T
"tonttu"
Vieras
Tänä iltana oli aluksi ihan mukavaa koko perheen kanssa, mutta sitten onnistuin sössimään taas asiat oikein kunnolla.
Kävi nimittäin niin, että olin digiboxin edessä laittelemassa lapsen DVD-levyjä omiin koteloihinsa ja samalla telkkarista käynnistyi miehen lempiohjelma minkä hän laittoi nauhoitukseen, mutta minä onneton vahingossa polvella painoin digiboxin kiinni ja näin ollen miehen nauhoitus meni mönkään.
Hän oli todella kiukkuisella päällä siitä ja sanoi todella inhottavasti asiasta, en enää edes muista kunnolla mitä. Lopuksi hän tuumasi, että pitääkö boxit pistää piiloon, ettei toiste tällaista käy tms.
Olin lopulta jo itsekin moisesta jänkätyksestä raivona ja hyvä etten melkein lyönyt toista, tyydyin vain kiroamaan miehelle päin naamaa ja viskasin käden ulottuvilla olleen lehden hänen naamalleen.
Tuon jälkeen en olekaan hänelle puhunut yhtään mitään ja välillä käy taas mielessä, että onko mitään järkeä elää tuon tyyppisen ihmisen kanssa.
Kun tuntuu, että aina saa olla varuillaan ja varpaisillaan, että mistähän asiasta seuraavaksi sanotaan jotakin kommenttia.
Tosin en tästä kyllä voi minnekään lähteä lopullisesti, koska meillä on yhteinen laina, enkä minä pystyisi sitä esim; puoliksi maksamaan.
Ja toiseksi lapsella on syytä olla elämässään sekä isä että äiti. Kaipa tämä elämä tässäkin suhteessa jotenkin lutviutuu eteenpäin. Vaikka välillä onkin näitä kurjia päiviä.
Kävi nimittäin niin, että olin digiboxin edessä laittelemassa lapsen DVD-levyjä omiin koteloihinsa ja samalla telkkarista käynnistyi miehen lempiohjelma minkä hän laittoi nauhoitukseen, mutta minä onneton vahingossa polvella painoin digiboxin kiinni ja näin ollen miehen nauhoitus meni mönkään.
Hän oli todella kiukkuisella päällä siitä ja sanoi todella inhottavasti asiasta, en enää edes muista kunnolla mitä. Lopuksi hän tuumasi, että pitääkö boxit pistää piiloon, ettei toiste tällaista käy tms.
Olin lopulta jo itsekin moisesta jänkätyksestä raivona ja hyvä etten melkein lyönyt toista, tyydyin vain kiroamaan miehelle päin naamaa ja viskasin käden ulottuvilla olleen lehden hänen naamalleen.
Tuon jälkeen en olekaan hänelle puhunut yhtään mitään ja välillä käy taas mielessä, että onko mitään järkeä elää tuon tyyppisen ihmisen kanssa.
Kun tuntuu, että aina saa olla varuillaan ja varpaisillaan, että mistähän asiasta seuraavaksi sanotaan jotakin kommenttia.
Tosin en tästä kyllä voi minnekään lähteä lopullisesti, koska meillä on yhteinen laina, enkä minä pystyisi sitä esim; puoliksi maksamaan.
Ja toiseksi lapsella on syytä olla elämässään sekä isä että äiti. Kaipa tämä elämä tässäkin suhteessa jotenkin lutviutuu eteenpäin. Vaikka välillä onkin näitä kurjia päiviä.
