Migreenin pelko (aurallinen)

[vierasss]

Kärsiikö kukaan muu migreenikohtauksen pelosta? Eli minulla on aurallinen migreeni, ensin näköhäiriöt, sitten toispuoleinen puutuminen ja nyt muutama päivä sitten oli ensimmäistä kertaa myös puhehäiriöt ja puheen puuroutuminen. Säikäytti ihan todella pahasti, vaikka odotettavissa oli tällainenkin migreenin oire, koska lähes koko äidin puolen suku kärsii samasta ja samoista oireista. Päänsärkyä minulla ei juuri ole, kun vaan ehdin ottaa lääkkeen heti, kun huomaan näköhäiriöt.

Eli siis minulla ei ole muutamaan vuoteen ollut kohtauksia, viime raskaudessa oli tosi usein, nyt olen viimeisilläni raskaana ja tosiaan iski pitkän tauon jälkeen. Nyt vahdin vaan koko ajan itseäni ja olen paniikissa, milloin taas tulee. Luulen, että minulla jotenkin hormonaalista, kuopuksen vauva-aikanakin oli kohtuu-usein, kunnes siitä jäivät pois.

Sain samalla vielä nyt muutama päivä sitten kovan paniikkikohtauksen, koska tuo migreenikohtaus on itsessään niin pelottava ja ahdistava ja kärsin myös paniikkihäiriöstä, tosin niitäkään kohtauksia ei ole ollut aikoihin ainakaan tässä mittakaavassa.

Eli miten olette päässee noitten migreenikohtausten pelosta? Tiedän, että jos en pääse tästä pelosta äkkiä eroon, niin alkaa haitata jokapäiväistä elämää melkoisesti.

 

[migreeniä myös]

Mulla just samanlaista migreeniä; Puhehäiriöitä, näköhäiriöitä, puutumista, halvausoireita....Otan ihan tavallisen särkylääkkeen heti kun oireet alkaa ja menen makaamaan pimeään huoneeseen (myös töissä). Päänsärkyä harvoin tulee.

En osaa vastata tuohon pelkojuttuun koska en niin pelkää sitä, tiedän että se menee ohi. Silloin kun lapset oli pieniä ja olin kotona niin oli helpompaa, koska pääsi suoraan peiton alle. Lapset toki vaativat osansa mutta töissä on hankalampaa painua pehkuihin. Onneks meillä töissä sekin onnistuu. Mutta harvoin noita tulee, yleensä kun stressi laukeaa tai on paha stressi päällä. Silloin ne on yleisiä. Nyt just alkoi loma niin eiköhän se kohtaus tullut.

Ei niitä kannata pelätä, kohtaus kestää aikansa ja menee nopeasti ohi. Tottakai oireet ovat pelottavia mutta mulla on ollut sama 18v ja tiedän, että tämä ei ole vakavaa

 

["vierailija"]

En varmastikkaan pelkää kohtauksia tuossa määrin kuin sinä, mutta minua rauhoittaa tieto siitä, että minulla on lääkkeitä aina riittävästi matkassa mukana. Kamalimpia ovat olleet tilanteet joissa näköhäiritöt iskevät päälle eikä saatavilla ole lääkkeen lääkettä.

 

[Huldaliina]

Suosittelen kokeilemaan akupunktiota, mulla toimi erittäin hyvin raskausaikana kun ei voinut täsmälääkkeitä ottaa. kuurina on vielä aika pitkätehoistakin ts. Meni monta kuukautta ilman migreeniä. Kävin ihan akupunktiolääkärillä hoitoa saamassa.

 

[samavaiva]

Tuttu vaiva. Mulla on kuvaamasi kaltaista aurallista migreeniä ollut etenkin raskauksien aikana, puolivälin jälkeen loppua kohden paheten. Jossain vaiheessa kohtauksia oli pahimmillaan 3 päivässä! Kyllähän ne pelottivat sikäli, että jos sattui vaikkapa olemaan lasten kanssa liikenteessä, sai pelätä, miten pärjää noiden vaihtelevien auraoireiden kanssa. Niihin kun ei se lääke auta, särkyä ei monesti tule ollenkaan, kun tosiaan ottaa lääkkeen ajoissa. Nyt imetän 4kk ikäistä ja pikku hiljaa migreeniä tulee harvemmin ja harvemmin.

Itseäni auttoi tieto siitä, ettei kohtaus ole vaarallinen (neurologi tutki minut raskauden aikana vielä erikseen). Toisaalta aika pitkälti yritin vaan systemaattisesti unohtaa ja pyyhkiä koko kohtaukset mielestäni pois, muutoin en olisi uskaltanut melkein mitään. Aina sitä kuitenkin jotenkin selviää, on missä on. Joskus huilittiin leikkipuistossa ja odotettiin, että äiti on taas toimintakykyinen...

 

[...0]

Pelkään kohtauksen aikana kuolemaa,koska kipu on niin hirveä eikä jalat pidä yhtään.