Mikä mussa on vikana? En uskalla jättää miestä, vaikka en saan häneltä ennemmän huonoa kuin hyvää.

[avuton]

Olen eronnut joitakin vuosia sitten pitkästä avioliitosta, 17 v. Sitten löysyn miehen, jonka kanssa on seurusteltu. Asuttiin tovi yhdessäkin, mutta se ei toiminut ollenkaan. Siltikin edelleen seurustellaan. Nähdään silloin tällöin. Soitellaan tai viestitään joka toinen päivä.

Halusin lähtökohtaisesti miehen, avioliiton, lisää lapsia. Tämä tilanne on hyvin kaukana siitä. Miksi en irtaudu kokonaan? Olenko läheisriippuvainen vai mikä minussa on vikana? Minulle ei sovi tämä erillä asuminenkaan eikä puhelinsuhde. En osaa oikein asua yksin, kun kuitenkin koko ajan tavallaan on jonkun kanssa, vaikkei näy eikä kuulu.

 

[amanda.pee]

Hei, ei sussa ole mitään vikaa todellakaan.
Mutta, olen sitä mieltä ettei sun kannata tuhlata elämääsi ja kallisarvoista aikaasi
sellaisessa suhteessa jossa et halua olla tai jossa ei ole tulevaisuutta tai haluatte eri asioita.
Olet jo yhden askeleen tehnytkin eli asutte erillään. Miksi et ole jättänyt miestä vielä kokonaan?
Ethän pelkää häntä tai mitään?
Reippaasti sanot että haluat jatkaa matkaasi ilman häntä, jos et livenä halua niin soita ainakin.
Mielestäni on parempi olla yksin ja tutkiskella itseä ja antaa aikaa itselleen kuin roikkua
huonossa parisuhteessa josta ei saa mitään ja missä voi huonosti.
Tsemppiä päätökseen ja kannattaa mieluummin toimia kuin jämähtää johonkin jossa
sinun ei kuuluisi olla.

 

[eronnut myöskin]

Uskalla pistää poikki suhde josta ei ilmiselvästi tule mitään.
Ansaitset parempaa ja kuten edellinen kommentoija sanoi niin kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.

 

[avuton]

Kiitos. Miksihän en uskalla, vaikka uskalsin lähteä pitkästä avioliitosta. Huonompi tämä suhde on kuin avioliittoni. Tässä vaan on joskus ihan huippuhetkiä, ihan pieniä selllaisia. Hyvää seksiä silloin tällöin ja joskus hauskaa. Eli just niitä, joita ei avioliitossa ollut. Mutta kaikki se puuttuu, mikä avioliitossa oli hyvin.