Mikä helvetti tuota lasta vaivaa?!

[väsynyt olen]

Miten te muut saatte tehtyä puolitoistavuotialitanne yhtään mitään?

Ruuan laitto on aivan älytöntä tuo kakara huutaa pää punaisena ja roikkuu lahkeessa kiinni. Jos sille antaa jotain keittiövälineitä käteen, ne jaksaa ehkä kiinnostaa nanosekunnin, joskus ei sitäkään.

Vessaan en pääse ilman, et otan lapsen mukaan, huutaa kyllä siellä sisäpuolellakin, mut parempi kai se on, ku huutaa ulkopuolella?

Huutaa yleensäkkin melkein koko päivän ja ihan joka asiasta. Ei auta, vaikka kuin yrittäisin olla hänelle hyvä äiti, niin aina on tyytymätön. Huutaa pukemista. Lenkillä jos ollaan, niin huutaa rattaissa, jos hänen mielestään lähdetään väärään suuntaan Autossa huutaa. Tää on oikeesti ihan älytöntä! Onko kellään muulla ollu tämmöstä? Meillä on myös kaks vanhempaa lasta, eikä kummallakaan ole ollut tuollaista.

Vauvana tää huusi ekat 8kk, mitään syytä ei löytynyt, piti vaan kanniskella ja hyssytellä. Pahimmillaan heräs n.10 kertaa yössä, nyt enää 2-5 kertaa.
Todella kypsä alan olla, lääkärissä eivät ala tekeen mitään sen kummempia tutkimuksia. Mitään ihottumia ei oo, jotka vois viitata johonki allergiaan.
Onko tämä normaalia? Itse olen jo niin pyörryksissä ja ehkä sokeutunutkin tälle tilanteelle, etten enää tiedä kohta mistään mitään. Pinna alkaa olla koko perheellä tiukalla Kiitos kun sain purkautua! Kellään ideoita?

 

["Zip"]

Vaikutat heikkolahjaiselta ja heikkoluonteiselta äidiltä. Annat periksi kakaralle Tajuatko?

Ei kakaran kuulu sinua määräillä.. pöhlö!

 

[kaffetauko]

Kuullostaa rankalta. Oma lapseni on ollut tosi helppo enkä oikein osaa sanoa missä menee joku normaalin raja tms. mutta jos tuntuu, että voimavarat loppuu niin se on varmasti juuri se kohta jossa apuakin tarvitaan.

Toisen lääkärin mielipide? Neuvola? Tukiverkot jotta saat vapaa-aikaa? Perhetyöntekijä juurikin tuon oman jaksamisesi takia? Mitä näitä on, riippuu kai aikalailla asuinpaikastakin.

 

[a.p.]

[QUOTE="Zip";27259194]Vaikutat heikkolahjaiselta ja heikkoluonteiselta äidiltä. Annat periksi kakaralle Tajuatko?

Ei kakaran kuulu sinua määräillä.. pöhlö![/QUOTE]









Voi elläimen käsi! Saitko pikku orkut ku pääsit v*ttuileen väsyneelle ihmiselle? Mä en todellakaan nyt tarvi tämmöstä kusipäätä tänne aukoon päätään!
Kuten jo sanoin, mul on kaks muutakin lasta, jotka ei oo ollu tämmösiä. Kummasti oon ne osannu kasvattaa kunnon ihmisiksi, molemmat jo teini-iässä ja hyvin pyyhkii! Mua ei todellakaan määräile ykskään kakara, miten se nyt sun mielestä liittyy tähän jatkuvaan huutoon? Ei saa huutamalla periks, vaan teen loppuun sen mitä olin tekemässä. Tekemääsi luonneanalyysiin en ota kantaa, mulle riittää se, kun ite tiiän millanen oon.

 

[xcxc]

Vie se hoitoon.

 

[herranjestas]

Vie ittes ja räkänokkas hoitoon. vaikutatte molemmat hiukan epätasapainoisilta

 

[minä itte]

Meidän esikoisella on adhd. Semmoinen huutaja on ollut aina. Nyt, 6-vuotiaana, osaa jo vähän leikkiä itsekseen (saman verran kuin 1,5-vuotias siskonsa :O ). Toiminnanohjaus ja keskittymiskyky on vaan niin huonoja, että koko ajan vaatisi tukea liki kaikessa. Lisäksi on aistiyliherkkyyttä ja motoriikassa (hieno- ja karkea) ongelmia. Vaikka lapsi on psykologin mukaan tavallista fiksumpi, niin kaiken oppiminen kestää ja kestää.

Tuo pikkusiskonsa on ihan eri planeetalta. Minä olen koko ajan ihmeissäni, että miten voi lapsi olla noin helppo

 

["Vieras"]

Voimakas temperamentti lapsella. Voimia ap, helpottaa kyllä aikanaan!

 

[feger]

Joillakin on tuollaista lasten kanssa. Itse ainakin muistan, miten hankalaa oli ruokaa laittaa, kun yks jatkuvasti tarrasi lahkeeseen ja parkui.
Ajan kanssa se menee ohi. Tämä lahjeroikkulainen on nyt 4,5-v. ja on ihan toista maata. Välillä saa oikein metsästää, että missäs se nyt painattaa menemään, sylissäkään enää kovin paljoa viihdy. Nyyh! :'(

Mutta joo, ajan kanssa menee ohitse, usko pois!

 

["vieras"]

No tollastahan se oli meilläkin. Mä aina ihmettelin, kuinka muut äidit vaan väänteli pullaa ja sisusti kotona samaan aikaan kun mulla univelka kasvoi ja pinna lyheni..

Vahva temperamentti, ei siinä muuta kai ole.

 

["Vieras"]

Tuleepa täällä nyt töykeää kommenttia. En osaa muuten oikein auttaa, paitsi että aloin omaa Kylkimyyrääni n. 1,5 vuoden iässä kouluttaa, että kun karjui, suhisteli. Että "hiljaa. Haluatko syliin? Sitten pitää olla hiljaa. Hys." ja kun itku hetkeksikään taukosi, otin syliin. Puolitoistavuotias ymmärtää jo puhetta, joten kannattaa kokeilla.

Toiset lapset vain ovat enemmän äidissä kiinni, ja tylsistyvät helposti/eivät innostu leikkimään itsenäisesti. Voisitko ottaa lasta kotiaskareisiin mukaan, kantamaan pyykkiä telineelle, lisäämään porkkananpaloja ruokaan ym.? Toimittaessaan tärkeänä askareita olisi ehkä hetken hiljaa. Ja meidän 1 v 9 kk pysyy rattaissa ainakin hetken tyytyväisenä, kun kädessä on rakas kaivuri, aina ja kaikkialla.