Mietein aina miksei mulla koskaan ole mitään tekemistä, enkä näe ketään tuttuja. Tajusin tänään että se on itsest kiinni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tatti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tatti"

Vieras
Olen ollut 1kk:n työttömänä enkä ole juurikaan nähnyt muita ihmisiä kuin työkkärin mamman. Tänään koin valaistuksen, että minunkin täytyy olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä tuttuihini, eikä vaan odottaa kotona sohvalla istuen sitä että jos joku tulisi käymään.

Laitoinkin tekstarit kolmelle kamulleni ja sain kaikilta myönteisen vastukset näköpyyntöön. Yhtä näen tiistaina, toista keskiviikkona ja kolmatta torstaina. Heti parani mieli ja aloin jo siivoamaankin. Koko sen ajan kun olen ollut työttömänä, olen vaan istunut ja katsonut telkkaria ja rypenyt itsesäälissä. Enkä tietenkään 1kk:n ollut tehnyt kotitöitä. Hyvä kun olin jaksanut käydä ruokakaupassa. Nyt leivon sämpylöitä.

Oli ihan pakko tulla jakamaan tännekin tämä, kun tuntui että sain elämäni intoni takaisin ja pääsen pois omista ajatuksistani.
 
:) Mullakin on kausia, jolloin olen ihan netin orja ja linnoittaudun neljän seinän sisälle, vaikka mulla on tosi paljon ystäviä ja kavereita, joita nähdä. Tällä viikolla olenkin oikein supersosiaalinen. :D
 
:) Mullakin on kausia, jolloin olen ihan netin orja ja linnoittaudun neljän seinän sisälle, vaikka mulla on tosi paljon ystäviä ja kavereita, joita nähdä. Tällä viikolla olenkin oikein supersosiaalinen. :D

Tuo kuulostaa tutulta, vaikka mulla ne kaverit mahtuu yhden käden sormiin, ja niistä ystäviä onkin vaan pari. Koulun aikaan (ennen kuin työttmyys alkoi) saattoi olla niin paljon tekemistä, hyvä kun kotona tuli edes käytyä.

Tää työttömyys vaan jotenkin on saanut ajan pysähtymään ja jokaisen päivän tuntuvan samanlaiselta.
 

Yhteistyössä