Mikä mun siskoo vaivaa?! :( Hypomania, kolmenkympinkriisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Elli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"Elli"

Vieras
Yritän nyt ilmaista asian mahdollisimman lyhyesti,pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, kirjoitan ipadilla.

Eli: siskoni on reilu kolmekymppinen naimisissa oleva kahden lapsen äiti (lapset 5 ja 8 vuotiaat). Ollut miehensä kanssa yhdessä 11 vuotta joista kolme naimisissa. Hyvä työ ja elämä muutenkin mallillaan. Rakensivat talon 1,5 vuotta sitten,jonka jälkeen ongelmat alkoivat. Olivat asuneet talossaan vasta pari kuukautta, kun siskoni tapasi työpaikallaan henkilön johon ihastui palavasti. Ihastus oli yksipuoleista ja mitään vastakaikua hän ei tunteilleen saanut. Jäi silloin tekstiviestien ja sähköpostien lähettelystä kiinni miehelleen, jonka jälkeen tunnusti olleensa ihastunut toiseen mieheen. Kuukausia kului, kun siskoni sitten ilmoitti eroavansa miehestään ja muuttavansa pois, koska hänellä ei kuulemma ole enää tunteita miestään kohtaan. Muuttikin sitten pois, mutta oli tuntenut olonsa liian yksinäiseksi ja muutti kahden viikon päästä takaisin. Hänellä on viimeisen puolenvuoden aikana ollut kaksi ihastusta,kummatkin varattuja ja parikymppisiä salilla käyviä "hormoonihirviöitä", ja sen tyyppisiä miehiä siskoni on aina vihannut ja jopa halveksinut. Myös näissä tapauksissa tunne on ollut yksipuolinen ja siskoni ollut yli-innokas tunteidensa kanssa ja miehet ovat loitonneet äkkiä. Noh, tämän kaiken lisäksi hän on laihduttanut yli 20 kiloa (on hieman ylipainoinen edelleen) ja vaihtanut tyyliään ja kehuskellut kavereillensa olevansa ihana ja kaunis, joka ei todellakaan ole normaalisti hänen tapaistaan. Siskoni on myös hommannut uuden kaveripiirin,jonka kanssa hän bilettää jokainen viikonloppu. Siskoni mies alistuu kohtaloonsa ja toivoo, että kaikki palaisi ennalleen. Asuvat siis yhdessä lasten takia, siskoni ei kyllä omien sanojensa mukaan ole löytänyt tunteita vieläkään uudelleen miestänsä kohtaan. Lisäksi on alkanut polttaa tupakkaa ja muutenkin hän on muuttunut ihmisenä aivan eriksi, hän on kuin toinen persoona. Itseäni ihmetyttää eniten ehkä tuo uuden kaveripiirin hankkiminen ja sellainen ylikorostunut sosiaalisuus yms.. Nytkin lähti eräille festareille (teltassa!!) kolmeksi päiväksi uusien ystäviensä kanssa,jättäen miehensä ja lapsensa kotiin. Minuun, äitiini ja moneen vanhaan ystäväänsä ei juuri pidä yhteyttä, äitiimme lähinnä silloin kun tarvii lapsia yökylään, jotta pääsee juomaan kavereidensa kanssa. jos hänelle sanoo hänen käytöksensä, hän on hyökkäävä, jopa aggressiivinen ja sanoo, ettei hänen käytöksessään ole mitään väärä ja nyt hän on pitkästä aikaasi ihminen joka haluaa olla.

Miltä tämä teistä kuulostaa? Ensin ajattelin, että siskollani on pahemmanluokan kolmenkympinkriisi,mutta nyt alan epäilemään jotakin muuta..kuten hypomaniaa. Olenko ihan hakoteillä? Haluaisin kuulla jos jollain samantyyppisiä kokemuksia. Tuntuu kurjalta kun siskostani on tullut persoona jota hädintuskin enää tunnen :(
 
Ehkä jotain on jäänyt nuorempana kokematta, asetuttu aloilleen liian varhain? Joillakin tulee tuollainen vastareaktio pesänrakentamisen jälkeen, sellainen "tässäkö tämä elämä nyt sitten on" -fiilis.
Jollain oli täällä tänään mielenkiintoinen teoria siitä, miten painonpudotus voi muuttaa luonnetta ikävällä tavalla. En nyt muista miten se meni, mutta onhan se mahdollista, että jos ylipaino on vaikuttanut siskosi itsetuntoon, niin nyt hän sitten ylikompensoi sitä "menetettyä" aikaa tuolla tavalla.
Rauhoittuu varmaan aikanaan, eri asia, jaksaako mies odottaa.
 
