V
väsynyt äiti...
Vieras
en oikein tiedä mikä mulla viimepäivien aikana on ollut...jotenkin kauhean väsynyt olo,tuntuu ettei silmät meinaa pysyä auki,ei sitten vaikka pannullisen kahvia joisi...tuntuu että mulla pulssi on aina välistä hieman korkealla,sellanen "paniikin"oloinen tunne,jos tietää että jonnekkin ihmisvilinään pitäs lähteä tai että joku tulis kylästelemään niiin iskee vain kauhea jännitys vaikka haluasinkin että kaverit kävis kylässä ja että isommat muksutkin saisi leikkikavereita välistä kylään?!
hieman taustaa;mulla esikoiden jälkeen muutaman kerran pari isompaa paniikkikohtausta ollut,jonkinlaista synnytyksenjälkeistä masennustakin se varmaan oli,nyt myöhemmin lääkäri niin sanoi.En jostain syystä silloinkaan pitkiin aikoihin "uskaltanut"nähdä edes tuttuja missään,hirveä pakokauhun tunne iski jos jossain tuttuja näki ja oli pakko päästä tilanteesta pois.keksi kaikkea syitä miksi jonnekkin ei halunnut lähteä vaikka ystävät soittelivat ja pyysivät...en tiedä...
meillä keväällä syntyi kolmas lapsi ja jotenkin pelkäsin kaiken sen toistuvan ja nyt viimeiset kolme kuukautta onkin mennyt ihan hyvin,jopa tuntenut oloni "normaaliksi" mutta jostain mulla tuntuu taas nousevan sellanen "hermostunut"paniikinoloinen tila,hankala selittää...tuntuu että sisällä tärisee ja ihan tajuton väsymys...välistä tuntuu että haluaisi vain nukkua ja itkeä enkä tiedä edes mitä itkisin...huoh...isommat lapset on nyt hieman enemmän osoittaneet olevansa mustasukkaisia sisaruksestaan mutta kaikenkaikkeaan hyvin ovat suhtautuneet,kovasti ovat auttamassa äitiä
.vauva nukkuu joka yö n 8 tuntia putkeen siis erittäin hyvin ja silti mulla olo tällanen....miksi....
kauhulla odotan lasten synttäreitäkin vaikka iloinen asiahan sen pitäisi olla,kavereita kutsuttu ja lapset niin odottavat mutta miksi mulla ahdistaa ja pelottaa nähdä tuttuja?en aio ressata tarjottavista,kaupasta saa hankittua tarjottavat mutta kakun teemme miehen kanssa yhdessä.
nyt olen myös alkanyt "tarkkailemaan"omia sanomisia,kuullostaako tämä tai tuo pöljältä...mitäköhän tuokin minusta ajattelee ja mitä enemmän mie näitä mietin vaikken haluaisi,sitä enemmän tuntuu että vajoan alaspäin...onko nämä jo fyysisetkin oireet jotain masennusta vai mistä tämä johtuu...kertokaa mulle viisaammat!!!
hieman taustaa;mulla esikoiden jälkeen muutaman kerran pari isompaa paniikkikohtausta ollut,jonkinlaista synnytyksenjälkeistä masennustakin se varmaan oli,nyt myöhemmin lääkäri niin sanoi.En jostain syystä silloinkaan pitkiin aikoihin "uskaltanut"nähdä edes tuttuja missään,hirveä pakokauhun tunne iski jos jossain tuttuja näki ja oli pakko päästä tilanteesta pois.keksi kaikkea syitä miksi jonnekkin ei halunnut lähteä vaikka ystävät soittelivat ja pyysivät...en tiedä...
meillä keväällä syntyi kolmas lapsi ja jotenkin pelkäsin kaiken sen toistuvan ja nyt viimeiset kolme kuukautta onkin mennyt ihan hyvin,jopa tuntenut oloni "normaaliksi" mutta jostain mulla tuntuu taas nousevan sellanen "hermostunut"paniikinoloinen tila,hankala selittää...tuntuu että sisällä tärisee ja ihan tajuton väsymys...välistä tuntuu että haluaisi vain nukkua ja itkeä enkä tiedä edes mitä itkisin...huoh...isommat lapset on nyt hieman enemmän osoittaneet olevansa mustasukkaisia sisaruksestaan mutta kaikenkaikkeaan hyvin ovat suhtautuneet,kovasti ovat auttamassa äitiä
.vauva nukkuu joka yö n 8 tuntia putkeen siis erittäin hyvin ja silti mulla olo tällanen....miksi....kauhulla odotan lasten synttäreitäkin vaikka iloinen asiahan sen pitäisi olla,kavereita kutsuttu ja lapset niin odottavat mutta miksi mulla ahdistaa ja pelottaa nähdä tuttuja?en aio ressata tarjottavista,kaupasta saa hankittua tarjottavat mutta kakun teemme miehen kanssa yhdessä.
nyt olen myös alkanyt "tarkkailemaan"omia sanomisia,kuullostaako tämä tai tuo pöljältä...mitäköhän tuokin minusta ajattelee ja mitä enemmän mie näitä mietin vaikken haluaisi,sitä enemmän tuntuu että vajoan alaspäin...onko nämä jo fyysisetkin oireet jotain masennusta vai mistä tämä johtuu...kertokaa mulle viisaammat!!!
