Mikä luonnevika on ihmisellä joka kääntää kaikki keskustelut itseensä?

[Mietin vaan]

Ystäväni on tällainen. Jos kerron itsestäni ihan mitä tahansa, hän kääntää keskustelun itseensä tyyliin "mutta minullapa on vielä surkeampaa" tai "mutta minulla kävi niin että..". Eli keskustellaan mistä tahansa, ei ystävä kommentoi minun asiaani tai ongelmaani vaan haluaa puhua aina vain itsestään. Samoin tietty myös iloisissa asioissa ei pelkästään ongelmissa.
Ystävä on muuten ihana ja empaattinen, mutta en jaksa enää olla aina se joka kuuntelee ja lohduttaa tätä ystävää ilman mitään vastakaikua koskaan. kuluttava ihmissuhde.

 

[Vierasss]

Luultavasti sä olet vaan alkanut oikein kuttäämällä kyttäämään hänen puheitaan. Musta se on ihan normaalia että kumpikin vähän puhuu omiaan. Ehkä sä vaan olet tottunut puhumaan aina omiaafsioitas etkä jaksa kuunnella muita, ja tämä ystävä joskus haluaa puhua omiakin asioitaan.

 

["Alkup"]

Kyllä, yhä enemmän olen kiinnittänyt tähän asiaan huomiota sen jälkeen kun kaksi muuta ystävää kysyi olenko huomannut että hän tekee niin. Silloin vasta tajusin että niinhän se on.

 

[asdj]

No olisihan se outoa jos ei kertoisi mitään omia juttuja ja kuuntelisi vaan sinun asioitasi.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Niin. Jos puhuu, on pakko puhua joko omista asioista, muiden asioista tai sitten asioista yleisellä tasolla. Kaikki nämä ovat vähän ongelmallisia liiallisissa määrin. Toki voi myös kuunnella.

 

[embaty]

No ei tuo kyllä empaattiselta vaikuta jos ei yhtään osaa kuunnella ja ottaa asiaa esille ystävän kantilta.

 

[kahvikirahvi]

Onko se oikeasti sitä että kaveri kääntää keskustelut itseensä? Eikä esim. tätä

Minä: Moi, mitä kuuluu?
Kaveri: Ei mitään, mitäs sulle?
Minä: Mulle kuuluu sitä ja tätä ja tätä ja tuota ja tätäkin...
Kaveri: Aijaa, oikeesti? Kerro lisää tuosta?
Minä: Blaa blaa blaa




Kaveri toiselle kaverille: Vittuku se kirahvi puhuu aina vaan itestään eikä ollenkaan kysy miten mulla menee ja selittä vaan omia juttujaan.