Ehkä jotain on jäänyt nuorempana kokematta, asetuttu aloilleen liian varhain? Joillakin tulee tuollainen vastareaktio pesänrakentamisen jälkeen, sellainen "tässäkö tämä elämä nyt sitten on" -fiilis.
Jollain oli täällä tänään mielenkiintoinen teoria siitä, miten painonpudotus voi muuttaa luonnetta ikävällä tavalla. En nyt muista miten se meni, mutta onhan se mahdollista, että jos ylipaino on vaikuttanut siskosi itsetuntoon, niin nyt hän sitten ylikompensoi sitä "menetettyä" aikaa tuolla tavalla.
Rauhoittuu varmaan aikanaan, eri asia, jaksaako mies odottaa.

peesaan! Kiire elää jotain mitä jäänyt elämättä.
 
On kyllä nuorempana mennyt ja remunnut baareissa paljon, en usko että ainakaan pelkästään siitä on kyse. Ja piti vielä lisätä, että tuhlailee kaikki rahansa, ostelee uusia vaatteita joka päivä, muttei ollut rahaa maksaa esim auton vakuutusmaksua vaan autosta lähti kilvet..
 
Oisko lapsena ollut liian kiltti tai siis nuorena ja elää nyt sitä menetettyä nuoruutta. Ei hän ainut ole. Kiltin lapsen/nuoren syndrooma. Ehkä perustanut perheen ihan liian nuorena (hänen kohdallaan liian nuorena).
 
Ei todellakaan ollut kilti nuori, vaan joi silloinkin lähes jokainen viikonloppu. On ehtinyt nuorena aikuisena myös mennä paljon, äiti hänestä tuli 23 vuotiaana. Voihan se toki olla jotain, että haluaa olla taas nuori, mutta jotenkin hänen koko persoonansa on muuttunut enkä tarkoita tällä vain lisäntynyttä alkoholin käyttöö. On esimerkiksi raha-asioissa todella huolimaton kuten aikaisemmin mainitsin. On aikaisemmin elämässään kärsinyt ahdistuksesta ja unettomuudesta, mutta nämä ovat olleet ohimenevä lyhyitä jaksoja. Sitten sekin ihmetyttää, että silloin kun hän päätti erota miehestään ja kertoi erouutisesta lapsilleen, hän teki sen yksin, ilman miestään yleisen huoltoaseman kahviossa. Siis mielestäni tällaiset asiat hoidetaan kotona koko perheen ollessa paikalla. Ei ole myöskin tuntenut surua edes sen erovaiheen aikana, hän on ikään kuin täysin tunteeton.
 
Kyllä minusta kyseessä voisi olla jonkinlainen mielenterveyshäiriökin, varsinkin jos henkilön persoonaalisuus on ratkaisevasti muuttunut. En kyllä tiedä missä sairaudesta niin tapahtuu..
 
Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja mun hypomaniat on ollu paljon lievempiä. Mut just toi et kuvittelee itsestänsä ns liikoja (mä varsinki humalassa kuvittelin olevani superhyper voimakas jne)
 
Kuulostaa samalta, kuin monella muulla parikymppisenä seurustelun ja perheen perustamisen aloittaneella; jossakin vaiheessa se menokausi tulee ja sitten unohtuu ne velvollisuudet. Tämän takia itse aina kehotan nuoria elämään sitä sinkkuelämää ennen kuin alkavat seurustella vakituisesti ja perhettä perustamaan. Säästyy lapset rikkonaiselta kodilta, kun on parisuhde kunnossa.
 
