Mihin minä pystyn vai pystynkö mihinkään?

["apsi deisi"]

Tuli aikalailla laiminlyötyä sitä opiskelua nuorempana. Syitä siihen oli monta eri joita en nyt tässä erittele ellei joku välttämättä halua tietää. Mutta asiaan eli pidän itseäni aika tyhmänä ja osaamattomana. Minulla on yksi ammattitutkinto jonka suoritin aika huonoilla arvosanoilla. Jäin lähes heti valmistumisen jälkeen äitiyslomalle ja olinkin sitten putkeen kotona melkein 7-vuotta, sain siis vielä toisenkin lapsen siihen perään. Eli mun "ammattitaidot" sen osalta on jo aika vanhentuneet ja unohtuneet. Eli työn saaminen on ollut hyvin hankalaa. Itse näen ainoana vaihtoehtona alanvaihdon koska myös oma kiinnostus omaa alaa kohtaan on olematon.

Mutta kun ei oikein tiedä että mikä on se oma taso mihin mun kyvyt riittää. Uskaltaako edes yrittää johonkin ammattikorkeaan. Mihin mun rahkeet riittää?

 

[halipupu harmaana]

Käy juttelemassa työkkärissä sellaisen kanssa, joka osaa auttaa noissa ammatinvalinta yms. kysymyksissä ja sitten vaan rohkeasti keväällä hakemaan opiskelupaikkaa. Ei se ota, jos ei annakaan!

 

["vieras"]

Tietenkin tähtäät korkealle, eli AMK vaikka tavoitteeksi. Tietoja voi verestää mm. kielien osalta esim. kansalaisopistossa ja jopa siihen opiskelun opiskeluun tarjotaan kursseja, kun hiukan etsii.

Ja jos ei kerralla mene pääsykokeet läpi, niin sitten kokeilet uudestaan.
Jos tuntuu kesken opiskelun AMK.ssa ettet pärjää, niin sitten tiputat asteella, otat mahdolliset hyväksiluvut (esim. tradenomi--merkonomi) ja saat paperit toiselta asteelta.

 

[astrolabe]

Ite oon kahdesti käynyt ammatinvalintapsykologilla; ekan kerran ennen lukiota ja toisen kerran siinä vaiheessa kun tuli aika jatkaa opintoja kotiäitivuosien aikana. Sanoma molemmilla kerroilla oli: "tee niinku ite tykkäät". En oikein saanut otetta siihen, mikä olisi itselle soveltuvinta tms.

Kävin lukion, sain kaksi lasta, tein pph:n ammattitutkinnon, menin töihin, kävin AMK:n, tein töitä ja siinä sivussa aloitin yliopiston, luin kandiksi yhdestä pääaineesta ja nyt ois gradua vaille maisteri toisesta pääaineesta, mutta en tiedä hutsittaako enempää. En sillä tutkinnolla tuu mitään koskaan tekemään.

Tuntui hankalalta lähteä opiskelemaan alkujaan edes sitä ammattitutkintoa. Vika lukion kurssi käyty vuonna 1998, kirjoitin v. 2000, pph-opinnot alkoivat 2004. Siinä oli aika pitkä väli ja itseluottamus pohjamudissa. Mutta sitten kun se luonnistui, meni kaikki ihan mukavasti, nälkä kasvoi syödessä ja opiskelin lisää eikä se ollut sen vaikeampaa ylemmilläkään oppiasteilla.

 

["apsi deisi"]

Tosiaankin tuntuu vähän hankalalta aloittaa jotain eikä sitä itseluottamustakaan ole liikaa. Tuntuu siltä että pitäis aloittaa ihan alusta lähtee ala-asteelle eka luokalle