Mikä mussa on vikana? :( Ihmissuhdejuttua.

[Ihan onneton yksilö]

Oon ollut eron jälkeen kuus vuotta sinkkuäitinä. Takana kaks parisuhdetta.. eka oli teinirakkaus, joka päättyi siihen että ex petti törkeästi ja lähti toisen matkaan. Toka parisuhde oli kamala, jouduin narsistin pauloihin ja sinnittelin siinä helvetissä melkein viisi vuotta. Senpä jälkeen oonkin ollut itsekseni ja selvitellyt omaa päätäni.

Oon käynyt asioita läpi itseni kanssa, ja uskoakseni löytänyt syyt miksi ajauduin erityisen huonoon parisuhteeseen. Ekan exänkin kanssa välit ovat nyt hyvät, ei kaunaa eikä mitään, kaikki on anteeksi annettu.

Mulla on ollut vuosia aikaa miettiä sitä, millaisen parisuhteen mä haluan. Ja millaisen miehen mä oon valmis elämääni ottamaan. Siis kiltin ja rauhallisen, perhekeskeisen miehen, jonka arvot ovat luonnossa, lapsissa, terveissä elämäntavoissa jne. Nytpä mä oon kaikkien odotusten vastaisesti sellaisen tavannut. Miehessä ei ole mitään vikaa. Luonne on aivan ihana, kaikkea sitä mitä olen toivonutkin. Ja ulkonäkökin on enemmän kuin kohdallaan. Kaikki täsmää.

Ja mieskin on ihastunut muhun. Vaikka mun itsetunto onkin hiukan alakantissa. Ollut aina.

Ja sitten se ongelma

Mä en tunne sitä ihanaa miestä kohtaan mitään. Tai no joo, tunnen. Tykkään. Mutta en ole ihastunut, ei yhtään perhosia vatsassa, ei mitään.

Mä olen ihastunut toiseen. Ollut jo kesästä saakka. Mieheen, jota en voi koskaan saada ja joka sitäpaitsi on varattu Mä en oo mikään avioliton rikkoja, en ole koskaan ollutkaan, joten kärsin itse omissa nahoissani nää tunteet. Tapaamme silloin tällöin töissä, niin taas tänäänkin. Mutta joka kerran kun tapaamme, meidän välillä on jotain. Niin oli tänäänkin. Ja vaikka mä kuinka yritän pyristellä irti, se mies on mulle kuin huumetta. En pääse irti. Hakeudun aina samaan seuraan. Ja vaikka aina vannon etten mene flirttiin mukaan, teen sen silti Niin taas tänäänkin.

Melkein itku pääsi tänään töissä taas. Miksi hemmetissä mä ajan itteni taas tähän jamaan? Haikailen ihmisen perään, jota en voi ikinä saada, joka ei realistisesti voi olla osa mun elämää. Ja sitten kun mun elämään tulee se mies josta oon haaveillut, niin mä en tunne mitään?! Voitteko uskoa, miten turhauttavaa tää on, ja miten paljon mä itteeni inhoan tän takia?

Mikä mua vaivaa?!!!!!! Miksi, oi miksi mä oon tämmönen??

Lyökää lyötyä, saakaa mut järkiini. Pliis.

 

[ahma]

haaveet ja tarpeet on eri asioita, siks. Voi olla montakin sinänsä selkeää syytä siihen, minkä takia viekoitut mieheen josta et haluais piitata, etkä siihen josta haluaisit. Yksi on se, että ihminen ei ryhdy suhteeseen järkisyistä, ellei ole psykopaatti. Mutta järkisyitä voi kuka tahansa päättää kuunnella, että pidättäytyy ryhtymästä hölmöön suhteeseen.

Ihmisellä on psyykkisiä syitä esim. sekaantua alkoholistiin, jos on kasvanut alkoholistiperheessä. Ne syyt ovat itsessään ihan todellisia, vaikka niiden totteleminen onkin järjetöntä. Meillä on kova tarve etsiä psyykkistä eheyttä, ja sitä etsitään sieltä päinvastaisesta suunnasta kuin mistä haaveillaan. Esim. niin että yritetään se samalla tapaa vaarallisen ja epäluotettavan oloinen mies pakottaa rakastamaan niin kuin pitää. Sillä jos sä et ite ole haavekuvasi kaltainen, niin eihän se yhtälö voi toimia. Sulla on silloin piiloon jääviä tarpeita, jotka jää vastaamatta.

