P
Pahaolo...
Vieras
Vähän väliä, monena päivänä viikossa on tosi p*ska olo. Tuntuu, ettei jaksa mitään, ei syödä, ei nukkua, ei käydä kaupassa, ei siivota, ei yksinkertaisesti mitään. Mut yhtäkkiä onkii tosi iloinen mieli ja jaksaa kaikkea. Tänään söin ruokaa ekaa kertaa moneen päivään.
Oon käynyt psykologin luona juttelee ja ollaan juteltu tästä olosta, mut pari viimeisintä kertaa on ollut sitä, että mä enemmän kuuntelen sitä kuin puhun.. Ei tee mieli enää puhua sille mistään, ku se vaihtuu ihan piakoin ja sit pitäs taas jollekii uudelle uppo-oudolle avautua asioista.. Tuntuu, että kokoajan olis pahempi olo, eikä siihen auta mikään. Etenkään nyt kun pitää jatkuvasti miettiä sellasta juttua, johon liittyy sellanen sekopää ukko! Ahistaa miettiä, että entä jos se sekopää toteuttaakin uhkauksensa!
Henkeen ja terveyteen kohdistuva uhkaus, joita se on tehnyt jo 3..
En voi kertoo tästä siskoille, veljille tai vanhemmille. Tai no yhdelle siskolle oon jotain kertonut, mut se vähättelee vaan. Pe-iltana oli ihan helkkarin paha olo, ni sit yks tyyppi soitti siihen liittyen, ni se sano, että pitäskö sun mennä jonnekin paikkaan, jossa olis kokoajan toisia ihmisiä? Öö, tarkottiko se jotain psykiatrista osastoo? Sellanen nyt olis vihoviimeinen paikka minne ikinä menisin! En enää ikinä!!!
Esim mun äitin käytös mua kohtaan on muuttunu vielä pahemmaks viimeisen 1-2kk aikana. Jos mä ja pikkusisko ollaan samaan aikaan äitin luona, ni se kokoajan arvostelee ja haukkuu mua. Jos sanon siskon lapsille jotain, ni se sanoo, että älä v**tu huuda jatkuvasti ja että mitä sä tuut tänne huutamaan. Kerran pienin siskon lapsi oli äitin sylissä ja menin sille pikkuselle sanoo jotain, ni äiti alkoi siitäkii valittaa, että mitä sä tuut sitä lääppimään. Tai no tollasta sen käytös mua kohtaan on ollu varmaan 3-4vuotta, mut nyt pahenee vaan. Tota mä en sulata, että haukkuu siskonlasten kuullen minua!
Ja viikko sit ku käräytin pikkusiskon polttamasta tupakkaa, ni äiti haukku mut pystyyn ja käski mua tappamaan itteni. Sit sen jälkeen kuitenkii väittää, ettei oo koskaan mitään tollasta sanonut. Sit se valittaa mulle, jos vaikka pidän omassa kotonani omaa kaniani irti. Ihan ku olis sen päänvaiva sekin... Sama sit kissoista. "eihän ne kissat nyt jatkuvasti lihaa tartte." Sit ku sanoin, että joo kissat on ihan vaan lihansyöjiä, ei ne elä millään kasviksilla. Tostakii tuli hirvee riitely ja löi luurin korvaan.
Jos lopettaa yhteydenpidon äitiin, ni loppuu ehkä myös siskon lapsiin, niin sisko ainakii talvella vielä uhos. Ja jos ei halua enää vastata äitille puhelimeen, ni se soittaa häkeen ja keksii omiaan, että saa poliisit käymään mun kotona. Sen tehnyt jo kahdesti, koska en oo vastannut sille päänaukomisen jälkeen puhelimeen.
Nyt kun polvi on tavallaan kunnossa, ni miks on tällainen pahamieli kokoajan? Polvi koki ilmeisesti jonkinmoisen ihmeparantumisen 2-viikkoo sitten. Enää kipeytyy vaan jos kävelee yli 2kilsaa.
Oon käynyt psykologin luona juttelee ja ollaan juteltu tästä olosta, mut pari viimeisintä kertaa on ollut sitä, että mä enemmän kuuntelen sitä kuin puhun.. Ei tee mieli enää puhua sille mistään, ku se vaihtuu ihan piakoin ja sit pitäs taas jollekii uudelle uppo-oudolle avautua asioista.. Tuntuu, että kokoajan olis pahempi olo, eikä siihen auta mikään. Etenkään nyt kun pitää jatkuvasti miettiä sellasta juttua, johon liittyy sellanen sekopää ukko! Ahistaa miettiä, että entä jos se sekopää toteuttaakin uhkauksensa!
Henkeen ja terveyteen kohdistuva uhkaus, joita se on tehnyt jo 3..En voi kertoo tästä siskoille, veljille tai vanhemmille. Tai no yhdelle siskolle oon jotain kertonut, mut se vähättelee vaan. Pe-iltana oli ihan helkkarin paha olo, ni sit yks tyyppi soitti siihen liittyen, ni se sano, että pitäskö sun mennä jonnekin paikkaan, jossa olis kokoajan toisia ihmisiä? Öö, tarkottiko se jotain psykiatrista osastoo? Sellanen nyt olis vihoviimeinen paikka minne ikinä menisin! En enää ikinä!!!
Esim mun äitin käytös mua kohtaan on muuttunu vielä pahemmaks viimeisen 1-2kk aikana. Jos mä ja pikkusisko ollaan samaan aikaan äitin luona, ni se kokoajan arvostelee ja haukkuu mua. Jos sanon siskon lapsille jotain, ni se sanoo, että älä v**tu huuda jatkuvasti ja että mitä sä tuut tänne huutamaan. Kerran pienin siskon lapsi oli äitin sylissä ja menin sille pikkuselle sanoo jotain, ni äiti alkoi siitäkii valittaa, että mitä sä tuut sitä lääppimään. Tai no tollasta sen käytös mua kohtaan on ollu varmaan 3-4vuotta, mut nyt pahenee vaan. Tota mä en sulata, että haukkuu siskonlasten kuullen minua!
Ja viikko sit ku käräytin pikkusiskon polttamasta tupakkaa, ni äiti haukku mut pystyyn ja käski mua tappamaan itteni. Sit sen jälkeen kuitenkii väittää, ettei oo koskaan mitään tollasta sanonut. Sit se valittaa mulle, jos vaikka pidän omassa kotonani omaa kaniani irti. Ihan ku olis sen päänvaiva sekin... Sama sit kissoista. "eihän ne kissat nyt jatkuvasti lihaa tartte." Sit ku sanoin, että joo kissat on ihan vaan lihansyöjiä, ei ne elä millään kasviksilla. Tostakii tuli hirvee riitely ja löi luurin korvaan.
Jos lopettaa yhteydenpidon äitiin, ni loppuu ehkä myös siskon lapsiin, niin sisko ainakii talvella vielä uhos. Ja jos ei halua enää vastata äitille puhelimeen, ni se soittaa häkeen ja keksii omiaan, että saa poliisit käymään mun kotona. Sen tehnyt jo kahdesti, koska en oo vastannut sille päänaukomisen jälkeen puhelimeen.
Nyt kun polvi on tavallaan kunnossa, ni miks on tällainen pahamieli kokoajan? Polvi koki ilmeisesti jonkinmoisen ihmeparantumisen 2-viikkoo sitten. Enää kipeytyy vaan jos kävelee yli 2kilsaa.
