mikä hel*etti mun äitiä vaivaa? (nojoo, tehän sen tiedätte... ;D)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
pakko purkaa...
ollaan miehen kanssa muuttamassa omakotitaloon, johon mun äiti toteaa mulle, että "kivikkokasveja sitten pihaan, sä oot niin saamaton että ihan turha mitään nurmikkoo laittaa!!"
mä teen ruokaa mun vanhempien luona isän pyynnöstä, niin äidin kommentti: "et sitten voinu yhtään pienempää jauhelihakönttiä sieltä pakkasesta ottaa??!!" (vajaa 600g paketti ja 5 syöjää..)
hehkutin äidille, et olen saanut mahtavan työtarjouksen, johon äitini kommentoi: "no olishan sitä nyt voinu jonnekin muuallekin hakee eikä tarttua siihen ekaan minkä saa!!" (mun unelmaduuni, äiti tietää sen...)
jnejnejne.

tää käytös on mennyt tällaiseksi ihan parin viimeisen viikon aikana. mitään ei ole tapahtunut (siis et oltais otettu yhteen tai mitään), yhtäkkiä vaan tollasta. ollaan oltu tosi läheisiä aina, mut nyt on tapahtunu jotain ja kun kysyn et mitä, niin äiti sanoo, et ei mitään......

tänään mun siskonikin huomas tän käytöksen ja ihmetteli... tehtiin siskon synttäreille humoristisia synttärikutsuja vanhempien luona ja sisko pyysi mua kirjottaan siihen kutsun kanteen, että "kutsu". ja mähän kirjoitin ja sisko oli tyytyväinen. sit se sanoi äidille, että katso kun "maija" kirjotti ton kutsu-tekstin tohon, et mitä sanot kutsusta? johon äiti sanoi, et kai se sit on ok, mut toi teksti on aika tönkkö.... tokasin, et vainiin ja poistuin paikalta. soitin sit siskolle jälkeenpäin et anteeks et sillee häippäsin, mut se ymmärsi kyl.. ja ihmetteli äidin käytöstä, oli koittanut äidiltä kysyä, et mitä sä tollee sille puhut, ni äiti totes et onpas "maija" herkkänahkanen!!!!!

mitä hemmettiä???!!! ja siis aivan puskista tää koko juttu, eikä muka mikään vaivaa. tää on kamalaa ;(
 
voisko tosiaan olla...?
ihmetyttää vaan kun mun siskoa kohtaan on niin mielinkielin ja nostaa sitä yhtäkkiä jalustalle ja mua on alkanu polkeen ihan maanrakoon....
 
Noita vaihdevuosia mäkin ekas ajattelen jos äitisi on abot 50. Tai sitten hänellä on jotain muita huolia,sairautta josta ei halua vielä puhua tms. Sun suuttuminen ei auta nyt yhtään tilanteessa.Voisitko jutella äitisi kanssa ihan rauhassa ja kahdenkesken,kiireettä ja niin että olisit ihan aidosti kiinnostunut mitä hänelle kuuluu! Nuoret on monesti niin täynnä omaa elämäänsä,lapsiaan jne. ettei tule oikein huomioitua muita ollenkaan,ei edes omia vanhempia!Toivottavasti asia selviää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nn:
Noita vaihdevuosia mäkin ekas ajattelen jos äitisi on abot 50. Tai sitten hänellä on jotain muita huolia,sairautta josta ei halua vielä puhua tms. Sun suuttuminen ei auta nyt yhtään tilanteessa.Voisitko jutella äitisi kanssa ihan rauhassa ja kahdenkesken,kiireettä ja niin että olisit ihan aidosti kiinnostunut mitä hänelle kuuluu! Nuoret on monesti niin täynnä omaa elämäänsä,lapsiaan jne. ettei tule oikein huomioitua muita ollenkaan,ei edes omia vanhempia!Toivottavasti asia selviää!

mä olen yrittäny.. oon sen kans kahvitellu ja koittanu jutella ja me vielä pari viikkoo sit soiteltii päivittäin. nähdään useita kertoja viikossa ja vaihdellaan kuulumisia, ollaan oltu tosi avoimia aina. tänään ekan kerran hermostuin kun kerran olen suoraan kysynyt mikä vaivaa eikä kuulema mikään ja silti loukkaa mua jatkuvaan, alkoi vaan niin itkettää ja ahdistaa et halusin pois. tuli niin paha olla. toivon todella et selviää.. mummona ei ole ole muuttunut, on ihan oma itsensä mun lapselle...
 

Yhteistyössä