 

["jeejee"]

Mulla on ollut vuosia aikaa miettiä sitä, millaisen parisuhteen mä haluan. Ja millaisen miehen mä oon valmis elämääni ottamaan. Siis kiltin ja rauhallisen, perhekeskeisen miehen, jonka arvot ovat luonnossa, lapsissa, terveissä elämäntavoissa jne. Nytpä mä oon kaikkien odotusten vastaisesti sellaisen tavannut.

Siis odotuksesi on ollut, että et tapaa miestä. Olet laittanut korkeat kriteerit varmistuaksesi, ettet moista löydä. Toisaalta olet ihastunut mahdottomaan. Tosiasiassa siis haluatkin pysyä sinkkuna.

 

["alkup."]

[QUOTE="jeejee";22639170]Siis odotuksesi on ollut, että et tapaa miestä. Olet laittanut korkeat kriteerit varmistuaksesi, ettet moista löydä. Toisaalta olet ihastunut mahdottomaan. Tosiasiassa siis haluatkin pysyä sinkkuna.[/QUOTE]

Tää on varmasti osaksi totta. Aiemmin oli hoikka, ja miehet pyöri mun ympärillä. Mä lihoin 30 kiloa, enkä ole saanut niistä kiloakaan enää lähtemään vaikka oon viime kesästä saakka yrittänyt. Ymmärrän, että nämä kilot suojelee mua siltä järjettömältä lähestymisyritysten suolta, jollaisessa olin aiemmin. Ymmärrän, että mun liikakilot on mun oman psyykeeni suoja miesten lähestymiseltä. Silti niitä onnettomia on, jotka edelleen mussa jotain näkee.

Miksi ihmeessä mä haluan edelleen olla sinkku, kun sydän kuitenkin huutaa läheisyyttä ja oikeaa rakkautta? Renttuja en halua enkä huoli. En myöskään yhdenillan juttuja. Haluaisin rakkautta ja rakastaa.

 

["alkup"]

86 lukijaa, mutta kukaan ei kommentoi. Miksi ei?
Oonko mä niin tyhmä, että en vaan tajua jotain jonka te kaikki muut näätte, vai mistä tää johtuu? Yleensä täällä lynkataan kaikki, jotka kyselee maitopurkin hintaa tai mielipidettä pph:n miehen flirtistä, mutta tähän ei kukaan halua vastata. Miksi ei?

Mä oikeasti tartten teidän apua, mä en näe tätä asiaa itse. Auttakaa mua

 

[Pesky Pixie]

No ehkäpä se kiltti mies, jonka olet tavannut, on tosiaankin vain sitä: kiltti mies, mutta ei sinulle sopiva. Väärä kiltti mies siis. Et voi pakottaa itsellesi niitä perhosia vatsaan, vaikka haluaisitkin. Toisaalta totta on, että elämä ei ole vain sitä, että vatsassa on perhosia. Henk.koht. kuitenkin ajattelin, että kyllä olisi hyvä jos edes suhteen alkuvaiheessa olisi jotain kipinää, perhosia vatsassa, tai sellaista... kyllä se siitä sitten arjeksi muuttuu, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Välillä voi sitten aina palata siihen kihelmöivään ihastumisen tunteeseen kun sitä on edes joskus ollut.

Varmasti ei kuitenkaan tämä varattu mieskään ole sinulle se oikea. Järjellä ajatellen: ethän haluaisi seurustella miehen kanssa, jolle et voi olla se ykkönen? Flirttailussa ei kenties ole mitään pahaa, mutta pidä mielessäsi kokoajan, että tämä on vain juuri sitä: harmitonta flirttiä, haavekuvaa, päivän piristettä. Mitään sen todellisempaa ei siitä voi tulla. Ehkä se juuri siksi kiehtoo, että se on niin ihanan kevytmielistä ja etäistä. Ehkä et ole kuitenkaan ihan valmis vakavaan suhteeseen vielä. Tai ehkä olet, mutta näistä miehistä ei kumpikaan ole se oikea.

