Mikä ihmeellinen ilmiö.. ja tämän on pakko liittyä vanhenemiseen..

[Fleur de la Cour]

Olimme eilen katsastamassa tulevia perintöjämme No joo lausahdus ei ollut minun vaan äitini joka sanoi että ei kai teitä nyt haittaa periä enemmän omaisuutta kun olimme kaikki lapset hieman enemmän kuin puulla päähän lyötyjä kun äitini soitti ja kertoi ostaneensa isäni kanssa mökin lapsuudenpaikkakunnaltaan! No eihän siinä mitään, mutta kun olen koko oman lapsuuteni ajan saanut kuulla kaksi lausetta, toinen niistä on ettei äiti halua ikinä hankkia mökkiä, ei kuulemma tajua miksi pitäis olla kaks kämppää joista huolehtia ja toinen lause on ettei halua koskaan muuttaa takaisin kotiseudulleen. Eli siis siksi hiukan olimme ihmeissämme, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. No kävimme siis eilen siellä, ovat ostaneet oikeen pienen maatilan. No siis miksi ihmettelen että ihmeellinen ilmiö, on se syy, että nyt itse mietin mitä kaikkea siellä pitää puuhata, hittoako mä päätäni sillä vaivaan?? Miks ihmeessä tarvitsee kiinnostaa aikuisena toisten mökin laittelukin niin että untakin näkee siitä?

 

[kangasajuruoho]

Mä olen sitten varmasti hyvin nuori vielä.

 

[vierastan]

Mun äiti kanssa sanoi että ei koskaan kesämökkiä. Aina vaan veneilivät kesät. Sitten kun porukat täyttivät 50v niin ostaa päräyttivät kesämökin. Ja vielä järven rannalta. Järvethän ovat (siis olivat) porukoiden mielestä matalia mudalta haisevia ja järvikalaakaan ei voinut syödä. Meri on aina meri. Ja merikala maistuu parhaimmalta
No, nyt sitten äiti istuttelee kukkia kesämökillä ja isä kalastaa sitä järvikalaa! Ja asuvat kesät siellä mökillä.