Mikä meni pieleen ja miten pitäisi toimia, kun 3v vaan nauraa kielloille??

[Help]

Missä mä oon tehnyt väärin, kun mun poika on nyt ruvennut ihan tottelemattomaksi?? Tähän asti on vakavat kieot ottanut todesta ja näyttänyt jopa katuvalta ( ) tai viimeistään jäähyllä käynti on saanut kielletyn toiminnan loppumaan.

Nyt aloitti vähän aikaa sitten hoidossa ja samoihin aikoihin alkoi tällainen totaali-tottelemattomuus, joka vetää itseni ihan avuttomaksi. Saattaa esim. ruokapöydässä keikkua tuolillaan, sotkea, poistua kesken pöydästä tms aivan selkeästi kiellettyä (näitä perusasioita on häneltä vaadittu jo pienestä ja luulin opin menneen perille?) ja kielloille tosiaan nauraa ja yllyttää menoa. Jäähyn jälkeenkin tilanne voi jatkua. Hoidossa vastaava meno (tosin siellä eivät käytä jäähyä).

Kaikkea ei voi sivuuttaa (ts. odottaa, että kielletty tekeminen lakkaa kiinnostamasta, kun aikuinen ei noteeraa), koska tietyt perusjutut varsinkin hoidossa on pakko sujua sääntöjen mukaan.

Apua?? Miten tästä selvittäis? Mua ahdistaa jo jonkin verran, kun kertaakaan ei mitään myönteistä palautetta saa hoitopäivän päätteeksi

 

[Help]

Anteeksi kirjoitusvirheet ja asiaton hymiö tuolla!!

 

[mymmeli]

mös kaipaan apuja samaan asiaan!

 

[Non compos mentis]

Lapsi kapinoi. Hän on siirtymävaiheessa ja hakee omia rajojaan. Lapsi ilmeisesti kuitenkin tuntee olonsa suhteellisen turvalliseksi hoidossa, jos kerran uskaltaa siellä jo olla muutakin kuin vieraskorea.

Säännöllinen päivärytmi, tarpeeksi unta, ulkoilua, liikuntaa ja terveellistä ruokaa auttaa jo pitkälle. Jatkaisin jäähyjen käyttämistä, mutta vähentäisi sitä pelkkää kieltojen käyttöä. Jos kaikki on "ei ei ei ei ei ei ei", miten lapsi voi tietää MITÄ tulisi tehdä MILLOIN ja MITEN?

 

[Mamacita-]

itellä ei oo vielä 3-vuotiasta mutta kuulostaa ihan normaalilta käytökseltä tuon ikäiselle. Eikös siinä oo jotain uhmaikää just milloin mitään ei tehtäis niinku pyydetään. Johdonmukaisuus olis ainoa neuvo minkä osaan antaa ja ne mitkä pitää tehdä,tehdään vaikkei poika tahtoisikaan.

Myös se jos on vasta aloittanut hoidossa on mielestäni hyvä "perustelu" sille että alkaa yhtäkkiä käyttäytymään eri lailla. Vaatii tottumista uusi rutiini noin pienelle =) Onhan päivät varmasti ihan erilaisia nyt ja saattaa hämmentääkin lasta.

Tsemppiä kuitekin kovasti ja eiköhän se jossain vaiheessa ohi mene :flower:

 

[ap]

Lapsi kapinoi. Hän on siirtymävaiheessa ja hakee omia rajojaan. Lapsi ilmeisesti kuitenkin tuntee olonsa suhteellisen turvalliseksi hoidossa, jos kerran uskaltaa siellä jo olla muutakin kuin vieraskorea.

Säännöllinen päivärytmi, tarpeeksi unta, ulkoilua, liikuntaa ja terveellistä ruokaa auttaa jo pitkälle. Jatkaisin jäähyjen käyttämistä, mutta vähentäisi sitä pelkkää kieltojen käyttöä. Jos kaikki on "ei ei ei ei ei ei ei", miten lapsi voi tietää MITÄ tulisi tehdä MILLOIN ja MITEN?

No musta just tuntuu, että mun ainoat vuorosanat pojan kanssa on "ei", "ei saa" tai "lopeta tuo" Ja oma maltti on tosi vaikee säilyttää, tulee korotettua ääntä ja siitä tuntuu saavan vaan lisää potkua... että näihin asioihin sitä ois ainakin itte kiinnitettävä huomiota.