 

["hoplaa"]

Ehkä kaikki 86 ajattelee kuten minäkin, että tuo on niin monikerroksinen juttu että vaatisi pohtimista ennen vastaamista (nyt on perjantai=turtumus päällä). Mä luulen että sä pelkäät jälleen epäonnistumista etkä siksi anna tunteille valtaa. Valitset sen jota et voi saada, koska on turvallista haaveilla? Ehkä sinulla on vielä prosessoitavaa tuon narsistin jälkeen. Ja vaikka tuo nykyisen kohdalla voit ruksia jokaisen muistilistasi hyvien ominaisuuksien kohdan, niin eihän rakkaus niin tule.

 

[Ihan onneton yksilö]

Hei Pesky. Kiitos kun kommentoit.
Se mies joka saa perhosia vatsaani.. en tosiaan tiedä, ehkä meillä ei oikeasti matsais mikään. Mikään muu kuin se kemia. Siinä miehessä on kuitenkin jotain, joka saa mut täysin pois toltaltani. Ja se mies on just sellainen, välillä niin läheinen ja sitten se taas menee pois ja mä oon pelkkää ilmaa. Sitäkö mä oikeasti kaipaan?
Todellisuudessa en.
Mutta näköjään oikeasti joo.



Mua vaan surettaa. Kun kerrankin mun unelmani on totta, se mies josta oon kaikki nää vuodet haaveillut, on sittenkin olemassa.. ja mä en tunne mitään. Mä niin haluaisin tuntea jotain, mutta en. Mussa on oltava jotain todella pahasti vialla

Mulle annetaan se, mistä mä oon haaveillut ja sitten mä en haluakaan sitä. Vaan mä haluan sen, jota en voi koskaan saada. Miehen, joka on naimisissa. Kai onnellisesti, en tiedä enkä haluakaan tietää. Mies, josta unelmoin ja josta haaveilen.. se mies on saavuttamattomissa. Ikuisesti.

Miksi mä teen itelleni näin?

 

["Kenguru"]

[QUOTE="hoplaa";22639465]Ehkä kaikki 86 ajattelee kuten minäkin, että tuo on niin monikerroksinen juttu että vaatisi pohtimista ennen vastaamista (nyt on perjantai=turtumus päällä). Mä luulen että sä pelkäät jälleen epäonnistumista etkä siksi anna tunteille valtaa. Valitset sen jota et voi saada, koska on turvallista haaveilla? Ehkä sinulla on vielä prosessoitavaa tuon narsistin jälkeen. Ja vaikka tuo nykyisen kohdalla voit ruksia jokaisen muistilistasi hyvien ominaisuuksien kohdan, niin eihän rakkaus niin tule. [/QUOTE]

Olen yksi näistä ajatteiljoista. Haluaisin auttaa, mutta nyt ei jaksa keskittyä tarpeeksi, enkä halua heitellä mitään puolinaisia kommentteja, mistä voi saada väärän kuvan.
Ongelmasi kun ei ole niin yksiselitteinen mihin voi vastata juu tai jaa.

 

[Se onneton yksilö]

[QUOTE="hoplaa";22639465]Ehkä kaikki 86 ajattelee kuten minäkin, että tuo on niin monikerroksinen juttu että vaatisi pohtimista ennen vastaamista (nyt on perjantai=turtumus päällä). Mä luulen että sä pelkäät jälleen epäonnistumista etkä siksi anna tunteille valtaa. Valitset sen jota et voi saada, koska on turvallista haaveilla? Ehkä sinulla on vielä prosessoitavaa tuon narsistin jälkeen. Ja vaikka tuo nykyisen kohdalla voit ruksia jokaisen muistilistasi hyvien ominaisuuksien kohdan, niin eihän rakkaus niin tule. [/QUOTE]

Ehkä. Vaikka mä niin kuvittelen, että oon käynyt ihan pohjamutia myöden läpi exsuhteeni ja olevani täysin valmis uuteen, ihan erilaiseen. Semmoiseen normaaliin suhteeseen. Ei kai se rakkaus näin tulekaan, mutta en voi olla miettimättä että tuo "täydellinen" unelmieni mies on mun elämääni tarkoituksella annettu. Että vihdoin ja viimein näiden vuosien jälkeen mun pyyntoihini on vastattu. Ja mä en pysty vastaamaan siihen.

