Mikä kumma voi olla vikana (iltaisin olo että kuolee)?

["vieras"]

Pulssi on kyllä normaali, mutta silti tuntuu että ei sais henkeä ja sydän tykyttelis ihan omiaan. En uskalla nukahtaa kun tuntuu todella että en enää siitä herää. :'(

Mistä tämä voi johtua? Stressiä on kohtuullisesti, elämä kaikin puolin ok (paremminkin vois olla mutta kelpaa tälläisenakin). Terve olen ulkonaisesti mutta nämä illat on ihan kamalia. En tupakoi, en harrasta liikuntaa muuten kuin lasten kanssa (kävelyä, portaat aina kävelen, talvella hiihdettiin) ja paljon pihatöitä, syön monipuolisesti, kasviksia mutta myös suklaata. Näkö pitäisi tutkituttaa kun vasen silmä taitaa olla vähän huono, mutta koko talvena ei ole ollut päänsärkyäkään.

 

["Hukassa"]

Ahdistuneisuushäiriö oireilee mulla noin. Ja on mulla kyllä apljon muitakin oireita..

 

[niin minäkin]

Veikkaisin kanssa hyperventilaatiokohtausta eli vika olisi hengityksen tiheydessä ja syvyydessä eikä sydämessä. Jos mietit asiaa tarkemmin, niin pisteleekö sinun huuliasi, käsiäsä tai jalkojasi? Minulla on hyperventilaatiota, mutta en ole saanut yhtään ainutta paniikkihäiriökohtausta. Se on ärsyttävää, kun sitä tulee milloin sattuu ja saattaa kestää päiväkausia. Kokeilin lievää masennuslääkitystä tämän vaivan takia, vaikka en ollut masentunut, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta ja lopetettiin se terveyskeskuslääkärin kanssa yhteistyössä. Taloustilanne stressaa aina vähän ja muitakin huolia kyllä on.

 

["RIIKKA"]

Paniikkihäiriö ainakin oireilee noin. Voi olla ihan krooninen ja koko elämän kestävä jonka kanssa vain opittava elämään tai sitten hoidettavissa kuuriluonteisesti lääkityksellä ja keskusteluilla.

 

[6vuotta takana]

Ne oireilevat juuri noin. Voi olla normi stressin tuomaa ja ohimenevää. Tai alkuoireet pitkäkestoiseen ahdistuneisuus/paniikki häiriöihin/sosiaalisten tilanteiden pelkotiloihin. Jos oireet alkavat olla ihan toistuvia, kyllä kannattaa lääkäriin hakeutua.

 

[niin minäkin]

[QUOTE="RIIKKA";26028942]Paniikkihäiriö ainakin oireilee noin. Voi olla ihan krooninen ja koko elämän kestävä jonka kanssa vain opittava elämään tai sitten hoidettavissa kuuriluonteisesti lääkityksellä ja keskusteluilla.[/QUOTE]

Mitä tarkoitat tuolla elämän kestävällä, varsinaisia paniikkikohtauksia? Kerro ihmeessä jos olet kuullut jostain toisesta, jolla olisi hyperventilaatiota ilman paniikkia. Vaikuttaa siltä, että minä olen jonkinlainen luonnonoikku, eikä kukaan osaa neuvoa miten tätä voisi hoitaa tai helpottaa. Minulla alkaa tuo hyperventilaatio (tai sitten kiinnitän siihen humiota) yleensä mukavassa tilanteessa eli illalla kun olen kotona ja saa vain rentoutua ja olla. Pahimmillaan se kestää muutaman viikon putkeen. Se ei rajoita minun elämääni ja tekemisiäni, mutta tekee vähän huonon ja tykyttäväisen olon (välillä myös huimaa vähän) ja nukahtaminen on vaikeaa. Aamulla kun herään, huomaan ensimmäisenä, että *rkele, ei kun jatkuu vaan! Sitten jonain päivänä hoksaankin yhtäkkiä, että se on mennyt ohi. Sydämeni on tutkittu kun on ollut rytmihäiriöitä, mutta löytyi vain vaarattomia lisälyöntejä.

 

[Silja.S]

Minulla on paniikkihäiriö. Nuorempana kohtauksia tuli tiheämmin. Luulin ensin, että minulla on sydänkohtaus. Pelkkä tieto helpotti asiaa ja kohtaukset vähenivät. Toki niitä välillä tulee ja pahaltahan ne tuntuvat, mutta eivät elämistä estä, enkä ajattele koko häriötä juurikaan. Vain silloin, kun kohtaus tulee ja menee. Ei huolta. Käy juttelemassa lääkärille. Hän sitten ohjaa psykologille jos on tarvetta. Oireet voivat olla jotain muutakin kuin paniikkihäiriötä, joten kannattaa tuo asia tutkia.

 

["aloittaja"]

Huomenta! Hengissä täällä onneksi vielä ollaan! Googletin tuota paniikkihäiriötä, ja tosiaan voishan se olla lievää sellaista. Pistelee kämmeniä ja jalkapohjia, ja reidet kramppas/tärisi välillä kun olin sängyssä ja yritin rentoutua ja se "hengenahdistus" alkoi silloin aina uudestaan. Auttaisikohan tuossa tilanteessa se paperipussiinhengittäminen?

Muistan että joulun alla tuli samankaltaista, mutta sen laitoin ihan valvomisen piikkiin koska värkkäsin tietysti lahjoja kun lapset oli menneet nukkumaan. Jospa tämä nyt on pääsiäisstressiä, kun kaikki lapset ovat kotona ja yritän pitää huolta että kaikilla olisi mukava ja "täydellinen" pääsiäinen.

 

[Silja.S]

Kannattaa kuitenkin käydä ensin varmistamassa asia ammattilaisilla, ettei vaan olekin sitten jotain muuta ja ehtii mennä pahemmaksi sillä aikaa, kun kokeilet kotikonsteja mahdollisesti väärällä kotidiagnoosilla. Minulla ei ainakaan mikään paperipussihengittäminen auttanut, mutta hengitykseen kun keskittyy ja pakottaa itsensä rennoksi, sillä saan kohtauksen siedettäväksi. Alussa jouduin syömään lääkkeitä, mutta luovuin niistä hyvin nopeasti, kun huomasin, että pystyn itsekin hallitsemaan noita tilanteita ja kohtaukset kävivät harvinaisemmiksi. Nykyään tulee ehkä yksi tai kaksi kohtausta vuodessa.

Vielä lisään sen, että mitä aiemmin huomaat ensioireet (JOS on kyse paniikkikohtauksesta), sitä varmemmin saat tilanteen hallintaan. Itse olen onnistunut jopa välttämään kohtauksen, kun huomasin varhaiset oireet ja reagoin niihin heti (=poistuin altistavasta tilanteesta, menin omaan rauhaan tasaamaan hengitystä ja rentouttamaan kroppaa).