Mihin soitan kun en kestä tätä loppuraskautta enää!!!

[Ap]

Mulla on sovittuna sektiopäivä, johon on vielä useita päiviä aikaa. Mulla on jatkuvasti kipuja: mahassa, emättimessä, peffassa. Supistelee: ne ei satu, jos olen täysin liikkumatta niiden aikana enkä painele mahaan.
Raskaaksi tämän tekee myös se, etten saa nukuttua öisin yhtään, kun ahdistaa, sattuu ja pelottaa. Voisikohan tähän saada jotain lääkettä, että saisin edes nukutuksi? Neuvola ei vastaa, TK tuskin puuttuu asiaan, äitiyspoli on niin kaukana että sieltäkin varmaan käskevät ottaa yhteyttä omaan neuvolaan jossa ei terveydenhoitajalta ei saa kyllä minkäänlaista apua.
Mä sekoan!

 

[Kirsikka]

No otas nyt vaan rennost, tätä se loppuaika on. Sä sentään tiedät koska pääset tuskistas kun kerran sektioon olet menossa, toisin kun minä joka odottelen viikoilla 38 samaisien kipujen kanssa että koska herra tai neiti suopuu saapua maailmaan alakautta. Välillä auttaa kun tekee, välillä lepo. Pitää osata kuunnella itseään.

 

[Alaston lohikäärme]

Ei se kuule auta ku kestää sit vaan. :hug: Ellei ala syntyä itsekseen.

 

[jepulis]

:hug: Koeta rauhoittaa mieli ja miettiä toimintastrategeiaa. Soita nyt kuitenkin sinne äippäpolille ja kuvaile tilanne selkeesti = itke¨puhleimessa jos itkettää, jotta ymmärtävät tilanteen. Voisivat ehkä ottaa sinut sisälle ja miettiä mitä tehdä.

Olisi hyvä, että saat nukkua ennen sektiota, jotta jaksat aloittaa toipumisen ja vauvan hoidon.

Kyllä sinä selviät :hug: Kohta on käärö sylissä :heart:

 

[salla]

Niin se vaan on, että tuo loppuraskaus on vaan kärsittävä..tuoreessa muistissa on kaikki vaivat, kolotukset ja V***tuksen määrä Tsemppiä, nopsaan ne viimeset päivät loppujen lopuksi kuitenkin menee!

 

[ee]

Toi on kyllä niin persettä toi loppuvaihe, jos on tollasta. Mulla meni viel kolme viikkoo yli ennen kun lapsi suvaitsi tulla. Pariin otteeseen jouduin pikku raivarit ottamaan... Tsemppiä sulle, loppu häämöttää! ( ei varmaan lohduttanut yhtään)

 

[Voimia]

Ota yhteyttä neuvolaan , tai vaikka päivystävään lääkäriin.
Itse sain yhden yön nukkua sairaalassa ja mulle ainakin annettiin myös nukkumista helpottamaan rauhoittavia, Oxipameja muistaakseni .
Ihan lääkärin toimesta...

Montaa ei tarvinnut ottakaan , mutta kyllä huolesi on aiheellinen ja tarvitsisit unta.
Sillä sitten se vasta unettomuus alkaa...
Ei taida lohduttaa jos kerron että synnytys kesti 40 tuntia yhtäputkea päätyen hätäsektioon ja ei unta lainkaan ko aikana ... Sitten pitää jaksaa hoitaa vauvaa ja parannella hätäsektion haavoja...
Ja kaikki tämä yksin, ilman siippaa ja huonon tukiverkon kera.
MUTTA kaikesta on selvitty ja ihana 2,5 vuotias terve ja potra tyttö mulla on....

Haleja ja jaksua

 

[Voimia]

... ja vielä , ajattele , että suuniteltu sektio on sentään paljon paljon parempi vaihtoehto kuin hätäsektio!
Näet vauvasi heti hänen synnyttyään muunmuassa - mitä ei tapahdu kun joutuu heräämään itse ensin narkoosista ...