Miksi mä en voi ihastua mieheen, jollaisesta mä oon aina unelmoinut? Kun siinä miehessä ei ole mitään vikaa.

Ja miksi mä en voi unohtaa ihastustani mieheen, josta en tiedä juuri mitään, ja joka on varattu? (= iso virhe mun listassa)

 

["hoplaa"]

Ehkä. Vaikka mä niin kuvittelen, että oon käynyt ihan pohjamutia myöden läpi exsuhteeni ja olevani täysin valmis uuteen, ihan erilaiseen. Semmoiseen normaaliin suhteeseen. Ei kai se rakkaus näin tulekaan, mutta en voi olla miettimättä että tuo "täydellinen" unelmieni mies on mun elämääni tarkoituksella annettu. Että vihdoin ja viimein näiden vuosien jälkeen mun pyyntoihini on vastattu. Ja mä en pysty vastaamaan siihen.

Miksi mä en voi ihastua mieheen, jollaisesta mä oon aina unelmoinut? Kun siinä miehessä ei ole mitään vikaa.

Ja miksi mä en voi unohtaa ihastustani mieheen, josta en tiedä juuri mitään, ja joka on varattu? (= iso virhe mun listassa)

Sä ajattelet että se mies on pyynnöstä annettu? Kuka on antanut? Keneltä sä olet pyytänyt? Se vaan ei sovi sulle just nyt, siiheen on joku syy joka selviää ehkä tulevaisuudessa. Ehkä se mies on "annettu" hetkeksi, ennen seuraavaa? Ja sekin johon olet ihastunut on naimisissa koska hän ei ole sinua varten. Malta nyt. Rakkautta ei vaan voi kiirehtiä tai tulee huonoja tuloksia.

 

["alkup"]

Äh.
Mä uskon jonkunkaltaiseen jumalaan. En kristinuskon tai muunkaan lahkon sellaiseen. Vaan omaani. Siihen, että maailmankaikkeus kuulee sun pyyntösi ja antaa sulle sitä mitä sä pyydät. Ja mä oon pyytänyt vuosikaudet sellaista miestä elämääni, joka siihen on nyt saapunut. Mieheen, jota kohtaan mä en kuitenkaan tunne mitään.

Musta tuntuu, että mä haaskaan tilaisuuteni ja näytän keskaria sille jollekin, joka mun pyyntöjä kuuntelee, jos mä ignooraan tän täydellisen miehen mun elämästä nyt. Mä en halua tuntea mitään sitä ihanaa miestä kohtaan, jonka tapaan töissä, Mä tiedän että mä vaan rikon itteeni sillä se mies ei oikeasti halua mua. Mun pitäis olla fiksu ja järkevä ja päästää siitä irti ja keskittyä siihen mitä mun elämässä nyt on. Mutta kun en pysty.

Mä oon typerä ja tyhmä nainen. Ja mulle on ihan oikein jos mun ikisinkkuus jatkuu kun en tän enempää hyvän päälle ymmärrä

 

["Jaska Jokunen"]

Ehkä siinä kiltissä miehessä sitten ei vain ole "sitä jotain" mitä haet ja siinä varatussa on. Eli niin paskalta kuin kuulostaakin niin sun pitää löytää se kiltti mies jollla on "sitä jotain" eikä tyytyä ekaan vain kilttiin mieheen.Vaaranahan tossa on se ettei sitä löydy, mutta tuskin haluat sellaista suhdetta jossa et tunne toista kohtaan mitään?

 

["alkup"]

[QUOTE="Jaska Jokunen";22639827]Ehkä siinä kiltissä miehessä sitten ei vain ole "sitä jotain" mitä haet ja siinä varatussa on. Eli niin paskalta kuin kuulostaakin niin sun pitää löytää se kiltti mies jollla on "sitä jotain" eikä tyytyä ekaan vain kilttiin mieheen.Vaaranahan tossa on se ettei sitä löydy, mutta tuskin haluat sellaista suhdetta jossa et tunne toista kohtaan mitään?[/QUOTE]

En tiedä. Ehkä mun pitäis ajatella aikuismaisesti ja fiksusti, ja tosiaan "tyytyä" tähän upeaan mieheen, jossa ei ole mitään vikaa? (Vikahan on mussa, etten mä tunne mitään)
Ois enemmän kuin typerää jättää se ihminen, vain siksi etten mä koe mitään.. eikö? Entä jos ei koskaan tule ketään, entä jos tää on mun ainoa mahis? Entä jos rakkaus oikeasti on tätä? Mä kyllä voisin rakastaa sitä ihmistä, mutta se kipinä vain puuttuisi. Oisko se niin paha? Entä jos mä tunnen sen kipinän vain sellaisten miesten kanssa, joita en ikinä voisi saada? Kuinka typerä mä oisinkaan, että heittäisin tän menemään sen takia? Todella typerä.
Eikö oikea rakkaus olekin sitä, että on kaksi toisilleen sopivaa ihmistä, intohimo kuuluu ihan johonkin muualle.

Joo. Mä oon sekaisin
Sekaisin siitä toisesta.

 

[Pesky Pixie]

Musta sun kannattaa ennen kaikkea lopettaa itsesi soimaaminen ja asioiden pyyteleminen universumilta. Pitää olla ensin tyytyväinen omaan itsenäiseen elämäänsä, että voi hyväksyä siihen toisen ja saada elämästään hyvää ja onnellista. Ei sun tartte ottaa vastaan jokaista kivaa, perhekeskeistä miestä jonka Jumala tai mikälie sattuu elämääsi heittämään. Mä tunnen vaikka kuinka monta kivaa ja perhekeskeistä miestä, mutta en mä niitä kaikkia omakseni haluaisi. On sulla ap oikeus niin kuin kenellä tahansa muullakin ihastua, rakastua, löytää mies, joka saa sukat pyörimään jaloissasi, joka kertakaikkiaan tuo hymyn huulillesi kun vain ajatteletkin häntä. Ei sun tarvitse (tää on hiukan rumasti nyt sanottu, mutten tarkoita sitä pahalla) tyytyä mieheen, joka on kaikkea sitä mitä sinun järjen mukaan pitäisi haluta. Sun pitää saada mies, joka on tunteen ja järjen molempien sanelemana sulle se oikea.

 

["Jaska Jokunen"]

[QUOTE="alkup";22639908]En tiedä. Ehkä mun pitäis ajatella aikuismaisesti ja fiksusti, ja tosiaan "tyytyä" tähän upeaan mieheen, jossa ei ole mitään vikaa? (Vikahan on mussa, etten mä tunne mitään)
Ois enemmän kuin typerää jättää se ihminen, vain siksi etten mä koe mitään.. eikö? Entä jos ei koskaan tule ketään, entä jos tää on mun ainoa mahis? Entä jos rakkaus oikeasti on tätä? Mä kyllä voisin rakastaa sitä ihmistä, mutta se kipinä vain puuttuisi. Oisko se niin paha? Entä jos mä tunnen sen kipinän vain sellaisten miesten kanssa, joita en ikinä voisi saada? Kuinka typerä mä oisinkaan, että heittäisin tän menemään sen takia? Todella typerä.
Eikö oikea rakkaus olekin sitä, että on kaksi toisilleen sopivaa ihmistä, intohimo kuuluu ihan johonkin muualle.

Joo. Mä oon sekaisin

Järjen ääni puhuu noissa kysymyksissä.Jos järjellä ajatellaan niin kyllä, mä olen samaa mieltä että hullua olisi jättää se, mutta mä olen itse sellainen ihminen että mä tahdon ajatella että on sitä tunnepuolta enemmän mukana kuin järkipuolta.Aikuiset ihmiset joutuu tekemään järkiperäisiä ratkaisuja ja mä epäilen ettei kukaan pysty antamaan sulle oikeaa vastausta.
Mun työkaveri juuri hetki sitten puhui että sillä vastaava tilanne, tosin sillä erotuksella että oli vain yksi mies joka oli kaikinpuolin täydellinen mutta se oikea tunne puuttui siltä, en ole kysellyt että mihin päätökseen se taipui.

