Mikä miestäni vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hämmentynyt vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hämmentynyt vaimo

Vieras
Ilman kauheita pohjustuksia, mieheni räjähti tänään mulle aamulla, ja en vain ymmärtänyt mitä olin tehnyt väärin.
Hän sai syntymäpäivälahjaksi tatuoinnin, ja aamulla (illalla tehty) tuossa räjähti siis siitä että tatuointi näytti hänestä jotenkin oudolta. Noh, sanoin, että voithan sä ottaa siihen tatuoijaan yhteyttä, ja sanoa että josko hän sitä korjaisi.
Tämä sai kauhean kohtauksen, käveli toiseen huoneeseen nyrkkiä puristaen, ja päästyään toiseen huoneeseen karjui olevansa paska, ja että hänestä ei ole mihinkään.
Tätä itsensä parjaamista kesti tovin, kunnes rauhoittui hetkeksi, ja siis kyräili itsekseen.
En viitsinyt sanoa enää mitään, koska olen joskus kuullut nalkuttavani, ja ajattelin varmistaa että näin ei nyt käy.
Noin tunti tämän jälkeen alkoi sairas tiuskiminen ja mun syyttely. Kaikki oli perseellään ja mitään ei ois saanut sanoa.
Lasta pelotti ja se tahtoi olla mun sylissä (joo ei siis ole koskaan käynyt kehenkään käsiksi, lapsi pelästyi sitä karjumista), sekin oli väärin. Kuulemma annoin kuvan että tämä tilanne on pelottava.
Meni tunti tästä ja mies rauhoittui, ja siitä lähtien on ollut oma normaali rauhallinen itsensä.
Ajoinkohan mä sen tuohon jotenkin. Tuli paha mieli :(
Ei tuo suostunut mulle kertomaan teinkö mä jotain, vai mistä se tuli.
 
Miestä otti se tatuointi päähän. Eihän sen korjaaminen ole (kai?) helppoa, vaikka ottaisikin tatuoijaan yhteyttä, ja silti sitä joutuu kantamaan lopun ikää. Sinä nyt satuit vaan olemaan samassa asunnossa hermojen menon hetkellä.
 
Miestä otti se tatuointi päähän. Eihän sen korjaaminen ole (kai?) helppoa, vaikka ottaisikin tatuoijaan yhteyttä, ja silti sitä joutuu kantamaan lopun ikää. Sinä nyt satuit vaan olemaan samassa asunnossa hermojen menon hetkellä.

Itseasiassa kuva on sellainen ja se "moka" mistä ei ole edes varma, että siitä siis ehkä puuttuu hieman väriä. Ei sen vakavampaa. Että ei siinä mitään väärää lue tai tatuointi muuten ole väärä.
 
Itseasiassa kuva on sellainen ja se "moka" mistä ei ole edes varma, että siitä siis ehkä puuttuu hieman väriä. Ei sen vakavampaa. Että ei siinä mitään väärää lue tai tatuointi muuten ole väärä.

Eli sitä suuremmalla syyllä sitä ei voi korjata, mutta jos miehestäsi se ei näytä hyvältä, se voi häiritä. Tämä on tietysti vain oletus. Mutta joka tapauksessa, ei tekstistäsi käy ilmi mitään, miksi miehen olisi sinulle pitänyt riehua, hän vaikutti purkavan muista syistä johtuvaa pahaa oloaan sinuun. Eihän niin tietysti ole oikein tehdä, mutta kukapa meistä aina oikein toimii.
 
Tuolla jossain blogissa oli tosi hyvä kirjoitus juuri ihmisten tunteista kuinka me yritämme niitä koko ajan selittää ja selvittää joillakin järkisyillä, joskus ihmisen tunteet ja tunteenpurkaukset ovat vain mitä ovat, eikä niitä pysty selittämään eikä niitä tarvitse selittää. Olemme ihmisiä, ei siitä pääse yhtään mihinkään.
 
Miksi et kysy mieheltäsi jos asia sinua vaivaa? Kai hänkin nyt rauhoituttuaan tai vaika joku toinen päivä voi tapahtunesta puhua ja kertoa mikä oli.Ei minusta saa toiselle huutaa ja raivota noin. Tai ainakin pitää pyytää anteeksi ja selittää.
 
Turhan usein ihmiset pelkäävät tunteitaan sellaisinaan. Kun jokin asia herättää voimakkaita tunteita, ei tunnetta hyväksytä tahdosta riippumattomana ilmiönä, vaan sitä yritetään perustella ja argumentoida järkiperäisesti. Tunteelle yritetään rakentaa loogista perustaa, jotta oma tunne olisi hyväksyttävä. Nähdäkseni tämä on kuitenkin väärä lähestymistapa omiin tunteisiimme. Me voisimme yksinkertaisesti hyväksyä, että meillä on jokin tunne, emmekä osaa välttämättä perustella mistä se johtuu, koska emme itsekään tiedä.

