Vain hiljaisuus ympärilläni, kahvikuppi kädessäni, mietin elämääni. Miksi aina väärin teen valintani ja kaiken hyvän jätän taakseni.
Elämää se vain on, joskus on myös onneton. Ajan tuon jos voisi kääntää ja kelloa takasinpäin vääntää, tuskin mitään muuttaisi se, vaan tunteet takaisin tois ne, jotka silloin koin ja uuden alun elämälleni loin.
Kulje eteenpäin elämässä tässä, pyri olemaan läsnä.
Kerro tunteistasi hänelle, muuten et koskaan saa häntä lähelle. Menneisyys kertoo eletystä elämästä, jossa paljon oli yhteistä. Vanhat jutut kuitenkin taakse jätä, jos alkua uutta suunnittelet tätä.
Elämää ei voi kukaan ennältä elää, joten pää pystyyn äläkä pelkää.
Rakkaus on ikuista, kestävää jos sille annetaan tilaa hengittää. Rakkauttasi siis mukana kanna ja tarpeen mukaan toiselle anna.
Ehkä kertoi mun tunteista tää, eikä mikään epäselväksi jää. Tyhmähän mun on kirjoittaa tätä, kun kuitenkin vaan arkistoihin jätän. Kirjoitinpa kuitenkin, ja ehkä joskus toistekin, asioisa paperille laita ja runomuotoon ne taitan. Tässä olikin hyvä loppu, hommiin mulle tulikin jo hoppu.
Eli tällasen tossa pikana kirjottelin, korjattavaa olis juu vaikka kuinka paljon ja tuo loppukin vois ehkä olla vähän parempi, mut olkoon nyt tällane raakile versio, mitä mielipiteitä tää herättää, vai herättääkö mitään?
Elämää se vain on, joskus on myös onneton. Ajan tuon jos voisi kääntää ja kelloa takasinpäin vääntää, tuskin mitään muuttaisi se, vaan tunteet takaisin tois ne, jotka silloin koin ja uuden alun elämälleni loin.
Kulje eteenpäin elämässä tässä, pyri olemaan läsnä.
Kerro tunteistasi hänelle, muuten et koskaan saa häntä lähelle. Menneisyys kertoo eletystä elämästä, jossa paljon oli yhteistä. Vanhat jutut kuitenkin taakse jätä, jos alkua uutta suunnittelet tätä.
Elämää ei voi kukaan ennältä elää, joten pää pystyyn äläkä pelkää.
Rakkaus on ikuista, kestävää jos sille annetaan tilaa hengittää. Rakkauttasi siis mukana kanna ja tarpeen mukaan toiselle anna.
Ehkä kertoi mun tunteista tää, eikä mikään epäselväksi jää. Tyhmähän mun on kirjoittaa tätä, kun kuitenkin vaan arkistoihin jätän. Kirjoitinpa kuitenkin, ja ehkä joskus toistekin, asioisa paperille laita ja runomuotoon ne taitan. Tässä olikin hyvä loppu, hommiin mulle tulikin jo hoppu.
Eli tällasen tossa pikana kirjottelin, korjattavaa olis juu vaikka kuinka paljon ja tuo loppukin vois ehkä olla vähän parempi, mut olkoon nyt tällane raakile versio, mitä mielipiteitä tää herättää, vai herättääkö mitään?
Viimeksi muokattu:
