Mikä ihme siinä on, ettei sitä miestä sais sinne synnärille ottaa mukaan?????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rv34
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rv34

Vieras
Anopit ja sukulaiset, useammat, hykertelevät tyytyväisenä, jos tilanne menee siihen, ettei mies pääse/ehdi mukaan synnytykseen.:o
Puhuvat aina, kuinka siellä yksinkin pärjää ja "tekisi hyvää sinullekin" ja jopa toivovat, ettei mies tule mukaan.:o Siis mitä tämä on?!?
Näinkö se meneekin?
Olemme ihan normiperhe ja olen synnyttänyt ennenkin, mies ollut aina omasta (lujasta) halusta mukana ja meillä on sen puoleen mukavat synnytysmuistot joka kerrasta. Innolla odotamme, että pääsemme taas siihen touhuun, mutta mitä nämä sukulaisten puheet oikeen ovat??? Anopit ovat itse joutuneet synnyttämään aina yksin, kun miehet eivät ole mukaan suostuneet ja nyt kun mietin, nämä muutkin "päänaukojat" ovat joutuneet näin joskus tekemään...kateuttako tuo on vai mitä? Oksettavaa joka tapauksessa...:(
 
Ei kaiken tarvi aina kateudesta johtua. Voi olla, että pitävät sitä vaan lässynlässyn-juttuna, että mies otetaan mukaan kun "on sitä ennenkin yksin selvitty..."
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei kaiken tarvi aina kateudesta johtua. Voi olla, että pitävät sitä vaan lässynlässyn-juttuna, että mies otetaan mukaan kun "on sitä ennenkin yksin selvitty..."

No mut eikö tuollanen ole ihan aivotonta? Jos miehellä on halu ja mahdollisuus tulla mukaan, miksi ei tulisi? Miksi aina pitäisi elää niinkuin sata vuotta sitten? Sekö oli se ainoa oikea tyyli...? Siis näin yleisesti kysyttynä.:)

Tuntuu sikapahalta nuo sukulaisten jutut.

Meillä on tässä ollut nyt vähän muutakin vastoinkäymistä, johon ovat kommentoineet tyyliin "aivan oikein teille"...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei kaiken tarvi aina kateudesta johtua. Voi olla, että pitävät sitä vaan lässynlässyn-juttuna, että mies otetaan mukaan kun "on sitä ennenkin yksin selvitty..."

No mut eikö tuollanen ole ihan aivotonta? Jos miehellä on halu ja mahdollisuus tulla mukaan, miksi ei tulisi? Miksi aina pitäisi elää niinkuin sata vuotta sitten? Sekö oli se ainoa oikea tyyli...? Siis näin yleisesti kysyttynä.:)

Tuntuu sikapahalta nuo sukulaisten jutut.

Meillä on tässä ollut nyt vähän muutakin vastoinkäymistä, johon ovat kommentoineet tyyliin "aivan oikein teille"...

Se onkin eri asia, onko siinä mitään järkeä, mutta vanhemmalla väestöllä nyt on usein tapana haikailla vanhoja hyviä aikoja, vaikka nykyaika olis huomattavasti helpompaa ja kätevämpää
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei kaiken tarvi aina kateudesta johtua. Voi olla, että pitävät sitä vaan lässynlässyn-juttuna, että mies otetaan mukaan kun "on sitä ennenkin yksin selvitty..."

No mut eikö tuollanen ole ihan aivotonta? Jos miehellä on halu ja mahdollisuus tulla mukaan, miksi ei tulisi? Miksi aina pitäisi elää niinkuin sata vuotta sitten? Sekö oli se ainoa oikea tyyli...? Siis näin yleisesti kysyttynä.:)

Tuntuu sikapahalta nuo sukulaisten jutut.

Meillä on tässä ollut nyt vähän muutakin vastoinkäymistä, johon ovat kommentoineet tyyliin "aivan oikein teille"...

Jos sukulaisten kommentit on tota tasoa, kannattaa jättää pikkunen hajurako ko. tyyppeihin. Mitä sitä turhaan kuuntelemaan tollasta pään aukomista, kun ilmankin voi elää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei kaiken tarvi aina kateudesta johtua. Voi olla, että pitävät sitä vaan lässynlässyn-juttuna, että mies otetaan mukaan kun "on sitä ennenkin yksin selvitty..."

No, monestakin asiasta sitä ollaan hengissä selvitty, mutten sano että se suinkaan aina tekisi mitenkään hyvää. Jos ap:n mies haluaa ja pääsee mukaan synnytykseen niin miksi ihmeessä hänen pitäisi jäädä pois ja millä lailla se yksin synnyttäminen tekisi ap:lle hyvää?

Ikävästi tällaiset kommentit kuulostaa aina siltä "kun minäkin olen tämän kaiken yksin läpi vetänyt niin en muillekaan siinä apua/tukea soisi". Varsin inhottava ajattelutapa. :/
 
Anna kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mua risoi odotusaikana, kun mies totesi, että kaitpa hänen TÄYTYY tulla synnytykseen, kun kaikki muutkin niin tekevät. Silloin pillastuin ja sanoin, että meillä ei tarvitse kenenkään tulla väkisin synnytykseen. Asiaa puituamme totesimme, että mies tulee synnytykseen ja voi poistua missä vaiheessa tahansa, jos tuntuu ettei kestä. Mutta hyvin meni ja innoissaan mies on kokemuksestaan muille kertonut. Jos tulee joskus seuraava kerta, niin varmasti tulee mukaan.

Pointti oli siinä, että niin tai näin, päätös mukaan tulosta/pois jäännistä on oma, ei toisten.
 
Tottahan toki ap varmasti selviäisi synnytyksestä yksin ja yksinhän siitä sinänsä täytyy selvitä vaikka mies olisi mukanakin, mutta kyllähän se nainen sen kuitenkin hoitaa niin kuin ennenkin on hoitanut, tiedoksi vaan niille kateellisille anopeille ja muilla happamille naisille... Nimenomaanhan miehen osallistuminen synnytykseen on miehen oikeus ja miehellekin hieno iso tapahtuma elämässä ja mun mielestä on tärkeää, että jos mies haluaa niin hän saa tulla synnytykseen. Tosi ikävää tommonen kommentointi sukulaisilta! Itse pahoitin aikoinaan mieleni, kun kuulin kiertoteitä että äitini oli kommentoinut, kun jouduin kerran jäämään yli viikoksi yksin kotiin hoitamaan lapsen ja koiran juuri kun äitiyslomani loppui ja jouduin silloin siis palaamaan töihin ja jäin tätä hoitamaan yksin ja oltiin juuri muutettu jne.. Niin äitini oli sitä mieltä, että hyvä ettei se mies ole siellä aina passaamassa eikä tosiaan äiti tullut yhtään auttamaan vaikka oli ihan helvetin rankka viikko...
 
Kateutta varmaan, älä välitä. Silloin kun miesten synnytyksiin mukaan tulo oli uusi asia, jotkut ns. "asiantuntijat" jopa jauhoivat p:tä, että mukamas liitot joissa mies on mukana synnytyksessä johtavat eroon useammin, ym uskomatonta sontaa...
 
sen verran vain kommentoin että se TODELLAKIN kuulemma on miehelle rankkaa katsottavaa kun näkee millaset tuskat vaimolla on ja ei pysty auttamaan mitenkään...ainakin minun mies kuvaili synnytystä näin meidän terveyden hoitajalle...
 
Joo, meillä neljä lasta ja mies ollut jokaisessa synnytyksessä mukana.
Kolmosta kun saatiin, niin mulla oli salissa kaverina opiskelija (sh- vai kätilöopiskelija, en muista). Synnytys käynnisty vähän yllättäen (olin siis osastolla jo valmiiksi) ja tuntu etenevän reippaasti, miehelle soitin vasta salista, et saisit tulla, jos tuumaat keretä. Matkaa melkein 100km.

Ni eikös tämä opiskelija heittäytyny lähes hysteeriseksi "apua, jos se isä ei ehdikään!" "mitä me tehdään, jos ei se isä kerkeäkään ajoissa?" "kuinka me estetään sitä vauvaa tulemasta, että isäkin ehtii tänne?"

Tuumasin vaan ihan rauhallisesti, että no kuule, me synnytetään. Kun oon pari jo tehnyt, niin sen verran tiedän, että mä sen vauvan punnaan eikä mies.

Mut viimenen paniikki oli paras siltä tytöltä "niin mut kuka sen napanuoran leikkaa, jos isä ei oo täällä?" :laugh: :laugh: :laugh:
Aloin olla jo kipeäkin, eikä ihan kärsivällisyys riittänyt hyssyttelemään ja rauhottelemaan sitä tyttöä, joten sanoin ehkä turhankin suoraan, että kuule se leikkaa, jolla on sakset, voin leikata vaikka ite, jos se siitä jää kiinni.


Tää ei nyt siis liittyny varsin aiheeseen (mies kerkes lopulta mukaan tuohonkin koitokseen ja leikkasi napanuorankin :D ), tuli vaan mieleen. Ap:lle sellaset terveiset, että tän takia sulla on kaks korvaa, toisesta sisään jne... Tsemppiä odotukseen!
 

Yhteistyössä