Mietin liikaa, mitä muut ajattelevat.

[kolmen äiti]

On koko ajan niin paha mieli, kun ihmiset tuomitsevat meidän valintaa, sitä että jo päiväkotinsa vuosi sitten aloittaneet lapseni, 4v ja 2v jatkavat päiväkodissa kun olen jäänyt taas äitiysvapaalle hoitamaan vauvaa.
Lapset ovat kuitenkin vain kolme päivää viikossa siellä, 7 tuntia kerrallaan. Ja ihan oikeasti tykkäävät olla siellä ja ilomielin maksamme täyttä hintaa siitä.

Poika on reipastunut ja rohkaistunut päiväkodissa, ja tyttökin rakastaa omia hoitajiaan ja kavereita. Tietysti on aamuja kun lapset ovat väsyneitä ja sanovat : "en haluu tarhaan" silloin tuntuu pahalta kun tiedän että heillä olisi myös mahdollisuus olla vain kotona...Mutta loppujen lopuksi päivän jälkeen kertovat iloisesti päivän tapahtumista.

Ja sitten kun on välissä neljä kotipäivää, voin vakuuttaa että rakastavat olla niinä päivinä kotona! Leivotaan, ulkoillaan, lueskellaan ja tehdään kaikenlaista mukavaa niin paljon kuin vauvan hoidon ohella vain pystyn. Leikkivät myös kotona paljon omissa oloissaan. Päiväunille meno on kyllä vaikeaa kun kaikkia pitäisi nukuttaa, ja kun yksi herää tai itkee, kaikki loputkin perässä. Mutta jaksan nämä neljä päivää täysillä, suu hymyssä kun olen saanut välissä kolme "hengähdyspäivää" vauvan kanssa kahden.

Olen sitä mieltä että jaksan olla parempi äiti kun isommat lapset ovat välillä tarhassa. Eikä tule niin helposti sellaista tunnetta, että pakko ulkoilla vesisateessa, tai pakko askarrella, kun tiedän että tarhassa pääsevät touhuamaan ohjatusti.

Tämä sopii meille. Tämä sopii myös tarhantädeille, itsekin vielä kyselivät kun olin raskaana ,että jatkaahan lapset silti päiväkodissa, kun ovat niin hienosti sinne sopeutuneet ja tykkäävät selvästi siellä olla! Miksi mulla on silti huono omatunto siitä että ne kolme päivää olen "vain vauvan kanssa kotona" (kerkeän silloin myös tavata ystäviä, siivota ja käydä kaupassa) ? Johtuukohan se siitä että muut äidit tuomitsevat heti äidin, joka "kiikuttaa vanhempia lapsia tarhaan" kun on itse kotona vauvan kanssa.Ehkä.

Lisään vielä tähän, sen, että asumme maalla keskellä peltoja. Lähin leikkipuisto on 15 min. AJOmatkan päässä, eikä siellä yleensä ole muita lapsia kun siellä olemme. Naapureita on vähän ja kaukana, eikä yksikään heistä omista pieniä lapsia. Olemme silti halunneet muuttaa tänne, koska rakastamme rauhaa ja luontoa, myös rahallisesti tämä oli viisainta.

Mikä siis mättää? Miksi minut tuomitaan? Tuntuu että pitää selitellä kaikille valintojani vaikka tiedän että ne eivät kenellekään kuulu, kun itse tiedämme mikä meidän perheelle on parasta. Ja taas mä selittelen teille mun valintojani..

En halua loukkaavia viestejä tähän ketjuun tai tappelua aiheesta. Haluan fiksuja kommentteja ja järkevää keskustelua aiheesta.
Kiitos =)

 

[vieras]

Jos se johtuu siitä että ne lapset joiden äiti haluaa mennä töihin, ei saa lapselleen hoitopaikkaa sen takia, että siellä on näitä, jotka voisivat olla kotona.
En halua syyllistää, mutta luulen että yksi syy syyllistämiseen on tämä.

 

[sk]

Ei sua kaikki tuomitse. Monet tekee niin kuin sinä ja monista muista se on ok. Ne kivittäjät vaan on niin kovaäänisiä.

 

[LisaMarie]

Ajattele asia niin, että niillä muilla olis sama milipide, vaikka ne ei sanoisi sitä ääneen. Jos ne ei sanois sitä ääneen, et tietäisi sitä, etkä pahoittaisi siitä mieltäsi. Yhtä turhaa on pahoittaa mielensä toisenm mielipiteestä jonka tietää.