 

[ap]

Muuten änkeisin osastolle makaan loppuajaksi, niin siellä sais ainakin lääkettä kipuihin ja varmaan jotain tähän unettomuuteenkin, mutta pitkä aika olla esikoisesta erossa jos sinne jo nyt menen odotteleen. Tuntuis vaan että siellä ois turvallisempi olla kuin täällä kotona, koska kokoajan on pelko äkkilähdöstä ym.
Eivät suostu mua vielä leikkaamaan koska leikkausajat ovat varattuja ja päivystysleikkauksena eivät tee ellei ole hengenhätä. Mut onko sitten parempi olla tässä jamassa, ei kai tällanen stressi tee vauvallekaan hyvää???

 

[jepulis]

Muuten änkeisin osastolle makaan loppuajaksi, niin siellä sais ainakin lääkettä kipuihin ja varmaan jotain tähän unettomuuteenkin, mutta pitkä aika olla esikoisesta erossa jos sinne jo nyt menen odotteleen. Tuntuis vaan että siellä ois turvallisempi olla kuin täällä kotona, koska kokoajan on pelko äkkilähdöstä ym.
Eivät suostu mua vielä leikkaamaan koska leikkausajat ovat varattuja ja päivystysleikkauksena eivät tee ellei ole hengenhätä. Mut onko sitten parempi olla tässä jamassa, ei kai tällanen stressi tee vauvallekaan hyvää???

Ei tee, eikä tee esikoisellekkaan :hug: Jos soitat polille; voihan olla, että yksikin yö jo muuttaa olosi paremmaksi? Meinaan, että jos oikeasti tuntuu että polla lahoaa niin kannattaa toimia. Hankala olo on normaalia loppuvaiheessa, mutta kyllä sun pitää pystyä renotutumaankin. Tsemppiä.

 

[näinpä]

Mut onko sitten parempi olla tässä jamassa, ei kai tällanen stressi tee vauvallekaan hyvää???

Tuota minäkin olen miettinyt, kun ollut jo viikkoja tosi kovia supistuskipuja (rv 38 menossa) -ne tulevat monen päivän jaksoina ja kipu on tosi kamala, ei pysty nukkumaankaan. Aina puhutaan, että äidin stressi ei ole hyväksi sikiölle, mutta monen on varmaan vaikea välttää sitä mitenkään Minä en kyllä muuten ole stressaantunut, vaikka yöunetkin ovat huonot, koitan vaan touhuilla ja keksiä muuta ajateltavaa niiksi hetkiksi, kun ei tarvitse istua kipujen takia kippurassa sohvalla. Se on tosi harmi kun tähän ei voi ottaa mitään kunnon lääkettä, mutta elämä on

 

[ap]

Mut onko sitten parempi olla tässä jamassa, ei kai tällanen stressi tee vauvallekaan hyvää???

Tuota minäkin olen miettinyt, kun ollut jo viikkoja tosi kovia supistuskipuja (rv 38 menossa) -ne tulevat monen päivän jaksoina ja kipu on tosi kamala, ei pysty nukkumaankaan. Aina puhutaan, että äidin stressi ei ole hyväksi sikiölle, mutta monen on varmaan vaikea välttää sitä mitenkään Minä en kyllä muuten ole stressaantunut, vaikka yöunetkin ovat huonot, koitan vaan touhuilla ja keksiä muuta ajateltavaa niiksi hetkiksi, kun ei tarvitse istua kipujen takia kippurassa sohvalla. Se on tosi harmi kun tähän ei voi ottaa mitään kunnon lääkettä, mutta elämä on

Kaikki ihmiset ei stressaa samanlailla. Senpä takia mun mielestä pitäis yksilöllisemmin hoitaa neuvolassa ja äitiyspolilla meitä odottajia. Jotkut vaan naureskelee omille kivuilleen ja odottelee innolla millon pääsevät synnyttämään. Toiset menee paniikista ihan lukkoon ja ahdistaa pahastikin, jopa niin pahasti ettei tosiaan saa edes öisin nukuttua. Senpä takia tää tilanne on niin vaikea, koska itse kuulun näihin panikoijiin.