Eikä meidän tarvitse perustella tai oikeuttaa tunteitamme. Pääkoppamme sisältö ei toimi kokonaan loogisen argumentoinnin ja rationaalisuuden kautta. Emme ole laskimia, vaan olemme ihmisiä. Meillä on oikeus tunteisiimme, eikä kukaan saa sanoa tunteidemme olevan jotenkin vääriä, paheksuttavia tai kiellettyjä. Siten meillä ei ole myöskään velvollisuutta perustella toisille tunteitamme. Jos jokin uusi ilmiö inhottaa minua, ei ole minun velvollisuuteni kertoa muille miksi näin tunnen, koska en itsekään aina tiedä. Ei ole minun velvollisuuteni rakentaa loogista ja rationaalista perustaa tunteelleni. Tunteet ovat niin perustavanlaatuisia ja välittömiä kokemuksia, että inhotukseni perusteluksi tulisi riittää ”tuo herättää inhotusta minussa”.

http://topiassalonen.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/26/tunteita-ei-tarvitse-oikeuttaa/
 
Mies on tehnyt joskus jostain toisesta aiheesta samalla tavalla.
Mutta nyt mulle jäi hämmentynyt olo, siksi, että luulin kerrankin tekeväni oikein kun kyselin että voisko se sitten kysyä siltä tatuoijalta voisko se lisätä sitä väriä. Muuta en uskaltanut kysellä, kun tuntui että oli kireä kuin viulunkieli.

Ahistavan tästä tekee se, että nyt en enää luota siihen että hän ei räjähdä.
Ja jos otan tuon nyt puheeksi, olen varma että olemme taas samassa tilanteessa. Häntä vituttaa se että kyselen ja hänen mielestään asiaa ei tarvitse enää miettiä.
Kun taas musta tuntuu että mä tein jotain, koska se viha mitä täällä oli ilmassa, oli jotenkin kohdistunut muhun.
 
Mies on tehnyt joskus jostain toisesta aiheesta samalla tavalla.
Mutta nyt mulle jäi hämmentynyt olo, siksi, että luulin kerrankin tekeväni oikein kun kyselin että voisko se sitten kysyä siltä tatuoijalta voisko se lisätä sitä väriä. Muuta en uskaltanut kysellä, kun tuntui että oli kireä kuin viulunkieli.

Ahistavan tästä tekee se, että nyt en enää luota siihen että hän ei räjähdä.
Ja jos otan tuon nyt puheeksi, olen varma että olemme taas samassa tilanteessa. Häntä vituttaa se että kyselen ja hänen mielestään asiaa ei tarvitse enää miettiä.
Kun taas musta tuntuu että mä tein jotain, koska se viha mitä täällä oli ilmassa, oli jotenkin kohdistunut muhun.

Ehkäpä miestäsi ei vaivaa mikään ja hän on vain ihminen :)
 
Heitänpä kysymyksen ilmaan kumpi on pahempaa säilöä kaikki sisään eikä näyttää ikinä tunteitaan vai joskus päästää höyryt ulos?? Minä väitän että tunteiden säilöminen pidemmällä juoksulla on ihmiselle paljon vahingollisempaa.
Tämä tilanne oli ikävä koska siihen liittyi lapsi, teidän täytyy keskustella tästä asiasta, mutta valitettava tosiasia taitaa olla se, että ihmisillä on vain tunteita ja joskus ne purkautuvat ulospäin, näin minä sen asian näen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpäti;21942582:
Heitänpä kysymyksen ilmaan kumpi on pahempaa säilöä kaikki sisään eikä näyttää ikinä tunteitaan vai joskus päästää höyryt ulos?? Minä väitän että tunteiden säilöminen pidemmällä juoksulla on ihmiselle paljon vahingollisempaa.
Tämä tilanne oli ikävä koska siihen liittyi lapsi, teidän täytyy keskustella tästä asiasta, mutta valitettava tosiasia taitaa olla se, että ihmisillä on vain tunteita ja joskus ne purkautuvat ulospäin, näin minä sen asian näen.

Lapsi on vajaan kaksi, joten hän ei luultavasti ymmärrä selitystäni kovin kummoisesti.
Ehkä voi ymmärtää jos kerron että isä on vihainen, mutta kysyy sitten että miksi, ja siihen en oikein osaa vastata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpäti;21942582:
Heitänpä kysymyksen ilmaan kumpi on pahempaa säilöä kaikki sisään eikä näyttää ikinä tunteitaan vai joskus päästää höyryt ulos?? Minä väitän että tunteiden säilöminen pidemmällä juoksulla on ihmiselle paljon vahingollisempaa.
Tämä tilanne oli ikävä koska siihen liittyi lapsi, teidän täytyy keskustella tästä asiasta, mutta valitettava tosiasia taitaa olla se, että ihmisillä on vain tunteita ja joskus ne purkautuvat ulospäin, näin minä sen asian näen.

Kerta kaikkiaan!!! Onko sinusta ainoat vaihtoehdot muumioida tunteita sisäänsä tai karjua pienen lapsen läsnäollessa ja hakata nyrkkiä seinään? Et voi olla tuota mieltä:o Tunteet ovat ok ja tunteiden esille tuominen sanallisesti tai muulla soveliaalla tavalla, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä säätelemään käyttäytymistään, vaikka kuinka raivostuttaisi. Jos jokainen alkaisi käyttäytyä primitiivisesti, niin kohta oltaisiin kaikki toistemme kurkussa (ensin yksi raivoaa pää punaisena, toinen suuttuu siitä, alkuperäinen suuttuu vielä enemmän jne).
 
