A
ap
Vieras
oon siis raskaana ja mies ei haluisi erota mutta en kestä enään tätä,en tiiä mitä teen. tämä toinen oli ns yhden kerran vahinko eli kortsu jäi pois ja mies lupasi olla pääsemättä sisälle,shokki uudesta raskaudesta oli mulle todella suuri,mies ei ollut oikein muuten moksiskaan kun tiesi haluavansa abortin (en itse siihen suostunut vaan pidin lapsen koska olin kerran suostunut aborttiin nuoren ikäni takia ja tämäkin oli mieheni päätös),noin puoli vuotta sitten puhuin ystävälle että epäilenmiehen haluavan mun jäävän kotiin etten pääse minnekään ja esim vahingossa lööydä uutta miestä..ahdistaa kun en tiiä mitä teen,itkettää lähes päivittäin vaikka muut näkevät mut iloisena persoonana niin kuoren alta olen aivan rikki ja voin helposti alkaa itkemään yhtäkkiä.. ihmiset puhuvat että oon tossun alla ja mieheni tuntuu olevan siittä vain ylpeä...ikinä ei tehdä niin kuin mä haluisin ja tosi harvoin saan itselle ostaa mitään ja silloinkin kun saan niin pitäisi pitkään olla kiitollinen ( miehellä todella kallis rc harrastus johon on nyt palanut parissa viikossa n. 600? ) eli ukko saa ostella hänen mielestä hyödylllistä tavaraa. tytöllä on 1vuotis synttärit viikonloppuna ja olisin tänään halunnut mennä ostamaan perheen kesken tarvikkeet synttärikutsuille,mutta mies ei siihen suostunut.Joka päivä tapellaan ja huudetaan toisille ,sen seurauksena mies sanoo aina haluavansa lyödä mua.hänen mielestä on hauskaa heittää musta läppää ja leikillään huoritella (tähän ei syytä ole koska en ikinä tekisi toiselle niin ja ite petettynä en toiselle sitä tekis) rakastan miestäni mutta joskus tulee niin kylmä ja tunteeton olo etten käsitä miksi olen hänen kanssaan tai en edes tiedä rakastanko oikeasti... haukumme toisiamme jatkuvasti ja nälvimme,esim olen huono äiti ja kusipää jne ja mieheni on mielestäni narsisti koska olen yhden narsistin kanssa elänyt ja se suhde päättyi eroon...yritin äsken ehdottaa että eroaisimme mutta mies heti siihen kiukkusena että kaikki korjaantuu kun turha kiukuttelu jätetään pois,mä kun en siihen usko enkä ehkä haluakaan... miten pärjäisin kahden lapseni kanssa.en halua heille samanlaista lapsuutta kun itsellä,en haluaisi viedä heiltä perhettä,mutta en myöskään perhettä jossa tapellaan ja huudetaan...ooon niin rikki sisältä!!!!!