 

[Jellonainen]

Onhan teillä jäähyn jälkeen vielä keskustelu siitä miksi niin ei saa tehdä? Minä komennan lapsen seisomaan eteeni, kyykistyn, ja sitten selitän vielä miksi se juttu on kielletty. Sitten halataan. Ja jos kyse on siitä että on satuttanut vaikka siskoaan, niin mennään pyytämään anteeksi.

Lisään vielä, että se jäähyaika kuluu välillä minullakin rauhoittumiseen, ja pystyn jäähyn jälkeen keskustelemaan teosta järkevämmin

 

[Non compos mentis]

Lapsi kapinoi. Hän on siirtymävaiheessa ja hakee omia rajojaan. Lapsi ilmeisesti kuitenkin tuntee olonsa suhteellisen turvalliseksi hoidossa, jos kerran uskaltaa siellä jo olla muutakin kuin vieraskorea.

Säännöllinen päivärytmi, tarpeeksi unta, ulkoilua, liikuntaa ja terveellistä ruokaa auttaa jo pitkälle. Jatkaisin jäähyjen käyttämistä, mutta vähentäisi sitä pelkkää kieltojen käyttöä. Jos kaikki on "ei ei ei ei ei ei ei", miten lapsi voi tietää MITÄ tulisi tehdä MILLOIN ja MITEN?

No musta just tuntuu, että mun ainoat vuorosanat pojan kanssa on "ei", "ei saa" tai "lopeta tuo" Ja oma maltti on tosi vaikee säilyttää, tulee korotettua ääntä ja siitä tuntuu saavan vaan lisää potkua... että näihin asioihin sitä ois ainakin itte kiinnitettävä huomiota.

Ymmärrän täysin, että itsekin väsyneenä ja kenties nälkäisenä jne. on hankalaa pysyä auktoriteettina, viilipyttynä, jonka katseesta jo lapsi tajuaa toimia oikein.

Opettelua tää on meillekin, samoin kuin lapselle. Eikä se valitettavasti pääty vielä koululaistenkaan kohdalla. Erilaiset haasteet, mutta kuitenkin aina jotain pähkäiltävää.

Olen päiväkodeissa huomannut, että vieraiden lasten kanssa helpompaa pysyä rationaalisena ja estää se hermostuminen kokonaan. Voisiko kotiminä kohdata jonkinlaisen opettajaminän, josko tästä henkisestä "naamiosta" saisi lisäjaksuja sen muksun kanssa olemiseen?

 

[mie]

Meidän 3 vuotias on muuttunut ihan samanlaiseksi. Ja itsekin huomaan, että tulee hoettua ihan liikaa tuota "ei, ei, ei"... yritän kuitenkin myös joka tilanteessa kehua ja kannustaa lasta (ei tietenkään liioitellusti). Lapsi on myös alkanut huutaa ja kirkua ja komentaa meitä vanhempia, mikä on toooooodella rasittavaa. Aina kuitenkin napakasti kielletään moinen käyttäytyminen. Erityisesti olen huomannut, että näitä "temppuja" tehdään silloin kun vanhempien huomio on kiinnittynyt johonkin muuhun esim. kahden keskiseen keskusteluun, pikkusisarukseen tms. Tuota 3 vuotiasta kun pitäisi hänen mielestään huomioida koko ajan (mikä tietty on ymmärrettävää, kun pikkusisaruskin saa lähes koko ajan huomiota ikänsä puolesta...) Mutta yritämme kuitenkin lapselle opettaa myös sitä, että aina ja ihan koko ajan eivät kaikki voi häntä huomioida ja aikuisillakin voi olla joskus joku keskinäinen juttu, minkä aikuiset saavat keskustella loppuun yms.

Vaikeaa, vaikeaa...

 

[äippä]

ei siihen ole tehonnut mikään tässä 10kuukauden aikana, siksi me lähdettiin perheneuvolaan ja siksi(+muun älyttömän käytöksen yms)takia lapsi testataan syksyllä adhd:n epäilyksen vuoksi. ja aika varmasti diagnoosi tulee

 

[Annu]

Meillä kans samaa. Joskus tepsii perusuhkailut, ei ulkoilua, jos ei ole kiltisti, ei pääse mukaan kauppaan jne jne jne. Mutta ei nämäkään poista täysin käytöstä, siihen auttaa varmaan vaan aika.

Toinen juttu mikä meillä on nyt tapetilla on höpöpuheet, lällättelyt jne. Niiden kitkeminenkin melko urakka. Totaalisen ärsyttävää.