[QUOTE="piku";21942639]Kerta kaikkiaan!!! Onko sinusta ainoat vaihtoehdot muumioida tunteita sisäänsä tai karjua pienen lapsen läsnäollessa ja hakata nyrkkiä seinään? Et voi olla tuota mieltä:o Tunteet ovat ok ja tunteiden esille tuominen sanallisesti tai muulla soveliaalla tavalla, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä säätelemään käyttäytymistään, vaikka kuinka raivostuttaisi. Jos jokainen alkaisi käyttäytyä primitiivisesti, niin kohta oltaisiin kaikki toistemme kurkussa (ensin yksi raivoaa pää punaisena, toinen suuttuu siitä, alkuperäinen suuttuu vielä enemmän jne).[/QUOTE]

Minusta käytös oli sopimatonta, mutta sellaisia me ihmiset ollaan, aika kaukana täydellisestä. Enhän minä voi tietää minkälainen ihminen on kyseessä tai mitä hänen päässä liikkuu, voin vain arvailla, mitä tässä koko ajan teen, sekä yrittää selittää miksi ihmiset joskus käyttäytyvät ei toivotulla tavalla.
Tokihan voin lähteä sellaiseen tuomitsevaan joukkohysteriaan mukaan jossa ratkaisuna aina on, että jätä se, täyssika ei siitä mihinkään ole. Olisiko sellainen hienompi lähestymiskulma, kuin se että edes yrittää ymmärtää toista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hämmentynyt vaimo;21942400:
Tämä sai kauhean kohtauksen, käveli toiseen huoneeseen nyrkkiä puristaen, ja päästyään toiseen huoneeseen karjui olevansa paska, ja että hänestä ei ole mihinkään.

Tuo ei kuulosta yhtään loogiselta, on vaikea käsittää miten itsensä syyttely liittyy tatuointiin. Onko miehelläsi huono itsetunto? Minun isälläni oli huono itsetunto ja hänen oli myös vaikea hallita hermojaan stressaantuneena. Hän sai järjettömiä raivareita ja oli aina sen jälkeen aivan maassa ja syytteli itseään. Pelkäsin isääni kuollakseni koko lapsuuteni ajan. Pahinta oli juuri se, kun koskaan ei pystynyt ennustamaan mistä hän pimahti. Ymmärrän jos olet paniikissa. Toivon että jonain hyvänä hetkenä (miehellä ei ole mitään stressiä) pystyt ottamaan tuon kohtauksen puheeksi. Jos hyvin käy, miehesi pystyy selittämään minkä takia menetti hermonsa niin täydellisesti. Tatuointi ei todellakaan kuulosta järkevältä selitykseltä kuten ei myöskään sinun sanomisesi. Onko miehesi koskaan aikaisemmin suuttunut niin, että on vaikuttanut ettei hän hallitse itseään? Sellainen voi olla merkki jostain vakavammasta mielenterveysongelmasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpäti;21942655:
Tokihan voin lähteä sellaiseen tuomitsevaan joukkohysteriaan mukaan jossa ratkaisuna aina on, että jätä se, täyssika ei siitä mihinkään ole. Olisiko sellainen hienompi lähestymiskulma, kuin se että edes yrittää ymmärtää toista.

Sinulla on kyllä jännä tapa rinnastaa asioita. Kuka tässä on jättämisestä puhunut? Eikö me juuri yritetä ymmärtää miestä, että miksi teki noin? Minusta väkivaltainen käytös on sopimatonta ja sen syyt pitää selvittää ja yrittää löytää keinoja millä estää vastaava toistumasta. Sinun mielestäsi ilmeisesti jokainen saa purkaa painetaan niin kuin tykkää ajattelematta mitä se muissa aiheuttaa.
 
Onko mies usein arvaamaton ja räjähtää yhtäkkiä? Jos ei, ehkä vaan kasaantunut stressi tms purkautui tavallista voimakkaammin. Puhuisin silti miehen kanssa, ettei ole sopivaa karjua ainakaan lapsen läsnäollessa. Mitään peruuttamatonta tässä ei ole tapahtunut.
 
[QUOTE="piku";21942679]Sinulla on kyllä jännä tapa rinnastaa asioita. Kuka tässä on jättämisestä puhunut? Eikö me juuri yritetä ymmärtää miestä, että miksi teki noin? Minusta väkivaltainen käytös on sopimatonta ja sen syyt pitää selvittää ja yrittää löytää keinoja millä estää vastaava toistumasta. Sinun mielestäsi ilmeisesti jokainen saa purkaa painetaan niin kuin tykkää ajattelematta mitä se muissa aiheuttaa.[/QUOTE]

En minä niin ole väittänyt, lue myöskin ne muut kohdat kirjoituksista niin ymmärrät mitä tarkoitan, voit toki lukea kommenttejani kuin piru raamattua se on oikeutesi.
 

Yhteistyössä