestinnyt. On kiva nähdä millaisen tyypin kanssa velipoika aikaansa viettää. En silti koskaan arvostele naisia sen enempää, sillä he ovat veljeni valintoja. Joskus on joku nainen käynyt vain kerran ja joskus joku useamminkin ja sitten on tullut ero. En näe mitään noloa, hävettävää tai kummallista. Yksi veljeni on naimisissa ja toinen kihloissa ja kolmas kävi esittelemässä joulun aikoihin uuden tyttöystävän ja yhdessä vielä ovat. Jos nyt ilmoittaisi, että eivät enää olekaan yhdessä, niin kurja juttu, mutta en mä päätäni asialla vaivaisi.

 

[muuan mies]

Tyypillinen nainen: "ku emmä nyt oikei tiedä ja on se ihana mutku mä en saa niiku ihan kaikkee mitä mä niiku haluun tai niiku sillee emmätiä ku tää tilanne ny on niiku emmätiä niiku tällanen ja mä niiku haluun sitä ja tätä ja emmätiä".

Toivottavasti mies ymmärtää nostaa kytkintä ja kaasuttaa taakseen katsomatta kohti auringonlaskua PIAN.

 

["Regina"]

Se, että ette keskustele, konkretisoitui nyt näin, että mies yksikseen oli järjestänyt sukulaistapaamisen. Asioita saattaa tulla eteen, tästä puhumattomuudesta, paljon ikävimpiäkin, tai sellaisia, joista pitäisi yhdessä sopia. Parisuhteessa kommunikointi on niitä tärkeimpiä asioita. Ei se muuten pelaa.
Minä antaisin vielä ajan kulua, miettisin plussat ja miinukset hyvin tarkkaan, kun teillä on lapsiakin. Epävarmana ei pidä tehdä suuria päätöksiä.

 

["Kati"]

Oma ystäväni on vuosikausia etsinyt itselleen sopivaa miestä. Osan seurustelukumppaneista olen tavannut, osa on jäänyt näkemättä. Eipä siinä mitään ihmeellistä ole ollut. Eroja ja uusia pariyhdistelmiä tapahtuu tämän tästä.

 

[merirostovar]

Tyypillinen nainen: "ku emmä nyt oikei tiedä ja on se ihana mutku mä en saa niiku ihan kaikkee mitä mä niiku haluun tai niiku sillee emmätiä ku tää tilanne ny on niiku emmätiä niiku tällanen ja mä niiku haluun sitä ja tätä ja emmätiä".

Toivottavasti mies ymmärtää nostaa kytkintä ja kaasuttaa taakseen katsomatta kohti auringonlaskua PIAN.

No kovin heppoisin perustein en taloani myy, vaihda työpaikkaa ja lapseni pitäisi myös vaihtaa koulua, uusia kaveripiirinsä ja jättää harrastuskaverit. Tämä kaikki olisi siis edessä, mikäli me muuttaisimme miehen kotipaikkakunnalle.

Mies voisi minun kotipaikkakunnaltani käydä töissä, sillä hänen työmatkansa ei pitenisi. Miehellä kuitenkin on myös lapset ja talo omalla kotipaikkakunnallaan, eikä hän oikein osaa sanoa, onko valmis muuttamaan.

Lisäksi minulla on yksi sairaus, joka vaikuttaa jonkun verran suhteeseemme ja pelkään, että ajan kanssa se kuitenkin voi olla miehelle ns. ongelma.

Mielestäni tässä siis ihan painavat perusteet sille, miksi osittain olen vielä kysymysmerkkinä.