 

[k]

Mun lapsi on jonottanut hoitopaikkaa aika kauan ja oikeasti tarvitsisimme sen koska olemme kumpikin töissä. Kiva kun ne vie juuri tuollaiset kuin sinä...mitenkään syyllistämättä, mutta vaikea olla ärsyyntymättäkään.

 

[Poppinen]

Yritä vaan hyväksyä omat ratkaisusi, äläkä välitä vaikka muut ne tuomitsisivat. Koskaan et voi kuitenkaan kaikkia miellyttää joten miksi yrittäisitkään?

 

[kolmen äiti]

Mun lapsi on jonottanut hoitopaikkaa aika kauan ja oikeasti tarvitsisimme sen koska olemme kumpikin töissä. Kiva kun ne vie juuri tuollaiset kuin sinä...mitenkään syyllistämättä, mutta vaikea olla ärsyyntymättäkään.

Jos oikeasti tilanne on niin paha, miksi tarhan henkilökunta kyselee minulta että jääväthän lapset tarhaan vaikka meille tulee vauva?
Ja oikeasti, en tiedä yhtään äitiä joka on jotunut jäämään hoitovapaalle sen takia että lapset eivät ole saaneet hoitopaikkaa.
Mutta olen pahoillani, kun ärsytän sinua. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että ajattelen etupäässä omaa jaksamistani ja perhettäni.
Entä jos luovuttaisin lasteni tarhapaikat ja pitäisin heidät kotona, kunnes on tarve mennä töihin, saanko enää heille tarhapaikkoja samasta päiväkodista ja kaikille lapsilleni? Nyt minun täytyy vain hakea pienimmällekin paikka päiväkotiin, ja hoitajatkin kuulemma odottelevat innoissaan että saavat uuden tulokkaan hoiviinsa, kun sen aika koittaa. Tuskin puihuisivat tähän malliin, jos jonossa olisi useita lapsia jotka eivät saa hoitopaikkaa takiamme.

 

[Vieras]

Voi, minusta ap ajattelee hienosti lasten parasta! Hyvä, että kotityöt ja kaupassakäynnit voi hoitaa silloin, kun on vauvan kanssa. Näin jää muille lapsille paljon enemmän aikaa silloin kun ovat kotona ja äitikin jaksaa paljon paremmin. Hyvinvoiva äiti on kaikkien lapsien etu! Tässä tilanteessa lapsilla on mahdollista sosialisoitua ja sopeutua paremmin tulevaan koulunkäyntiinkin!
Näille,jotka ajattelevat, että sinun lapsesi vievät heidän lastensa hoitopaikan, sehän on kunnan ongelma eikä sinun! Jokainen kunta on velvollinen järjestämään päivähoidon kaikille tarvitseville! Ja sinun tapauksessasi lapsesikin tarvitsevat päivähoitoa, sillä se tukee heidän sosiaalista kehitystään jne. Ja, ethän "vie" sitä hoitopaikkaa viitenä päivänä viikossa, vaikka siitä maksatkin!

Ehkä nämä valittelijat ovat vain kateellisia, kun itsellä ei ole varaa viedä muksujaan hoitoon!

 

[hassuli]

en tuomitse sua, mutta silmiäni särki lukea tuo, että jaksat neljä päivää mennä täysiä lasten kanssa touhuten ja saat vauvan kanssa levätä ne kolme päivää. Milloinkas ne päiväkodissa olevat lapset saavat levätä?? Ei sun kannata ohjelmoida liikaa päiviä lasten kanssa. Joskus voi vain olla ja sekin on kivaa. Lapset löytävät omia leikkejä. Aikuisen ei tarvi aina olla pistämässä leikin alkuun. Se on opittua. Puhun kokemuksesta. Meillä oli 5v,3v ja 1v hoidossa. Elämä oli yhtä rumbaa. Kellon kanssa naimisissa. Päiväkodissa oli rytmit ja tavoitteet, iltaisin kotona päivällinen ja joku aina harrastamaan (perheessä isoja). Harvoin sai pienetkään rauhassa olla. Nyt uusi vauva ja teen kaiken toisin. Otin hoidosta nykyisen 3 vuotiaan pois. Lapset rauhallisempia kaikki. Jokainen keksii omia helpommin, kolmevuotiaskin. Nauttii äidin kanssa olemisesta. Päivisin olen 3v ja vauvan kanssa kotona eli onhan se helpompaa kuin sulla, kun sulla sitten kolme. Jos sulla on huono omatunto, niin miksi? Lasten hoitoon vieminen ei ole syy, taustalla on ehkä omaa riittämättömyyden tunnetta. Mäkin kärsin siitä monta vuotta, yhä vieläkin joskus. Vähemmän kuitenkin, kun työn/hoitojen oravanpyörästä loikahdin pois. Tsemppiä sulle. Suosittelen Seppo Jokisen psykologisia kirjoja...avaaa