Tosta varatusta miehestä..mä epäilen että olet saattanut juuri ton tilanteen siivittämänä tehdä siitä itsellesi pakoreitin ja romantisoida sille ne kaikki jutut jotka tältä toiselta puuttuu, ja juuri siksi että tilanne saada se on täysin mahdoton.Normioloissa et välttämättä ajattelisi siitä mitään mutta nyt kun kaikki asiat on muuten kunnossa niin pakenet sen kautta tätä toista. Tai sitten tilanne on juurikin niin paha ettet tunne vaan tarpeeksi tätä kilttiä kohtaan ja siinä vaiheessa harkitsisin kyllä kahdesti.
Tästä taisi tulla harvinaisen sekava sepustus..

 

[nooh]

[QUOTE="Jaska Jokunen";22640117][QUOTE="alkup";22639908]E
Tästä taisi tulla harvinaisen sekava sepustus.. [/QUOTE]

Minusta tuossa avattiin kuitenkin aika hyvin osaltaan juuri tuota monikerroksisuutta, johon joku jo viittaskin.

Varmasi jotenkin muullkaintavoin voi olla, mutta tuossa oli ajatusta ja mieltä.

 

["alkup"]

Mä oon tavannut tän johon oon ihastunut, niin puol vuotta sitten. Ei mulla ollut tarkoitus ihastua, mutta niin vain lopulta kävi.
Ja tää "täydellinen" mies.. hänet oon tuntenut vasta vajaan kuukauden. Järjellinen minäni sanoo että anna mennä, ihastu, rakastu ja unohda se toinen. Mutta mun typerä, typerä sydän ei anna periksi. Mä en vaan pääse yli siitä toisesta, mä en vaan tunne mitään tätä täydellistä kohtaan vaikka niin haluaisin. Mä oisin ihan täysin valmis vaihtamaan tän ihastukseni tähän täydelliseen, mutta hel*etti kun en pysty!!

Mä haluaisin unohtaa sen toisen. Mä en halua enää itkeä omaa typeryyttäni ja omaa typerää saavuttamatonta rakkauttani työpaikan kahvihuoneessa. Mä haluan olla onnellinen ja ihastunut/rakastunut tähän upeaan ja täydelliseen mieheen, joka on mun elämääni annettu. Mä en vois toivoa enempää kuin hänenkaltaisensa ihmisen elämääni.

 

["Jaska Jokunen"]

No sanotaan sitten se näin vaikka että sä olet halunnut rakkautta ja läheisyyttä elämääsi ja hakenut sitä ja tehnyt tosta varatusta miehestä sen omassa kaipuussasi ja nyt sitten tilanne on niin kuin joskus sinkutkin sanonut että ei ole ketään ja sitten kun on yksi niin alkaa niitä muitakin tulla ovista ja ikkunoista eli murra se fantasia siitä varatusta miehestä ja anna aikaa itsellesi ja sille toiselle päästä ihan oikeaan sun elämääsi niin ehkä se varatun ihanuus alkaa karista ja sun silmät aueta sen oikeille ominaisuuksille ja osaat tehdä ihan oikean ratkaisun tämän kiltin kannalta että tuleeko siitä mitään ilman sitä kipinää joka nyt vielä puuttui mutta joka saattaa tulla kun te oikeasti alatte kunnolla tutustumaan vai aukeaako sun silmät myös sille että onko sekään se oikea jota odottelit.

 

["alkup"]

Se "täydellinen mies" ei ole laittanut mulle viestiä moneen tuntiin, vaikka onkin kai vapaalla. Tai ei ole, en tiedä. Sillä on jokatapauksessa mun nro. Eikä se ole laittanut mulle mitään viestiä.
Joten ei kai se sitten taida oikeesti olla musta mitenkään innoissaan?

Ja juu, se toinen, se ei muista mua mitenkään koskaan. Nähdään satunnaisesti töissä, ja jos luoja suo, se näkee mut. Ja jos ei, niin mä oon sille pelkkää ilmaa. Silti se ei todista mulle mitään. Mut tää toinen.. tää todistaa

Mä oon niin kipee. Ihan liian kipee mihinkään ihmissuhteeseen..

