H
Hattara
Vieras
Miksi erään ystäväni on äärimmäisen vaikea tulla käymään kylässä meillä, tai kutsua minua tai perhettäni kylään heille? Kaikki tapaamiset kyllä onnistuu kahvilassa mutta kun meillä on nyt 11kk vauva niin olisi paljon kivempaa treffata jossain muualla kuin kahvilassa.
Onko tää siis joku Helsingin tapa, josta tällainen maalais-urpo ei taaskaan tajua mitään? Että kyläilyt puolin ja toisin on ihan tylsää, aina pitäisi istua jossain kuppilassa?
Kaverini on avoliitossa ja olen pyytänyt heitä pariskuntanakin meille mutta sekään ei ole vielä toistaiseksi - eli yli vuoteen - onnistunut.
Sitten mikä mua kanssa ihmetytttää on se että kaverini ottaa ihan hirveästi stressiä ystäviensä tapaamisesta. Jos joskus nähdään / soitetaan / meilataan ja kyselen mitä hän on tehnyt, niin hän aloittaa narisevalla nuotilla valituksen siitä kuinka "oli aivan pakko nähdä Riitta viime viikolla kun ei olla nähty puoleen vuoteen" tai "käytiin Hannan kanssa viimein syömässä kun on mennyt monta kuukautta niin ettei olla oltu missään tekemisissä".
Tai sitten hän huokailee sitä miten kauheaa on kun ei ole ehtinyt pitää Sirkan kanssa yhteyttä moneen kuukauteen, että hänellä on ihan kauhea syyllisyydentunne.
Jos sitten minä ehdotan tapaamista niin hän sanoo että " joo, katotaan tässä pian, mutta ei oteta siitä paineita". Hänelle siis normaali yhteydenpito kavereitten kanssa on jotain, josta tulee vain paineita!
Ongelma ei voi olla meidän vauva, koska kaveri on ollut ihan samanlainen jo ennen raskauttani, mutta asia ei vaivannut niin paljoa kun oli helppo sopia treffit aina johonkin kahvilaan tai baariin.
Nyt sitten meilasin hänelle ja pistin samaan yhteyteen sellaisen sähköisen kutsukortin, jossa kutsun hänet ja miehensä (ja miehen 4v tytönkin) meidän lapsen 1v synttäreille. Tähän ei ole tullut mitään vastausta! Varmaan ottaa ihan hirveät paineet siitäkin!
Kuulin nimittäin jälkikäteen, miten hän oli valitellut eräälle yhteiselle ystävällemme että halusi tulla katsomaan meidän vauvaa heti synnytyslaitokselle, koska siellä se vierailu sujuu kaikkein joutuisammin eikä tartte jäädä istuskelemaan liian pitkäksi aikaa!
Sinänsä tämä kyseinen ystävä on todella lojaali, rehellinen, tosi kivaa seuraa. Ei koskaan juoruile tai haasta riitaa tai vastaavaa. Ihmettelen vain, että onko tosiaan olemassa ihmisiä joille kaverit on vain lisä-stressin aiheuttaja? Tämä ihminen osaa kyllä stressata niin työstään, parisuhteestaan, sukulaisistaan, harrastuksistaan... Mitä ihmettä mun nyt pitäisi tehdä? Mullekin alkaa nousta stressin hiki pintaan kun ei nähdä enää juuri koskaan!
Onko tää siis joku Helsingin tapa, josta tällainen maalais-urpo ei taaskaan tajua mitään? Että kyläilyt puolin ja toisin on ihan tylsää, aina pitäisi istua jossain kuppilassa?
Kaverini on avoliitossa ja olen pyytänyt heitä pariskuntanakin meille mutta sekään ei ole vielä toistaiseksi - eli yli vuoteen - onnistunut.
Sitten mikä mua kanssa ihmetytttää on se että kaverini ottaa ihan hirveästi stressiä ystäviensä tapaamisesta. Jos joskus nähdään / soitetaan / meilataan ja kyselen mitä hän on tehnyt, niin hän aloittaa narisevalla nuotilla valituksen siitä kuinka "oli aivan pakko nähdä Riitta viime viikolla kun ei olla nähty puoleen vuoteen" tai "käytiin Hannan kanssa viimein syömässä kun on mennyt monta kuukautta niin ettei olla oltu missään tekemisissä".
Tai sitten hän huokailee sitä miten kauheaa on kun ei ole ehtinyt pitää Sirkan kanssa yhteyttä moneen kuukauteen, että hänellä on ihan kauhea syyllisyydentunne.
Jos sitten minä ehdotan tapaamista niin hän sanoo että " joo, katotaan tässä pian, mutta ei oteta siitä paineita". Hänelle siis normaali yhteydenpito kavereitten kanssa on jotain, josta tulee vain paineita!
Ongelma ei voi olla meidän vauva, koska kaveri on ollut ihan samanlainen jo ennen raskauttani, mutta asia ei vaivannut niin paljoa kun oli helppo sopia treffit aina johonkin kahvilaan tai baariin.
Nyt sitten meilasin hänelle ja pistin samaan yhteyteen sellaisen sähköisen kutsukortin, jossa kutsun hänet ja miehensä (ja miehen 4v tytönkin) meidän lapsen 1v synttäreille. Tähän ei ole tullut mitään vastausta! Varmaan ottaa ihan hirveät paineet siitäkin!
Kuulin nimittäin jälkikäteen, miten hän oli valitellut eräälle yhteiselle ystävällemme että halusi tulla katsomaan meidän vauvaa heti synnytyslaitokselle, koska siellä se vierailu sujuu kaikkein joutuisammin eikä tartte jäädä istuskelemaan liian pitkäksi aikaa!
Sinänsä tämä kyseinen ystävä on todella lojaali, rehellinen, tosi kivaa seuraa. Ei koskaan juoruile tai haasta riitaa tai vastaavaa. Ihmettelen vain, että onko tosiaan olemassa ihmisiä joille kaverit on vain lisä-stressin aiheuttaja? Tämä ihminen osaa kyllä stressata niin työstään, parisuhteestaan, sukulaisistaan, harrastuksistaan... Mitä ihmettä mun nyt pitäisi tehdä? Mullekin alkaa nousta stressin hiki pintaan kun ei nähdä enää juuri koskaan!
