Meillä on töissä henkiseti tosi raskasta koskaan ei tiedä mitä on muuttunut, kun vp:n jälkeen palaa töihin. Kaikki vahtii toisiaan ja asioista napistaan selän takana toimintaan vaikuttaa pärstäkerroin. Varsikin yksi työkaveri nälvii ja vittuilee koko ajan ja kaikkille ja puututaan ihan epäolelisiin asioihin ja tämän kaiken takia jää varsinaiset työt tekemättä. Esimies ei ota mitään kantaan asiaan vaikka useampi on yrittänyt puhua hänelle.
Tänään entinen duunikaveri tuli käymään ilta kahvilla ja rupateltiin niitä näitä ja ohi mennen kysy onko se työpaikka ihan oikeasti vatsahaavan arvoinen.
Nyt olisi mahdollisuus vaihtaa työtä (melko varma) työajat muuttuisi vuorotyöstä päivätyöhön ja palkka tietty tippuisi lisät siis jäisi pois.
Vastapainoksi sitten koti elämä olisi säännöllistä ja jatkuva vitutus ja stressi jäisi (toivottavasti) pois ehkä en olisi enään niin kiukkuinen.
Päätös vaan pelottaa niin kauheasti monta kerta olen jo meinannut lähteä pois, mutta silti jäänyt taistelemaan paremman huomisen puolesta. Olen ollut yli 10v samassa paikassa ainut tauko oli äippäloma ja hoitovapaa. Itse työstä kyllä tykkään kovasti.
Ajatus pyörii ja mietin ja mietin. Ne vuorolisät eivät kyllä ole tämän vitutuksen arvoiset.
Tänään entinen duunikaveri tuli käymään ilta kahvilla ja rupateltiin niitä näitä ja ohi mennen kysy onko se työpaikka ihan oikeasti vatsahaavan arvoinen.
Nyt olisi mahdollisuus vaihtaa työtä (melko varma) työajat muuttuisi vuorotyöstä päivätyöhön ja palkka tietty tippuisi lisät siis jäisi pois.
Vastapainoksi sitten koti elämä olisi säännöllistä ja jatkuva vitutus ja stressi jäisi (toivottavasti) pois ehkä en olisi enään niin kiukkuinen.
Päätös vaan pelottaa niin kauheasti monta kerta olen jo meinannut lähteä pois, mutta silti jäänyt taistelemaan paremman huomisen puolesta. Olen ollut yli 10v samassa paikassa ainut tauko oli äippäloma ja hoitovapaa. Itse työstä kyllä tykkään kovasti.
Ajatus pyörii ja mietin ja mietin. Ne vuorolisät eivät kyllä ole tämän vitutuksen arvoiset.