 

[kolmen äiti]

Kiitos sinulle, vieras! Tulipa hyvä mieli =) tuon halusinkin kuulla!
Ja kiitos sinulle hassuli, pistit minut ajattelemaan asioita. Ja toden totta, taustalla saattaa olla riittämättömyyden tunnetta.
Sen haluan vielä sanoa, että ne kotipäivät ovat suurimmaksi osaksi lasten omaa leikkiä ja touhua, jos meno käy liian vilkkaaksi tai levottomaksi, puuhastelen heidän kanssaan. Harrastuksia meidän lapsilla ei ole.
Tajusin tässä myös senkin, että ne lepopäivät vauvan kanssa ovatkin sitä että teen ja teen ja teen asioita, siivoan ja puunaan eikä ikinä ole hyvä! Ehkä mun on aika oppia keskittymään arjen pieniin iloihin ja ottamaan rennommin. Ja unohdettava se huono omatunto siitä että vanhimmat lapset käy päiväkodissa!

Kiitos teille =) Mukavaa päivänjatkoa!

 

[k]

Mun lapsi on jonottanut hoitopaikkaa aika kauan ja oikeasti tarvitsisimme sen koska olemme kumpikin töissä. Kiva kun ne vie juuri tuollaiset kuin sinä...mitenkään syyllistämättä, mutta vaikea olla ärsyyntymättäkään.

Jos oikeasti tilanne on niin paha, miksi tarhan henkilökunta kyselee minulta että jääväthän lapset tarhaan vaikka meille tulee vauva?
Ja oikeasti, en tiedä yhtään äitiä joka on jotunut jäämään hoitovapaalle sen takia että lapset eivät ole saaneet hoitopaikkaa.
Mutta olen pahoillani, kun ärsytän sinua. Olen kuitenkin sen verran itsekäs että ajattelen etupäässä omaa jaksamistani ja perhettäni.
Entä jos luovuttaisin lasteni tarhapaikat ja pitäisin heidät kotona, kunnes on tarve mennä töihin, saanko enää heille tarhapaikkoja samasta päiväkodista ja kaikille lapsilleni? Nyt minun täytyy vain hakea pienimmällekin paikka päiväkotiin, ja hoitajatkin kuulemma odottelevat innoissaan että saavat uuden tulokkaan hoiviinsa, kun sen aika koittaa. Tuskin puihuisivat tähän malliin, jos jonossa olisi useita lapsia jotka eivät saa hoitopaikkaa takiamme.

Kyllä he puhuvat tuohon malliin, koska jokaisella on oikeus subjektiiviseen päivähoitoon.
Sinä et ärsytä minua, koska en edes tunne sinua, mutta tuo valintasi ja sitten vielä valitus siitä, että muut eivät katso hyvällä.
Kyllä varmaan jaksaisit jos lapsesi kävisivät vaikka kerhoa pari kolme kertaa viikossa kolme tuntia. Se on vaihtoehto kuitenkin jos on tuollainen tilanne.
Muutenkaan en ymmärrä miski tehdä kolme lasta jos ei kuitenkaan kunnolla jaksa niiden kanssa olla vaan ne pitää viedä hoitoon, että saavat virikkeitä.
Toi oin sun valintasi sun elämäsi, joten älä välitä muiden mielipiteistä.

 

[kolmen äiti]

k, mä olen ottanut selvää kerhoista, koska itsekin aluksi olisin halunnut heidät kerhoon mielummin. Mutta ei ole, siis kerhoja. Ja jos on, niin ruotsinkielisiä.
Kyllä mä jaksan mun lapsiani hoitaa, ei se ole ongelma. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että jaksan olla iloisempi ja enemmän läsnä lapsilleni, kun ovat välillä tarhassa.