 

[ahma]

mikset mene terapeutille jutteleen muutamaksi kerraksi, kun musta sä olet nyt hiukan pihalla siitä, mitä sä haluat ja mitä pitäisi haluta ja mistä syistä. Sulla on omituisia itsesyytöksiä, ja kummallisia perusteluja. Ennen kaikkea, nuo itsesyyttelyt ajaa sua ahdistukseen ihan turhaan. Eikä tämä ole mikään kehotus rentoutua ja tehdä mitä huvittaa.

 

["Jaska Jokunen"]

[QUOTE="alkup";22640535]Se "täydellinen mies" ei ole laittanut mulle viestiä moneen tuntiin, vaikka onkin kai vapaalla. Tai ei ole, en tiedä. Sillä on jokatapauksessa mun nro. Eikä se ole laittanut mulle mitään viestiä.
Joten ei kai se sitten taida oikeesti olla musta mitenkään innoissaan?

Ja juu, se toinen, se ei muista mua mitenkään koskaan. Nähdään satunnaisesti töissä, ja jos luoja suo, se näkee mut. Ja jos ei, niin mä oon sille pelkkää ilmaa. Silti se ei todista mulle mitään. Mut tää toinen.. tää todistaa

Mä oon niin kipee. Ihan liian kipee mihinkään ihmissuhteeseen.. [/QUOTE]

Voi rakas kultapieni, eihän se nyt tarkoita jos ei laittele viestiä "moneen tuntiin" tarkoita ettei ole kiinnostunut vaan voi olla että sillä on jotain menoa miksi ei laita.
Eri asia jos ei laita päiviin. Yritähän nyt rauhottua, eiköhän toi iloksi vielä muutu. Tietenkin vaikea uskoa mihinkään hyvään jos itsetunto ei ole ihan kohallaan ja tuore suhde, mutta en nyt kirvestä vielä kaivoon heittäisi ja ainakin tää todistaa että ehkä sulla jotain tunteita kuitenkin on sitä kohtaan.

 

["kulkija"]

No ehkäpä se kiltti mies, jonka olet tavannut, on tosiaankin vain sitä: kiltti mies, mutta ei sinulle sopiva. Väärä kiltti mies siis. Et voi pakottaa itsellesi niitä perhosia vatsaan, vaikka haluaisitkin. Toisaalta totta on, että elämä ei ole vain sitä, että vatsassa on perhosia. Henk.koht. kuitenkin ajattelin, että kyllä olisi hyvä jos edes suhteen alkuvaiheessa olisi jotain kipinää, perhosia vatsassa, tai sellaista... kyllä se siitä sitten arjeksi muuttuu, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Välillä voi sitten aina palata siihen kihelmöivään ihastumisen tunteeseen kun sitä on edes joskus ollut.

Varmasti ei kuitenkaan tämä varattu mieskään ole sinulle se oikea. Järjellä ajatellen: ethän haluaisi seurustella miehen kanssa, jolle et voi olla se ykkönen? Flirttailussa ei kenties ole mitään pahaa, mutta pidä mielessäsi kokoajan, että tämä on vain juuri sitä: harmitonta flirttiä, haavekuvaa, päivän piristettä. Mitään sen todellisempaa ei siitä voi tulla. Ehkä se juuri siksi kiehtoo, että se on niin ihanan kevytmielistä ja etäistä. Ehkä et ole kuitenkaan ihan valmis vakavaan suhteeseen vielä. Tai ehkä olet, mutta näistä miehistä ei kumpikaan ole se oikea.

Asiaa!

 

[ahma]

voisko olla niin, että sulle tunteentasolla vetävä mies nimenomaan on semmoinen, jossa on jotain syvästi kylmää? Semmoinen on ihan mahdollista, jos sun lapsuuden tärkeissä ihmisissä on ollut jotain vastaavaa. Tämä kaikki voi olla ihan alitajuistakin. Lue Harville Hendrix: Kaikki se rakkaus mikä minulle kuuluu. Sivistä itteäsi psykologian alalla, mutta älä mene hömppäkirjojen ääreen. Tuossa on ammattilaistenkin mielestä asiaa, vaikka nimi kuulostaa hömpältä.

 

[Ei]

Ei musta sussa ole vikaa, kumpikaan mies ei ole sopiva, varattu nyt ei ainakaan.