Mikä auttaisi, kun tuntuu ettei mulla ole mitään elämää?

["Milja"]

Pitkään tuntunut jo samalta. Mies tekee pitkää päivää töissä, on nytkin töissä ja mä yksin kotona lasten kanssa. Vuodesta, kuukaudesta toiseen sama homma. Kateellisena katson, kun naapurit käy koko perhe pyöräretkillä, touhuu ja laittaa pihaa... ja mä oon yksin.
Joo, kyllä kävin itse pyöräilemässä lasten kanssa myös tänään. Mutta se on eri asia olla aina ilman sitä toista aikuista tässä. Enkä pääse mihinkään, kun ei ole lapsenvahtia.
Ahdistaa ihan lukea kavereiden krepailu päivityksiä Facebookista, kun ovat Ruisrockiin menossa jne.

Okei, mun elämä on muuten kunnossa. On terveet lapset, on työ ja nätti koko ja avioliittokin, mikä ei vaan enää tunnu miltään.
Mitä tää on kun ahdistaa olla kotona, joskus vielä nautin siitä kun sai rauhassa olla ja vaikka lukea, viettää mukavaa vapaata lauantaita, mutta nykyään ei... tuntuu vaan että mulla ei ole elämää, ei mitään. Mulle ei tapahdu mitään, joudun vaan olemaan ja pää hajoaa enemmän ja enemmän.

Ja olen puhunut miehelle, mutta hänellä on tietty projekti mikä vie nyt ajan ja josta ei voi ainakaan vuoteen irrottautua eli ei nyt ole nopeaa muutosta tulossa siitäkään suunnasta.

 

["Milja"]

Ja kavereilla tuntuu olevan omat menot ja ovat miestensa ja perheidensä kanssa viikonloput eli itselle viikonloput on lähes pahimpia, tuntuu niin yksinäiseltä.

 

[oikeasti yksin]

[QUOTE="Milja";26635393]Ja kavereilla tuntuu olevan omat menot ja ovat miestensa ja perheidensä kanssa viikonloput eli itselle viikonloput on lähes pahimpia, tuntuu niin yksinäiseltä.[/QUOTE]

ymmärrän tavallaan, mutta sulla sentään mies siinä apuna, edes joskus, kun itse taas olen täysin totaalisesti yksin lasteni kanssa, ei miestä auttamassa ja jakamassa. Minkäikäiset lapset? Missä kaikki ystävät ovat? Onko sinulla mammakavereita?

 

["Milja"]

ymmärrän tavallaan, mutta sulla sentään mies siinä apuna, edes joskus, kun itse taas olen täysin totaalisesti yksin lasteni kanssa, ei miestä auttamassa ja jakamassa. Minkäikäiset lapset? Missä kaikki ystävät ovat? Onko sinulla mammakavereita?

Tuo on hyvä pointti, verrata siis yksinhuoltajaan, mutta toisaalta kun olen parisuhteessa niin olisi tietysti toivottavaa joskus olla parisuhteessa. Siinä on kuitekin ero. Mä olen valinnut elää avioliitossa, en yksin. Ja ymmärrän ettet sinäkään kaiketi ole valinnut yksinoloa, mutta mä haaveilen ajoittain jo erosta, jotta saisin edes joskus vapaata, kun isä olisi lasten kanssa. Tai voisin saaa läheisyyttä ja huomiota edes yhden illan tuttavuudelta, eli elää joskus edes hetken.

Ei ole mammakavereita, tosi vähän ystäviä muutenkin. OIkeastaan 2 mutta eihän hekään mua ehdi viihdyttämään joka viikko edes.

 

[oikeasti yksin]

[QUOTE="Milja";26635695]Tuo on hyvä pointti, verrata siis yksinhuoltajaan, mutta toisaalta kun olen parisuhteessa niin olisi tietysti toivottavaa joskus olla parisuhteessa. Siinä on kuitekin ero. Mä olen valinnut elää avioliitossa, en yksin. Ja ymmärrän ettet sinäkään kaiketi ole valinnut yksinoloa, mutta mä haaveilen ajoittain jo erosta, jotta saisin edes joskus vapaata, kun isä olisi lasten kanssa. Tai voisin saaa läheisyyttä ja huomiota edes yhden illan tuttavuudelta, eli elää joskus edes hetken.

Ei ole mammakavereita, tosi vähän ystäviä muutenkin. OIkeastaan 2 mutta eihän hekään mua ehdi viihdyttämään joka viikko edes.[/QUOTE]

totaaliyh on yksin aina, myös ollessaan yksinhuoltaja, kaikilla ei ole sitä miestä auttamassa , vaikka yksin olisikin. olisit vaan onnekas, että saat edes joskus nauttia miehestäkin

 

[ssssssssssssss]

Mitä odotat elämältä jotta se tuntuisi ns jossain eikä ahdistaisi? mitä haluat tehdä? Voisiko niitä ehkä pieniäkin juttuja eroksi rutiiniarkeen ehdotella miehelle? Ehkä hän on myös väsynyt arkihommaanne ja tiedätkös mitä sitten pariskunnat keksivät ratkaisuksi tähän tylsyyteen, erotaan kun kuvitellaan että se arkirutiini onkin kivempaa jonkun toisen kanssa.

 

[Hanki mies]

totaaliyh on yksin aina, myös ollessaan yksinhuoltaja, kaikilla ei ole sitä miestä auttamassa , vaikka yksin olisikin. olisit vaan onnekas, että saat edes joskus nauttia miehestäkin

Mikset totaali-yh hanki sitten miestä, jos sellaisen kanssa on kaikki helpompaa? Oli mies sitten millainen tahansa.

 

[omasta puolestani]

Mikset totaali-yh hanki sitten miestä, jos sellaisen kanssa on kaikki helpompaa? Oli mies sitten millainen tahansa.

Jotkut yh.t ajattelee myös lapsiaan eikä ehdoin tahdoin sekoita heidän elämäänsä ylimääräisiä ihmisiä.

 

[Hanki mies]

Jotkut yh.t ajattelee myös lapsiaan eikä ehdoin tahdoin sekoita heidän elämäänsä ylimääräisiä ihmisiä.

Jos miehen kuin miehen kanssa on helpompaa kuin yksin, niin millä tavalla se lasten elämää sekoittaisi?

Itse pidän niitä ihmisiä hieman yksinkertaisina, jotka luulee, että parisuhteessa elävillä on aina helpompaa. Jos se oikeasti on niin paljon helpompaa, niin miksi moni totaali-yh on itse valinnut lopettaa suhteensa lasten isään?

 

[oikeasti yksin]

Mikset totaali-yh hanki sitten miestä, jos sellaisen kanssa on kaikki helpompaa? Oli mies sitten millainen tahansa.

olenko jossain kohtaa sanonut tarvitsevani miestä johonkin? totesin, vain, että totaaliyh on yksin myös erottuaan, eis e tilanne siitä miksikään muutu, mutta en ole myöskään valittanut olotilaani.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Milja";26635393]Ja kavereilla tuntuu olevan omat menot ja ovat miestensa ja perheidensä kanssa viikonloput eli itselle viikonloput on lähes pahimpia, tuntuu niin yksinäiseltä.[/QUOTE]
Ihmiset ovat nykyisin niin kiireisiä arkisin, että viikonloput halutaan viettää vain perheen kesken.

Voisitko alkaa harrastamaan jotain, mikä ei olisi aikaan sidottua? Tai vaikkapa opiskella jotain esim avoimessa yliopistossa?