A
apaattinen vieras
Vieras
Kurkkua puristaa, mahassa velloo, ruoka ei maistu. Kyse ei ole varsinaisesta "sairaudesta", vaan kyse on miehestäni. Mitään ei ole tapahtunut, kaikki on hyvin. Silti nyt viime päivinä on vahvoja pelkotiloja tullut, että mieheni jättäisi minut tms. Olen puhunut tästä miehellekkin ja hänkin vakuuttelee että turhaan pelkään, mitään sellaista ei tule tapahtumaan. En saa näitä ajatuksia mielestäni, jos en koko ajan touhua jotain ne valtaavat pääni. En osaa sisäistää tätä asiaa kunnolla, mutta varmaan osasyy tähän on se etten ole kovinkaan sinut itseni kanssa. Lasten myötä tulleet kilot ei kaikki ole karisseet ja haaveeni olisi olla taas samanlainen kuin seurustelumme alkuaikana. Vaikka mieheni on aina ollut samanlainen, huono näyttämään tunteitaan saati niistä kertomaan, nyt tuntuu silti että tarvitsisin rakkauden osoituksia lähes päivittäin jotta saisin oloni edes hivenen helpottumaan.
Kuten jo mainitsin, mitään ei ole tapahtunut. Mistä johtuu että tällaiset ajatukset puskevat päälle näin voimakkaana monen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen? Olisin erittäin kiitollinen, jos joku osaisi helpottaa oloani ja ainakin yrittää luvata, että tämä on ohimenevää. Joudun poistumaan koneelta, mutta myöhemmällä tulen katsomaan, onko kohtalotovereita tms.
Kiitos jos jaksoit lukea ja sain purkaa pahaa oloani! Teksti tosin saattoi olla hieman sekavaa.
Kuten jo mainitsin, mitään ei ole tapahtunut. Mistä johtuu että tällaiset ajatukset puskevat päälle näin voimakkaana monen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen? Olisin erittäin kiitollinen, jos joku osaisi helpottaa oloani ja ainakin yrittää luvata, että tämä on ohimenevää. Joudun poistumaan koneelta, mutta myöhemmällä tulen katsomaan, onko kohtalotovereita tms.
Kiitos jos jaksoit lukea ja sain purkaa pahaa oloani! Teksti tosin saattoi olla hieman sekavaa.