Luulen että on vaan tullut voimakkaampana reaktio siihen että tässäkö tämä sitten oli. Siis mies, lapset ja talo. Monille se tulee ja jos niitä tunteita ei osaa käsitellä voi varmaan purkautua noin. Tai sitten vaan oikeasti hänestä ei ole tavalliseksi perheenäidiksi vaan vaan haluaa jotain muuta. Maailma on niin mahdollisuuksia täynnä nykyään että pää menee pyörälle.
 
Mun ystävällä ihan samanlaista käytöstä.
Paitsi sitä perhe-elämää eli reilu 3vuotta ennen tuota muutosta.
Laihdutti,muutti tyylinsä sellaiseksi mille ennen muiden kohdalla nauroi, miesmaku muuttui päinvastaseen, kalliita tavaroita ja hankintoja piti tehdä vaikkei ollutkaan rahaa maksaa niitä, pieni lapsi pistettiin pariksi viikoksi hoitoon sukulaisille että sai ryypätä ja ravata baareissa vaikka lapsi oli muutenkin koko ajan hoidossa, kaveripiiri muuttui täysin ja jos joku erehtyi sanomaan hänelle tästä kaiken kattavasta muutoksesta niin oli todella hyökkäävä.

Ja tätä on nyt jatkunut yli vuoden, välit hällä katkennut lähes kaikkiin sukulaisiin ja entisiin ystäviinsä ja lasta hoitaa enimmäkseen yksi isovanhempi.
 
Kasisuuntaista ei tietääkseni esiinny suvussa, tosin meillä on eri isät joten hänen isän puolen suvusta en osaa sanoa. Yleistä ahdistuneisuus- sekä paniikkihäiriötä sen sijaan esiintyy ja siskoni on kausittain kärainytkin näistä oireista.

Ulkopuolinen joka ei siskoani niin hyvin tunne kuin me läheiset, eivät välttämättä huomaa siskoatani negatiivista muutosta - onhan hän nyt sosialisempi ja toimeliaampi kuin ennen. Mutta meidän läheisten silmissä hän on muuttunut aivan eriksi henkilöksi. Hän on aikaisemmin ollut esimerkiksi todella siisti ja koti on ollut aina puhdas ja viimeisen päälle siisti. Nyt koti on lähes poikkeuksetta sotkuinen, joka on siskolleni sekin epätyypilistä. Häneen miesmakunsa on tyystin muuttunut, ilmeisesti senkin vuoksi oma miehensä ei enää miellytä. Hän on myös kehuskellut ystävillensä kuinka hän saa baarissa ollessaan ihailevia katseita parikymppiseltä miehiltä. Ja kuten aikaisemmin sanoin, hän ei kontrolloi ollenkaan enää rahankäyttöään vaan tuhlailee itseensä kaikki ostamalla uusia vaatteita, käymällä solariumissa, ottamalla ripsienpidennyksiä yms.. Sitten hän myös kehuskelee kuinka hyvä äiti hän on yms.... Eli me jotka hänet todella tunnemme alamme olemaan hänestä kyllä huolissamme, ihan kuin siskoni olisi muuttunut aivan eri henkilöksi.

Te jotka tiedätte kaksisuuntaisesta mieleialahäiriöstä, niin tahtoisin kuulla, että kauanko sinä hypomania/maniajaksot kestävät ja voiko maniaa esiintyä ilman masennusjaksoja?

Piti vielä tuosta hänen kaveripiirinsä vaihtumisesta sanoa, että hänen uudet "ystävänsä" ovat häntä monta vuotta nuorempia, lapsettomia sinkkuja. Häneen kaveripiirinsä ennen tätä on koostunut jo ala/yläasteajoilta muodostuneista ystävistä. Mielestäni tämäkin on hyvin outoa. Jotenkin epäilen, että voiko tämä kaikki olla vain halu kokea nuoruus ikäänkuin uudestaan, joten tuntuu ettei se kyllä ole vain sitä.
 
[QUOTE="vieras";26637651]Mä itse muutuin noin, sillon kun aloin käyttämään huumeita...[/QUOTE]

No tiedän kyllä, ettei kyse kuitenkaan siitä ole. Se onneksi on satavarma.
 
