Mietityttää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kuunsirppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kuunsirppi

Vieras
Mitä ajattelette siitä että isovanhemmat asuvat kaukana (melkein 400km) ainoasta lapsenlapsestaan eivätkä edes harkitse muuttoa samalle paikkakunnalle. Tietävät miten tärkeitä ovat lapselle ja lapsi heille. Näkevät että lapsi kaipaisi heidänkin tukeaan elämäänsä. Ja vanhemmat tietysti myös. Nyt ihmettelevät kun lapsi ei tavattaessa ryntää heidän luokseen vaan vierastaa. On kurjaa kun välit ehtivät taas lämmetä ja isovanhemmat lähtevät ja lapsi jää selvästi kaipaamaan heitä.
Molemmat ovat eläkkeellä ja asuneet vasta muutaman vuoden nykyisellä paikkakunnalla. Sanovat syyksi omakotitalon, puutarhan ja että sieltä on lyhyempi matka lentoasemalle matkalle lähdettäessä. Taloja ja matkojahan aina saa mutta entä ainutkertainen yhteys lapseen? Tuntuu melkein lapsen tunteiden hyväksikäytöltä kun tulevat vain harvoin käymään ja lapsi jää kaipaamaan. Itseasiassa se tuntuu helvetin itsekkäältä...Olen kuullut että monet muuttavat lastenlapsiensa perässä koska haluavat olla lähellä heitä. Tuntuu että näille on tärkempää materia ja omat elämykset.
Tunnen syyllisyyden piston sanoessani näin mutta en voi muutakaan kun näen että lapsi kärsii...
Voisivat olla tärkeä osa hänen kehitystään jos haluaisivat.
 
sinä kuulostat helvetin itsekkäältä. miksi kenenkään pitäisi haluta elää elämäänsä niinkuin sinä heidän haluat elää? omat matkansa ja elämyksensä ovat varmasti ansainneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sinä kuulostat helvetin itsekkäältä. miksi kenenkään pitäisi haluta elää elämäänsä niinkuin sinä heidän haluat elää? omat matkansa ja elämyksensä ovat varmasti ansainneet.

siis haluat heidän elävän.
 
Meillä sama tilanne, isovanhemmat siis 400 km päässä. Välimatka on raastavan pitkä ja tapaamiset sitten sitäkin intensiivisempiä. Eroaminen on tuskaista. Mutta en silti osaisi edes ajatella isovanhempien muuttavan lähelle meitä, ainoastaan meidän takia. Vaikka lapsenlapsi on heidän silmäterä, tärkein asia maailmassa ja mielellään heidät omaksi avuksemme lähelle haluaisimme, on heillä kuitenkin oma elämä.
 
Ja sulla ei oo ollenkaan omaa lehmää ojassa? Että saisit hoitoapua tai muuta jelppiä?

Musta isovanhemmat elää omaa elämäänsä ja perhe omaansa. Isovanhempia ei voi mitenkään velvoittaa muuttamaan lastenlasten takia. Ratkaisu on vain ja ainoastaan isovanhempien.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sinä kuulostat helvetin itsekkäältä. miksi kenenkään pitäisi haluta elää elämäänsä niinkuin sinä heidän haluat elää? omat matkansa ja elämyksensä ovat varmasti ansainneet.

Vähän pienemmällä kärjustyksellä olen samaa mieltä. Eläkepäiviään viettävät isovanhemmat elävät nyt sitä elämää, jotka ruuhakvuosiensa jälkeen ovat ansainneet...
 
Mun vanhemmat asuu "vain" 200 km päässä meistä. Koskaan en ole ajatellut, että he muuttaisivat tänne. Heillä on kuitenkin paljon asioita siellä kotonaan vaikka minä ja meidän lapset on vanhemmilleni hyvinkin tärkeitä. Onneksi nykyisin on kännykät, digikamerat ja skypet yms.
 
Ihan yhtä vähän ne ovat velvollisia muuttamaan kuin sinä olet lapsinesi velvollisia muuttamaan sinne päin. Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuuksia sen enempää kuin oikeuksiakaan.
 
Kiitos vastauksista. Itse ei voida muuttaa kun miehen työtä ei ole tarjolla sielläpäin. Kai pohjalla on kaipuu samaan yhteyteen heidän kanssaan joka oli silloin kun asuttiin lähempänä. Työn takia oli pakko muuttaa...
 

Yhteistyössä