P
"piipaa"
Vieras
Mä oon huomannu että ei kiinnosta mun jutut, lähinnä juttelen päivästä miten on menny. Töis kuljen että kyse ei oo siitä että kotona lusmuaisin. Mies tekee aina aamuvuoroa ja mä teen sekavuoroa, viikolla saattaa olla iltaa, aamua ja yötä sekaisin. Viikonloput päälle. Mun mies on jotenkin muuttunu lapsen saannin jälkeen, olettaa että mä huolehdin kaiken lapseen liittyen (mm uudet vaatteet, ruokailut, nukuttamiset) mies on kyllä lapsen kans jos oon vaikka iltavuorossa, mutta ei huolehdi hampaiden pesusta tai muutenkaan pesusta. Saatan saada aamulla vastaan lapsen jolla on eilinen paita päällä ja naama likainen. Mä oon sanonu pahalla ja hyvällä, mikään ei auta. Mä en oo nalkuttaja tyyppiä, sitten kun olis aihesta nalkuttaa niin mies sanoo että ei nyt riidellä, ja mä sanon sen mitä sanottavaa on, sit annan olla. Ei meillä oo seksiäkään, joskus ku oikein pimahdan nii mies sanoo että vika on siinä, ei mussa. Sit saa kerran ja sitte pitää odottaa monta kuukautta.
sanokaa mulle järkeä. Onko mun järkevää heittää tuo yks "lapsi" pois elämästä vai mitä mä teen? Jos me satutaan molemmat oleen kotona päivällä niin mun mies yrittää poikkeuksetta lasta päiväunille sen kans vaikka lapsi olis just heränny päikkäreiltä. Lapsi aina rääkyy isänsä kynsis ku luulee joutuvansa nukkumaan.
Ite aina ulkoilen ja keksin kaikkea kivaa, metsässä oleilemisesta leikkipuistoon.
sanokaa mulle järkeä. Onko mun järkevää heittää tuo yks "lapsi" pois elämästä vai mitä mä teen? Jos me satutaan molemmat oleen kotona päivällä niin mun mies yrittää poikkeuksetta lasta päiväunille sen kans vaikka lapsi olis just heränny päikkäreiltä. Lapsi aina rääkyy isänsä kynsis ku luulee joutuvansa nukkumaan.