Mietitkö koskaan sitä että elämäsi voi olla lapsesi tavoite?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elmeriina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

elmeriina

Vieras
Tarkoitan siis sitä että elätkö elämääsi siten että lapsesi voi samaistua siihen ja tavoitella itse samanlaista?

Näytät esimerkkiä tervellisistä elämäntavoista, työnteosta, harratuksista, tosista huolehtimisesta, hyvästä parisuhteesta? Olisitko ylpeä jos lapsesi elämä olisi hyvin samankaltainen?

Mutta jos kaikki ei olekkaan hyvin? Alkoa menee liikaa, koti on riitaisa, tyttömyyttä.
 
Kokisin omalaatuisena ja ahdistavana mikäli lapseni asettaisivat elämänsä tavoitteeksi sen kummemmin minun kuin kenenkään muunkaan jo olemassaolevan ihmisen elämän. Heillä on oma polkunsa ja oma tarinansa ihan itse elettävänään.

Toisaalta toivon toki joidenkin kodin positiivisena pitämieni arvojen jatkuvan tulevissakin sukupolvissa: keskinäisen rakkauden ja avunannon, ihmisyyden kunnioittamisen, ennakkoluulottomuuden ja avoimuuden, oman työn ja omien unelmien toteuttamisen ja arvostamisen, yhteisöllisyyden jne.
 
tietyissä asioissa toivon ottavan esimerkkiä, sitten on tiettyjä asioita, joiden toivon hällä menevän paremmin.. tuskinpa kukaan lapsi ihan samanlaista elämää tahtoo kun vanhemmillaan, itse en ainakaan koskaan haaveillut vanhempieni elämästä, vaan olen tehnyt omaa elämääni.

en myöskään aio elää koko elämääni ajatellen sitä, mitä lapseni saattavat minusta oppia, vaikka mulla on lapsia ja rakastan heitä valtavasti, on mulla silti oikeus myös nauttia omasta elämästäni tavalla mikä tuntuu hyvältä milloinkin.
 
No jos puhutaan vaikka teini-ikäisestä joka miettii millainen ihminen hän on ja mihin hän aikoo pyrkiä. Jos hän näkee kotona että isä lyö äitiä, arvostaako hän omaa tyttöystäväänsä sen enempää? Jos aikuiset rentoutuu alkon ääressä niin samaistuuko lapsi tähän?

Jos vanhemmalla on rakas harratus, ottaako nuori mallia? Jos parisuhde on tasa-arvoinen ja lämmin, pyrkiikö nuori omassakin elämässä tähän? Jos vanhemmalla on töissä kunnianhimoa, oppiiko lapsi tavoittelemaan parempaa?

Minua mietityttää. Meillä on ydinperhe ja muutama lapsi. Pohdin näytämmekö me vanhempina hyvää esimerkkiä lapsillemme. Kun tarkastelen asiaa, en panisi pahakseni jos lapsemme eläisi hyvin samankaltaista elämää aikuisena kun me juuri nyt elämme. Asiat on hyvin, on rakkautta, töitä ja toimeentulo kunnossa. Kaikki on hyvin. Huolehdimme terveydestä ja muutenkin on ihan fiksut elämäntavat ja aatteet.

Mitenköhän iso osa meidän esimerkkiä tulee vaikuttamaan lapsen aikuisuuteen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;24993578:
No jos puhutaan vaikka teini-ikäisestä joka miettii millainen ihminen hän on ja mihin hän aikoo pyrkiä. Jos hän näkee kotona että isä lyö äitiä, arvostaako hän omaa tyttöystäväänsä sen enempää? Jos aikuiset rentoutuu alkon ääressä niin samaistuuko lapsi tähän?

Jos vanhemmalla on rakas harratus, ottaako nuori mallia? Jos parisuhde on tasa-arvoinen ja lämmin, pyrkiikö nuori omassakin elämässä tähän? Jos vanhemmalla on töissä kunnianhimoa, oppiiko lapsi tavoittelemaan parempaa?

Minua mietityttää. Meillä on ydinperhe ja muutama lapsi. Pohdin näytämmekö me vanhempina hyvää esimerkkiä lapsillemme. Kun tarkastelen asiaa, en panisi pahakseni jos lapsemme eläisi hyvin samankaltaista elämää aikuisena kun me juuri nyt elämme. Asiat on hyvin, on rakkautta, töitä ja toimeentulo kunnossa. Kaikki on hyvin. Huolehdimme terveydestä ja muutenkin on ihan fiksut elämäntavat ja aatteet.

Mitenköhän iso osa meidän esimerkkiä tulee vaikuttamaan lapsen aikuisuuteen?

mun isä hakkasi äitiä ja molemmat jivat runsaasti alkoa, kyllä siinä oman elämän tavoitteet oli kuitenkin aivan päinvastaiset!
 
Mä en ole koskaan halunnut samanlaista elämää kun vanhemmillani oli, vaikka kaikki asiat olikin kotonani kunnossa. Olen ollut oman tieni kulkija aina. Toivon että lapseni haluaa myös kulkea omaa polkuaan. En toivo lapselleni samanlaista elämää mitä itse nyt elän.
 

Yhteistyössä