Mulla omasta siskosta saman tyylistä kokemusta paitsi että en koe että hänen persoonallisuus olisi kauheasti muuttunut. Hänkin sai miehensä kanssa ekan lapsen 23v.na ja sitten niitä tulikin lisää yhtä mittaa ja nyt yhteensä 5. Sitten kun nuorimmat lapset ( kaksoset ) ehtivät hädin tuskin täyttää 2 vuotta, niin siskoni sanoi että on kyllästynyt perhe-elämään ja haluaa eron ( hänkin petti miestään silloin tyypin kanssa joka ei välittänyt muuta kun että sai per...tä ).

Mulla oli tosi vaikeaa aluksi hyväksyä sen päätöstä, tuntu että se ei ainoastaan särje niiden perhettä vaan omankin elämänsä kun sen nykyään entinen mies on niin kiltti ja muut huomioon ottava etten oo aiemmin samanlaista tavannu ( siis en millään vaan usko että ikinä tulee löytämään miestä joka niin paljon ottaa kaikessa siskoni tunteet huomioon ja aina tekee sen mielen mukaan asiat ja hoitaa niin paljon lapsia yksin ilman muiden apua, jopa silloin kun kaksoset olivat vastasyntyneitä ).

Nyt tuosta on jo muutama vuosi ja sen aikana siskoni on ehtiny jo kymmeniä kertoja "rakastua" palavasti, netin kautta tutustumiinsa miehiin joista suurin osa muslimimiehiä jotka vain käyttävät sitä hyväkseen vähän aikaa ja heittävät sitten pois. Olen jo melkein oppinut olemaan kuuntelematta sen miesjuttuja, ärsyttää vaan kun siskoni tapaa jonkun uuden miehen ekaa kertaa livenä, niin heti esittelee sen lapsille.

Oma teoriani on että siskoni sai liian nuorena ekan lapsensa vaikka olikin "jo" 23v. ja sitten se että ne loput 4 lasta tulivat liian nopeasti, ei jaksanut suurperhettä. Ja se että oli liian kauan kotona, siis ei ollut missään välissä työelämässä, vaikka milloin olisi ees ehtiny kun lapsia tuli melkein koko ajan. Kaikkien henkinen elämä ei vaan kestä sitä.
 
Mania jakso voi pisimmillään kestää yhteen menoon noin puolivuotta, samoin maniakauteen liittyvä depressio. Epätyypillisessä maniassa tai hypomaniassa ei ole välttämättä lainkaan masennusta. Hoitamattomana mania jaksot alkavat tihentymään, erityisesti jos lisänä on päihteitä, alkoholia, pilveä, lääkkeitä. Pahimmillaan mania kaudet uusivat kuukauden tai parin välein ja ovat jatkuvasti rajumpia.
 
[QUOTE="hups";26642325]Miten voit olla non varma?[/QUOTE]

Niinpä, nykyisin monet nuoret aikuiset käyttävät viihteellä huumeita. Ei sitä läheisetkään välttämättä huomaa jos bilettäessä nauttii pari essoa tai muutaman viivan vauhtia/colaa.
 
Minä olen myös alkanut muuttua. Olen edelleen todella ylipainoinen mutta olen alkanut laihduttaa, käydä kampaajalla, käyttää korviksia vuosien tauon jälkeen ja meikata enemmän. Ihastun lähes jokaiseen vastaantulijaan ja olen jopa aloittanut suhteen erään itseäni nuoremman miehen kanssa.

Oliko ap:n viestissä mainintaa siitä, miten hyvin siskonsa parisuhde voi?

Itselläni nimittäin on ollut yli 10-vuotinen avioliitto tiensä päässä jo vuosia mutta olen sinnitellyt lasten takia. Samoin kuin siskosi
 
Hups, karkasi.

Eli samoin kuin siskosi olemme muuttaneet 1,5 v sitten uuteen taloon jonka piti olla unelmamme. Mulla vain on fiilis että kaikki on paskaa ja talokaan ei sitä pelastanut.

Mies on sitä mieltä että saan tavata vieraita miehiä - jos minulla on hyvä olla jonkun muun kanssa, ok. Hän ei silti tiedä että oikeasti tapailen jo yhtä miestä.

Biletys, oma aika, ulkonäkö jne. kiinnostavat minua enemmän kuin ennen. Kolmenkympin kriisiä?
 

Yhteistyössä